Uusi harjoituskausi on alkanut. Sain Anterolta sähköpostiini neljän viikon harjoitusohjelmat, jotka tähtäävät SM-maastoihin Tampereen Kaupissa. Olen ainakin näillä näkymin menossa vielä yleiseen sarjaan ja 10km matkalle. Peränpitäjän paikkaa siellä on nykyään tarjolla, mutta itsetunto kestää sen hyvinkin.
Treeniviikko alkoi kevyellä lenkillä ja penkille nousuilla. Jaloissa painoi edellispäivän pyöräily. Edellinen taisi olla toukokuun puolella ja jalat rasittuivat normaalia enemmän. Tiistain reippailuissa maastossa tunne oli sama. Keskiviikkona oli hyvä Arto Pasasen hieronta ja torstaina kevennetty porrasjuoksutreeni. Suunnitelmissa oli lauantaina Keuruulla startata syyslenkille. Lähtö siirtyi hiihtostadionilta hotellin edustalle ja reitti muuttui hiihtolatupohjista selkeästi polkujuoksuksi.
Ajelin Keuruulle hyvissä ajoin ja tutustuin juoksureitin alkuosaan, missä oli haastavinta juurakkoa. Hitaasti hölkätessä sai asetella jalkoja ja kisassa annoin takana tulevan kärkiporukan mennä ohi. Noin 2km jälkeen polku oli helpompaa juostavaa ja itse asiassa ihan mukavaakin. Hiihtostadionilla oli nousu Montosvuorelle ja siinä meni kävelyksi. Juoksin Hyypän ja Ilmarisen takana ja koitin pysyä juoksuvauhdissa. Autoteiden siirtymillä sain heidät aina kiinni, mutta poluilla oli vaikeampaa. 9km kohdalla totesin maaliin olevan matkaa sen verran vähä, että oli aika ottaa edellä menevät kiinni. Hyyppä oli lähellä, mutta Parkkisen tavoitin kilometrin myöhemmin. Muistan hiihtostadionin maastot aiemmilta vuosilta, mutta viimeisellekin kilometrille oli saatu vielä kaksi kunnon mäkeä. Koko reitille nousumetrejä tulikin 285m mikä on runsaasti. Maalissa olo oli sen mukainen, että melkein tunnin olisi vääntänyt mäkisessä maastossa. Jalat olivat kohtalaisen puhki ja arvelin palautumiseen menevän muutaman päivän. Mihinkään ei kuitenkaan sattunut eli nilkka ei muljahtanut eikä takareisi tms alkanut yhtään kiristelemään. Parin kilometrin hölkkäilyn jälkeen kävin kylpylän puolella, mikä oli ok iso vanhaksi korpihotelliksi. Sen jälkeen söin possun lehtipihvin samaan aikaan kun maastopyöräilijät lähtivät matkaan. Kokonaisuudessaan ihan kiva päivä Keuruulla, mitä täydensi paluumatkalle kaupasta hankittu karkkipussi.
Ma LEPO Ti 10km (4.48min/km) saunalenkki Ke LEPO To LEPO Pe 7km iltalenkki La 3km +6km reipasta (4.00-3.40) +3km Su 10km (4.47min/km) +kuntopiiri +sauna _______________ yh.t 40km juoksua
Finlandia maratonviikonlopun jälkeen aloitin suunnitellun ylimenokauden. Juoksijalla se tarkoittaa fiiliksen mukaan lenkillä käyntiä ilman tarkkaa harjoitusohjelman noudattamista. Nykyään harjoitusmäärien ollessa puolet parhaista vuosista ei samaa väsymystä ratakauden jälkeen ole ollut. En aina olekaan pitänyt selkeää lepojaksoa.
Soitin Anterolle ja hän sai vapautuksen treenien valvomisesta parin viikon ajalle. Samalla hän antoi "luvan" juosta kuupperin testin, mikäli siltä tutuisi. Teinkin ensimmäisellä viikolla lauantaina reippaan lenkin, missä sai vähän hengästyä. Ajatus oli pitää keuhkot hereillä. Juoksutuntuma säilyi aika hyvänä seuraavallekin viikolle ja maanantaina kävin kevyellä hölkällä. Tiistaina Harjulla juoksijoita oli 145 yhteensä kolmessa eri lähdössä. Lämmittelin hyvin ja laitoin piikkarit jalkaan. Uudella mondolla juoksu tuntui aika hyvältä ja lähdin liikkeelle pikkasen liiankin kovaa vauhtia. Kuten kesällä Äänekosken 3000m kisassa, koitin yksin pitää hyvää vauhtia. Siellä meni vielä 3.16 vauhtia koko matka. Nyt reippaan aloituksen jälkeen vauhti tippui ja kolmas kilometri oli hitain. Tuntuma juoksuun oli kuitenkin hyvä ja jalat kevyet. Sain kehitettyä hyvän loppukirin ja viimeiselle kierrokselle lähdettäessä aikaa oli 77s 3600m rajan rikkomiseksi. Se meni 17m yli ja mieli oli hyvä. Muistelin matkan olevan paras, mutta viime syksynä Vaajakoskella juoksin 3635m ja keväällä Palokassa 3590m, Ikää on tullut jälleen yksi vuosi lisää, mutta pidän 3700m rajaa vielä mahdollisena.
Cuuperin jälkeen jatkoin lomakauden viettämistä. Tuntui hyvältä lepäillä hyvällä fiiliksellä ja käydä lenkillä silloin kun huvittaa. Lomakausi lähenee loppuaan samaan aikaan kun syksy tekee hyvää vauhtia tuloaan. Uskoisin, että virtaa on syksyllä/talvella jaksaa töissäkin käydä kun pieni on huili alla. Finlandia maratonilla tapahtuneeseen selkkaukseen liittyen en ole saanut minkäänlaista pahoittelua asianosaisilta ja asia on lähinnä keskittynyt ohjeistuksen saamiseen kärkipyöräilijälle. Tein youtube videon sen jälkeen kun kaveri ei vastannut viesteihini ja piti radiohiljaisuutta. Tämän viikon alkupuolella hän kuitenkin kirjoitti saaneensa ihmisiltä viestejä ja epäsuorasti pahoitteli molemminpuolista öyhötystä. Aikaikkuna viestien vaihtamiselle on kuitenkin päättynyt enkä aio vastata hänelle. Hedelmistään puu tunnetaan eli katsotaan tulevaisuudessa onko mieheen tarttunut yhtään urheilijamaista käytöstä ja kristillistä etiikkaa vai olisiko parempi ottaa numerolappu rinnasta pois viimeisen kerran.
Odotettu Finlandia marathon viikonloppu on ohi. Olin viime vuosien tapaan suunnitellut juoksevani vain Valon kympin ja muuten osallistuvani toimitsijan hommiin. Töistä otin perjantaipäivän vapaaksi. Pääsin heti aamusta koululaisten kolmeen juoksuun Kuokkalan sillan toiselle puolelle reittiä sulkemaan autoliikenteeltä sekä ohjaamaan koululaisia oikealle reitille. Edellispäivänä Kalle Rovanperä oli julkaissut videon, missä hän ajoi drifting autollaan myös sillalla.
Reenit olivat kisaviikolla aika kevyitä ja hieman mietitytti nilkan/pohkeen alueen tuntemukset, mitkä jatkuivat maanantain työmatkalenkkeilyissä. Sen jälkeen oli hyvä Arto Pasasen hieronta ja sain häneltä vielä cobra voidetta kotiin käytettäväksi. Sivelin sitä nilkkaan oikein huolella. Tiistaina satoi koko ajan vettä kun kiersin Harjun purua reipasta juosten. Keli oli kuitenkin +16c ja juoksu kulki aika kivasti. Koitin pitää juoksun rentona ja niin ettei mäkinen maasto mene lihaksiin. No menihän se, sillä vasen etureisi meni heti jökkiin.
Tiistaina ja keskiviikkona oli töiden jälkeen kevyttä juoksua ja saunat. Juoksu ei tuntunut erikoiselta, mutta tiesin keventelyn auttavan. Perjantaina olin klo 9-14 toimitsijan hommissa, minkä jälkeen palasin kämpille huilailemaan. Odottavan aika oli pitkä, mutta kannatti. Lutakonaukiolle palatessa kroppa tuntui hyvältä ja jalat verryttelyssä myös. Hain mahdollisimman helppoa juoksun tunnetta ja se tuntui löytyvän. Startin jälkeen vähän katselin mitä muut tekevät ja juoksin ryhmässä. Hiihtäjä Kalle Tossavainen irtaantui ryhmästä ja jäin Herkko Heikkisen sekä Aki Tuovisen (hiihtäjiä) kanssa juoksemaan. Menin sen porukan kärkeen toiselle kierrokselle lähtiessä ja koitin irtaantua. Tasainen puskeminen ei ole enää vahvuuteni ja mutkissa ym koitin saada eroa. Juoksin New Balancen Pacereilla, joissa pohja on vähän ohuempi ja tuntuma tiehen parempi. Askellus oli sen vuoksi hyvän tuntuista. Pari viimeistä kilometriä ei tullut niin hyvin kuin joskus, mutta vauhti pysyi tasaisena. Lutakonaukiolla linja-auto oli virheellisesti päästetty juoksureitin poikki ja hieman jouduin hidastamaan. Vaaratilannetta ei kuitenkaan tullut. Maalissa Aki ja Herkko olivat lähellä, mutta hyvä olo tuli hiihtäjien pitämisestä selän takana. Juoksua kuvasi Timo Kiiveri.
10 Harri MetsärantaJyväskylän Kenttäurheilijat37:01+5:31
Lauantaina vähän heikosti nukutun yön jälkeen söin aamupalan rauhassa ja vasta puolilta päivin olin tapahtuma-alueella. Olin ns. kärkipyöräilijä maratonilla ja tuttuun tapaan ajelin reitin. Jarkko Järvenpää juoksi voittoon uudella reittiennätyksellä 2.20,27. Pyöräilyn jälkeen olisin mennyt syömään, mutta lounasaika oli päättynyt 20min aikaisemmin. Mietin jäädäkö katsomaan muiden maaliintuloja ja sen jälkeen käydä kotona syömässä. Jäin katsomaan muiden juoksuja. Pronssimitalistin äiti oli nähnyt minun antavan juotavaa kärkijuoksijalle, kun tosiasiassa pysähdyin katsomaan löytyisikö hänen juomaa ja myöhemmin hätyyttelin edellä olevia hölkkäreitä sivummalle. Jatkoin saman tien pyöräilyä ja kärkijuoksija sai juomansa pöydältä omatoimisesti. Pronssimitalistin äiti olisi sääntöjen salliessa voinut antaa juomapullon juoksijalle käteen kuten omalle pojalle. Hän oli lisäksi kuvannut videota ajamisestani liian lähellä kärkijuoksijaa. Juoksija väitti välin olleen vain 2m. Maltillisena miehenä jouduin hermostumaan keskusteluun ja puolustautumaan. Kehotin tekemään protestin, mutta siinä oli riski voittajan diskaamisesta. Pahoitin mieleni. Juoksijakaan ei tykännyt kun korotin ääntäni. Meidän välinen keskustelu jatkuu kahden kesken. Periksi en heti anna ja kuvaan pyöränselästä jatkossakin sekä olen vuorovaikutuksessa yleisön kanssa. Kyse on tässä sääntöjen vaatimasta 50m etäisyydestä ja siitä, että juoksija voi tulla hylätyksi mikäli se ei toteudu. Pyrin pitämään siitä nytkin huolen, mutta eniten ottaa pattiin juoksijan keskustelutapa "kuittaaminen". Odottelen sääntökirjan kohdan saapumista itselleni. Olisiko aika pitkä 50m sen vuoksi sääntökirjassa, ettei moottoripyörän pakokaasut tule juoksijan naamalle?
Tekoäly: Kärkipyöräilijän (tai johto-oppaan) rooli juoksutapahtumassa on näyttää reittiä kilpailun kärki- tai kärkijuoksijoille, varmistaa heille esteetön kulku ja viestiä reitin varrella oleville toimitsijoille sekä katsojille kärjen saapumisesta.Kärkipyöräilijän tärkeimmät tehtävät ja vastuualueet ovat:Reitin näyttäminen: Hän ajaa hieman kärkijuoksijan edellä ja varmistaa, että tämä kääntyy oikeista risteyksistä eikä eksy reitiltä, erityisesti monimutkaisilla kaupunkireiteillä tai maastopoluilla.Tilan raivaaminen: Hän varmistaa, että reitti on vapaa ja turvallinen. Hän varoittaa edellä olevia hitaampia juoksijoita (esimerkiksi kierroksella ohitettavia), katsojia, jalankulkijoita tai mahdollisia ajoneuvoja takaa tulevasta kärjestä.Toimitsijoiden hälyttäminen: Kärkipyöräilijän näkeminen on merkki risteyksissä oleville liikenteenohjaajille ja huoltopisteiden työntekijöille siitä, että kilpailun johtaja saapuu sekunttien kuluttua ja liikenne on katkaistava välittömästi.Turvaetäisyyden pitäminen: Pyöräilijän on ajettava riittävän kaukana edellä, jotta hän ei estä juoksijan näkyvyyttä, aiheuta törmäysvaaraa äkkijarrutuksessa tai tarjoa juoksijalle sääntöjenvastaista peesihyötyä (tuulensuojaa).Median ja yleisön opastaminen: Kärkipyöräilijä toimii usein myös visuaalisena merkkinä reitin varrella oleville valokuvaajille, median edustajille ja yleisölle siitä, milloin kisan johtaja on kohdalla.
