Ti ilta 4km vr +Hipposhalli koordinaatiot +3km ulkona vr
Ke töistä 21km pyöräilyä kotiin
Pe aamu 4km kävely Mehiläiseen ->polvioperaatio
La LEPO
Su LEPO
____________
____________
yhteensä 26km juoksua/ kävelyä
 |
| Fiilikset operaation jälkeen. |
Etukäteen olin ajatellut pystyväni juoksemaan leikkauspäivään saakka, mutta noin kolme viikkoa sitten alkoi oikean jalan takareisi/ pakara vaivata. Otin heti kevyemmin ja arvelin hiihtämisen rauhoittavan tilannetta. Todellisuudessa huonot hiihtokelit ja pieni lipsuminen mahdollisesti pahensivat vaivaa. Alkunsa se on saattanut saada jo yli vuosi sitten, kun kevään SM-maantiellä jouduin keskeyttämään takareiden vuoksi. Lisäksi kesällä en kilpaillut ollenkaan ja keskityin vain treenaamiseen. Lokakuun alussa juoksin puolimaratonin Riikassa 1.13 aikaan, mikä ei tyydyttänyt mutta oli läpijuoksu kuitenkin. Kuuden päivän levon jälkeen aloittelin uutta kautta, mutta maastossa juoksentely ehkä lisäsi kireyttä etureidessä, mikä lisäsi tuntemuksia patellan alueella.
Tammikuun Fuerteveenturan "rötväys"leirillä polven jänne kipeytyi uudelleen ja vaikeutti normaalia harjoittelua. Päätös mennä lääkärille näyttämään kypsyi pikkuhiljaa ja magneettikuva näytti tilanteen. Ehkä hieman huonoon aikaan vamman korjaus alkoi, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan.
Alkuviikosta tein Hipposhallilla kevyttä harjoittelua siten, että alkuverryttelyn jälkeen tein vain koordinaatioliikkeet enkä yhtään juoksuvetoa. Koitin pitää tuntumaa yllä juoksuun sillä tavalla ja mahdollistaa normaalit sosiaaliset kontaktit työssä käynnin lisäksi.
Uutena olin keksinyt työmatkapyöräilyn, missä työpäivän jälkeen kiersin noin puolimaratonin kestävän lenkin kotiin. Syke oli maltillinen 110, mutta olotila vastasi lenkillä käyntiä ja teki hyvää päänupille.
Perjantaina kävelin tyhjällä vatsalla keskustan Mehiläiseen, missä piti ilmoittautua klo 8.45. Melko pian sain ensimmäiset särkylääkkeet ja noin 45min operaatio alkoi klo 11 maissa. Ehdin osastolle takaisin katsomaan naisten Ääänekosken SM-hiihtoa televisiosta melkein alusta saakka ja odottelemaan selkäydin puudutuksen poistumista. Klo 17 jälkeen käskivät jo lähtemään kotiin sekä raportoimaan, mikäli vessassa käynti ei piakkoin onnistuisi. Päivän helpotus olikin kun vessanpytyssa alkoi lorisemaan normaaliin tapaan klo 19.15.
Ensimmäisenä yönä tuli heräiltyä jalan alueen kipuun vahvoista lääkkeistä huolimatta. Toinen yö meni paremmin ja sunnuntaina kävin jo kirkossa. Sukan ja kengän jalkaan laittaminen on vielä haasteellista, mutta suihkussa pääsee jo sunnuntaina käymään. Toipuminen etenee omaan tahtiin ja neljän viikon sairaslomailun aikana pitäisi tapahtua jo paljon edistystä. Teen mahdollisesti vielä toisen videon aiheesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti