Kohta on parisen viikkoa kulunut edellisestä blogipäivityksestä. Tein silloin sunnuntain pitkästä lenkistä videon, joka on katsottavissa tuossa alhaalla. Toisen videon tein tämän viikon vauhtikestävyys harjoituksesta tiistaina. Videolla näkyy Antero Liukkonen, joka on tosiaan toiminut valmentajani vuodesta 1998 lähtien. Treeniryhmässä ei tällä kertaa ole muita kuin Anteron tytön Soilen tyttö Tea Konttinen. Muuten Anterolla on monta muutakin valmennettavaa, mutta he asuvat eri puolilla Suomea. Esimerkiksi Jonathan Kilpelä (Helsinki), Jaakko Nieminen (Lannevesi/Riika), Anna Elina Heikkinen (Kemi) ja Alex Ruokamo (Oulu) ja Valtteri Konttinen (armeija). Vuosien varrella moni muukin on ollut Anteron valmennuksessa ja vähintään saanut vinkkejä kestävyysjuoksun treenaamiseen.
Tämän kaksiviikkoisen ehkä mielenkiintoisin harjoitus oli viime viikon sunnuntain pitkälenkki, jonka juoksimme Samu Nergin ja Jussi Huuskosen kanssa. Lenkki suuntautui Tikkakoskelle Samun ja hänen isänsä Raimon mökille. Matkaa oli aika tarkkaan 30km ja matkan varrella Raimo "Rami" oli juottamassa juoksijoita. Hän on kestävyysjuoksua paremmin tunteville tullut tunnetuksi siitä, että veljensä Erkin kanssa he harjoittelivat valtavia määriä (jopa 14 000km juoksua vuodessa). Juoksija-lehti on tainnut heistä tehdä juttuakin ja ehkä seuraavalla lenkkikerralla Rami on etsinyt jutun luettavaksi. Hän kun on vuodesta -72 tilannut lehteä ja numerot löytyvät hänen arkistostaan.
Kaksi viikkoisen harjoitusrupeaman ensimmäisellä viikolla vaivasi vielä pieni jumi, jota hierottiin keskiviikkona pois Otto Janhosen toimesta. Edellispäivän reippailu Harjulla oli mennyt vähän tasapaksuksi. Reippaampaa ei päässyt kun jalat olivat sen verran tönköt. Torstaina taas irtosi heti paremmin Harjun portaissa, mihin oli samaan aikaan eksynyt pesäpalloilijoitakin. Kovasti pisti heilläkin jalat tärräämään portaiden nousu. Pimeys ehkä hiukan haittasi portaiden näkemistä, mutta kompuroimatta tuostakin treenistä selvittiin. Lopun satasen rullauksia oli jälleen runsaasti ja olen seuraillut kellosta maksimivauhtia. Alamäkeen kiihdytettynä olen päässyt 2.20min/km vauhteihin, mikä on ihan hyvää luokkaa. Perusnopeutta kannattaa pitää yllä nelikymppisenäkin.
Toisella treeniviikolla siirryimme tiistaina Hipposhallille juoksemaan legendaarista Keuruun mailia. Se on pyörätie, joka kiertää Hippoksen aluetta ja aikanaan Keuruulta Jyväskylään muuttaneet Juha Kukkamo ym. juoksivat sitä treeninä. Siihen aikaan kestävyysjuoksuun tuli ns. tieteellinen valmennus eli harjoittelu alkoi perustumaan oikeaksi tutkittuihin asioihin. Valmentaja varmaan kuten nyt Antero seisoi kellon kanssa kierrosaikoja ottamassa. Mahdollisesti myös maitohappoja mittailtiin. Me ei olla siihen lähdetty, mutta tiedän monen mittailevan happoja omatoimisestikin treeneissä.
Otin Hippokselle kesällä ostamani Insta ONE x2 360 astetta kuvaavan kameran ja sain jonkin verran materiaalia tallennettua. Tein ensimmäisen videoni kyseisestä treenistä, jota olemme Anteron valmennuksessa paljon tehneet vuosien varrella. Tällä kertaa ohjelmassa oli seitsemän kierrosta noin 155-160 sykkeellä. Jalat toimivat hyvin ja juoksu oli hyvän tuntuista. Myös keli oli hyvä, kun ei juurikaan tuullut ja lämpöä oli kymmenen asteen tuntumassa. Kiristämisen varaa jäi vielä selkeästi ja näin kuuluukin olla tässä vaiheessa syksyä.
Torstaina olimme Kyllön terveysasemalle johtavalla melko jyrkässä mäessä, jossa juoksimme 50s vetoja. Keli oli jälleen hyvä ja juoksu kulki hyvin. Strava otti vain kaksi suoritusta, koska olen ehkä aiemmin päässyt pikkasen pidemmälle kuin nykyään.
Viikonlopulle oli jäljellä pari treeniä, joista lauantain sujui mukavasti Teron kanssa rantaraitilla reippaillessa. Sunnuntaina juoksin vain 20km, kun pikkasen väsytti. Toisaalta vauhti oli ihan hyvää. Toisaalta menossa oli kevyempi viikko ja satanen on ihan ok määrä. Jatketaan.
La 4km vr +Pentin Pinkaisu 10km: 35.02 (avg 167, startti klo 10) +3km vr Su 24km pitkälenkki maastossa +4x30m polvennostojuoksua (avg 137 ka 5.05min/km) __________ yht. 93km juoksua
Kuva: Elina Virkkunen
Harjoituskausi 2021 on päättynyt ja uusi kausi alkanut. Käytännössä loppusyksyn juoksukilpailut tuntuvat viimeisiltä, koska kalenterivuosi lähestyy loppuaan. Pentin 70v juhlaPinkaisu siirrettiin koronan vuoksi loppusyksyyn. Viime vuonna tapahtuma jäi kokonaan järjestämättä. Yhteensä nyt oli 14s Pentin Pinkaisu ja omasta mielestäni olen ollut paikan päällä joka kerta. Vammojen vuoksi olen joskus hölkkäillyt lyhyemmän matkan ja pari kertaa olen tainnut olla vesijuoksemassa uima-hallin puolella samaan aikaan. Oma suhteeni tapahtumaan ja Vaajakoskeen alkoi jo kun testijuoksua järjestettiin samaisella reitillä. Vielä sitä ennen osallistuin Huugon hölkkä-nimellä kulkevaan juoksukilpailuun osittain samalla reitillä.
Tapahtuma on henkilöitynyt enemmän tai vähemmän Pentti "Pena" Virmalaiseen. Kisojen järjestäjänä toimii kuitenkin Vaajakosken Kuohun kestävyysjuoksu jaosto. Noin sadan osallistujan tapahtuma edellyttää paljon töitä ja toimitsijoille riittää tehtävää. Kiitokset siis reitin ohjaajille ym. Toivotaan, että tapahtuma jatkuu vielä pitkään ja esimerkiksi tämän vuoden voittaja Antti Ihamäki ottaa tapahtuman omakseen ja tulee osallistumaan aina kun vain ehtii. Tänä vuonna hän lähti tavoittelemaan Jarkko Järvenpään 31.02 ennätystä todeten sen erittäin kovaksi. Tavoitetta hankaloitti menomatkan vastatuuli ja kilpakumppanin puute. Myöskään kunto ei ole paras mahdollinen loppuvuodesta. Itsekin lupaan olla paremmassa kunnossa keväällä, jolloin voisi tavoitella Marko Partasen 40v ennätystä 32.58.
Valmistautuminen kilpailuun oli tänä vuonna vähän heikkoa. Ensin maratonin jälkeen oli lyhyt lepojakso ja sen jälkeen treeniä, mikä kipeytti lihaksia. Jo sitä ennen pari pyörälenkkiä oli jumittanut reisiä, joita maanantaina availtiin. Vielä harmillisempi on ollut oikeassa nilkassa ollut pieni lukko. Treenimäärät ovat olleet kuitenkin vähäiset eikä sen puoleen tilanne ole ainakaan pahentunut. Porrasjuoksut vetävät lisäksi hieman jumiin, mutta rahaa tässä vasta ollaan laittamassa pankkiin eli peruskuntokausi on menossa.
Starttia jouduttiin aikaistamaan klo 10 alkavaksi urheilutalolla olevien muiden juttujen vuoksi. Kroppa ei siis ollut aivan valmis täysivauhtiseen juoksuun. Jo alussa tuntui, että 3.30 vauhti on maksimia. Sain hyvän kisan aikaiseksi Turun Joonatan Oportan kanssa, jolla ylämäet kulkivat paremmin. Itse sain alamäkiin vauhtia hieman kirrattua, mutta tasaisella Joonatan oli kovempi ja karkasi vanhan Vaajakoskentien suoralla. Etumatka kasvoi tasaisesti ja annoin jo hieman periksi. Viimeisellä kilometrillä sytyin vielä yrittämään ja pääsin melko lähelle. Oma aika 35.02 oli sitä 3.30 vauhtia, mutta mielellään sitä olisi kovempaakin juossut. Jalassa oli Niken Vaporflyt, joista ei tällä kertaa hirveästi ollut apua.
Lehtijuttu 2008
Katselin hieman tuloksia aiemmilta vuosilta ja katsoin juosseeni kolme kertaa alle 32min (2008: 31.46, 2012: 31.49, 2015 31.53). Noihin aikoihin on saanut tosissaan tehdä töitä ja juoksut on ollut ns. maksimijuoksuja. Henri Manninen piti pitkään reittiennätystä itsellään (31.17). Kerran hän juoksi testijuoksussa kovempaa, mutta sitä ei hyväksytty Pentin Pinkaisun reittiennätykseksi. Niin tai näin Pena arvostaa kovia tuloksia tekeviä ja palkitsee parhaita. Tänäänkin menimme porukalla pitsalle kisan jälkeen.
To 5km vr +koord +5x40m vuoroloikkaa mäkeen +3x4xHarjun portaat/5min sarjapalautus +2x10x100m rullauksia, välissä 3x5 syväkyykkyhyppyä +1km vr
Pe 6km juosten töihin, 12km maaston kautta töistä kotiin (avg 135 ka 5.00)+kuntopiiri
La 12km kiihtyvä reipas (lenkkivauhdista ->4.00 avg 150)
Su 20km maastossa (avg 137 ka 4.53min/km)+kuntopiiri ____________
yht. 102km juoksua
Harjoittelu tulevaa kautta varten on aloitettu. Antero lähetti sähköpostilla treeniohjelman viikonloppuna ja tiistaina oli ensimmäinen harjoitus. Antero on toiminut valmentajani jo vuodesta 1998 eli jo pitkän aikaa. Syksyisiä treenejä harjulla on siis kerennyt olla monta. Harjun noin mailin mittaista lenkkiä on tullut myös juostua moneen kertaan. Tiistaina tuttuun tapaan klo 18 juoksin viisi kierrosta noin 160 sykkeellä. Ensi viikolla 1-2 kierrosta enemmän.
Torstaina oli toinen Anteron bravuuritreeni ohjelmassa nimittäin Harjun puuportaiden nouseminen. Ennen portaita oli pakara/kuopaisu ja polvennostojuoksua sekä 5x40m vuoroloikkaa mäkeen. Treeniä on syksyisin tullut toistettua aika monta kertaa. Silti parin viikon huilin jälkeen uuden kauden aloittaminen tuntuu jollain tavalla uudelta. Ainakin jalat kipeytyvät äkkiseltään saadessaan treeniä. Portaiden nousussa ainakin pohkeiden yläosa kipeytyy ja muutenkin hetken aikaa on kankea olo. Alla olevassa videossa treeni vuodelta 2013. Setti on oikeastaan edelleen melkein sama. Yksi vetosarja vain vähemmän ja portaille nousu tapahtuu pari sekuntia hitaammin nykyään.
Maratonin jälkeen oikea nilkka on hieman vihoitellut ja portaille nousut saattoivat rasittaa sitä lisää. Nilkka on ollut ehkä hiukan lukossa ja olen koittanut jumpata sitä ahkerasti. Jalat on muutenkin hieman olleet kipeät, kun en saanut varattua hierontaa tälle viikolle.
Katselin tämän viikon treenejä ja huomasin juosseeni monena päivänä maastossa. Sunnuntain pitkänkin juoksin Vaajakosken hiihtolatupohjia ja nousumetrejä tuli jopa 400m. Toisaalta alusta on hieman pehmeämpi kuin asvaltti. Niin tai näin. Treenit jatkuvat ja ensi lauantaina on Pentin Pinkaisu Vaajakoskella.
Jyväskylän neljänsistä (-09, -13 -17 ja -21) SM-maraton kisoista on kulunut kaksi viikkoa. Fiilikset ovat edelleen hyvät, mutta palataan kisapäivään.
Ennen maratonia en ollut juurikaan jännittynyt. Viikko kului töissä ja maratonille tankatessa. Aloin keskiviikkona juomaan maltodekstriiniä eli hiilihydraatteja. Koitin myös syödä hieman normaalia enemmän. Edellisestä maratonista oli kulunut neljä vuotta, enkä itse asiassa muistanut tankkausta hiilarijuomalla. Hain Prismasta pussillisen maltoa ja vähän väkisin join melkein 1kg sitä. Ajattelin homman jo menneen yli, mutta onneksi ei. Paino nousi 57,5 -> 59,8 lukemaan, mikä on jo jonkin verran. Olotila ei ollut kuitenkaan raskas, mikä johtui ehkä siitä, että syömällä ruokaa en niin paljon tankannut.