Kuukan hölkän jälkeen oli yksi viikonloppu ilman hölkkäkisoja. Seuraava oli tarjolla maaotteluviikonlopulle. Saarijärven Konttimäellä olisi ollut Konttihölkkä sekä Jämsässä Partalan kirmaisu. Valitsin jälkimmäisen edullisen osallistumismaksun vuoksi sekä autokyydin vuoksi. Juoksin tapahtumassa neljättä kertaa ja aikani oli ilokseni paras kahteen edelliseen nähden. Tilannetta auttoi vanhan tutun, suunnistaja Antti Anttosen, mukana olo. Hän oli vahvempi nousuosuuksilla ja sai tehtyä hajuraon kolmannella kilometrillä. Etäisyys pysyi suunnilleen samana, vaikka lopun alamäkeen yritin tehdä töitä. Palkinnoksi vaivannäöstä sain vohveliraudan ja leipää, kun monitoimikone olisi ollut 10s päässä. Mahdollisesti nuorempana Antti olisi loppukirillä voiton vienut, mutta kiva kun hölkkäkisoistakin saadaan tiukka otatus.
Viikolla tein normaalit harjoitukset. Torstai oli ehkä hieman normaalia kevyempi treeni ja jalat olivat aika hyvän tuntuiset Jämsässä. Vaihdoin sykevyöhön patterin, mutta väärinpäin ja juoksussa kello mittasi sykettä ranteesta. Olisin halunnut nähdä, kuinka korkealla syke löi kun ainakin omasta mielestä jouduin tiukille. Palautusta tuli heti seuraavalle päivälle, kun JKU:n järjestämä linja-autokyyti Helsiinkiin maaottelua katsomaan starttasi jo aamulla. Tunnelma stadionilla oli pilvisestä säästä huolimatta hieno ja parani ennestään miesten varmistettua maaotteluvoittonsa.
Ma 13km iltalenkki (avg 124 ka 4.37min/km) +kuntopiiri +sauna
Sunnuntain lepopäivän jälkeen oli aika suunnata kohti seuraavaa viikkoa. En ehtinyt päivittämään blogia ja ajattelin tekeväni sen vasta seuraavana viikonloppuna. Silloin valmistuisi myös uusin video, joka käsittelee juoksureitin mittaamista. Koulutus siihen alkoi pari viikkoa aiemmin teoriaosuudella ja lauantaille oli suunnitteilla käytännön toteutus. Tero Töyrylä urheiluliiton edustajana "päämittaaja" piti minulle ja Tero Sillanpäälle hyvän koulutuksen kumpanakin päivänä. Lauantai keskittyi juoksureitin mittaamiseen Palokassa. Pyöriin kiinnitettiin virallinen Jones-mittari, joka mittaa yksiköitä. Perinteisellä mittanauhalla tehtiin ensin käsipelillä 300m mittapätkä, mikä sen jälkeen ajettiin neljään kertaan pyörällä mittarin kanssa. Kun tiedossa oli tarkka mittapätkä saatiin "päivän vakio" eli paljonko mittari näyttää per kilometri. Sen jälkeen reitti ajettiin kahteen kertaan kahden pyöräilijän toimesta läpi ja katsottiin mitä pituudeksi tulee. Se oli noin 1.860m eli vajaa pari kilometriä. Teemme Teron kanssa raportit mittauksesta ja lähetämme toiselle Terolle, minkä jälkeen olemme virallisia mittaajia. Keski-Suomessa tarkkoja mitattuja reittejä ei tällä hetkellä taida olla Finlandia maratonin ja Pentin Pinkaisun reitin lisäksi. Hölkkäkisoja sen sijaan järjestetään aika paljon ja niissä onkin ihan kiva käydä.
Treenien puolesta viikko oli ihan onnistunut ja tiistain maastojuoksu meni loppua kohti kovan puolelle, kun juoksin kuuteen minuuttiin viimeisen kierroksen. Ajattelin, että Valon kymppiä varten on hyvä saada keuhkoja tuuletettua ja viikon päästä kilpailu jo onkin.
Torstaina satoi ikävästi vettä kun Harjun ketällä juoksin vetoja. Keli oli vielä +16c eli aika lämmin ja kylmä ei sen puolesta tullut. Viikonloppua kohti ilma viileni hieman lisää. Perjantaina juoksin uusilla postissa tulleilla tutuilla New Balanden 880 malleilla. Juoksu sujui ihan hyvin, mutta oikeassa pohkeessa tuntui hieman. Lauantain mittausten jälkeen en enää lähtenyt lenkille kun pohkeessa oli tuntemuksia. Kerrostalon hissi meni rikki ja viidenteen kerrokseen nousu ja sieltä lasku tuntui pohkeessa kävellessäkin. Sunnuntaina menin uimahallille vesijuoksemaan ja arvelin veden tekevän hyvää lihaksille ja pohjekin sai lepoa. Seuraavan kerran juoksen huomenna maanantaina ja katsotaan kestääkö se juoksua. Illalla on onneksi hieronta ja mikäli siellä on vain jumia asia ratkeaa sillä.