Otin töistä perjantaipäivän vapaaksi ja sain nukkua perjantaina pitkään. Aika kului mukavasti kisakamoja etsiessä ja juomapulloja valmistellessa. Kaikin puolin oli rentoa omassa kodissa valmistautua maratonille hotellihuoneen sijaan. Myöskään varsinaista matkustusta kisapaikalle ei ollut.
Viime vuonna toimin Finlandia maratonin kärkipyöräilijänä ja katsoin, kuinka Kari Heikura joi pienistä pulloista. Löysin samanlaisia Vesa Keskisen kaupasta "Sihijuoma" nimellä. Se maistui Jaffalta ja pitkin kuumaa kesää tyhjentelin kymmentä pikkupulloa. Pari viimeistä kaadoin urheilujuomapulloon, jonka join maratonin jälkeen. Tuntui, että sokerinen juoma imeytyi hyvin kroppaan. Katsoin mestari Aki Nummelankin juovan Jaffaa maratonin jälkeen. Wishyveden hän antoi Jaakolle, jonka jalat kramppailivat kisan jälkeen eliittiurheilijoiden lepotilassa (Kyllä- JKU pitää huolen omistaan).
Antero valmentajan kanssa olimme sopineet, että tapaamme kisapäivänä kun omat juomat piti toimittaa järjestäjille klo 11.15 mennessä. Laatikoita oli maassa useita ja vahingossa laitoin puolet pulloista SAUL kisan laatikoihin. Onneksi asia huomattiin ja sain korjattua tilanteen.
Kisaverryttelyn tein Niken Lunaracereilla, joilla myös juoksin kilpailun. Hölkkäilin pari kilometriä ja kroppa tuntui olevan valmis maratonin mittaiselle matkalle. Omat vanhemmat olivat tulleet Parkanosta katsomaan juoksua ja myös siskoni miehensä kanssa kuvaili juoksua. Neljä kertaa Jyväsjärven kiertäminen etukäteen hieman hirvitti, mutta hyvinhän se meni.
Jyväskylässä kuunnellaan lähdössä aina Finlandia hymni. Sen jälkeen juoksijoilta kysytään kuka on hyvällä mielellä lähdössä matkaan ja kuka aikoo voittaa kilpailun. Tällainen fiilistely nostaa sopivasti tunnelmaa, mutta liian kovaa ei maratonille kannata startata. Yleensä olen ollut kärjessä heti alussa, mutta tällä kertaa en Jaakon peesiin lähtenyt. Antti Ihamäki, Björn Sandler, Aki Nummela ja Kari Heikura erkanivat aika nopeasti. Yllätyin hieman Karin kovasta vauhdista, sillä etukäteen olin arvellut pysyväni hänen kyydissään. Sain kaveriksi kuitenkin juoksijan, jonka numerossa luki Laitinen. Yllättäen seurakaveri Tuomas Kari ja kilpakaveri Antti Hyttinen jäivät, mutta he ottivat kiinni toisella kierroksella. Tuomas (Mädi) juoksi hyvin tasaista vauhtia ja pysyi hyvin omassa alle 2.30 suunnitelmassaan. Finlandia marathonin voittaja Espanjasta juoksi erittäin poukkoilevaa vauhtia ja Antti otti hänen peesissään meidät kiinni.
Ihamäki, Nummela, Sandler ja Nieminen
Maratonin toinen kierros meni Hyttisen ja Laitisen kanssa, joka pikku hiljaa alkoi jäädä. Kari oli hieman aiemmin tullut ohi ja etääntyi tasaisesti. Puolimaraton tuli ajassa 1.14,30 eli parisen minuuttia tippui vauhti toisella puolikkaalla. Se on mielestäni aika vähän, vaikka kyllä sitä tasaisiakin puolikkaita on mahdollista juosta. Muistan joskus juosseeni 1.09 puolikkaan ja maalissa aika oli 2.23-25 luokkaa. Ei mennyt maraton alle 2.20, mutta ennätysjuoksussani 2.21,34 2009 Jyväskylässä roikuin Anssi Raittilan peesissä Simo Wannaksen kanssa ja puolikas oli 1.11 paikkeilla.
Antti Hyttinen alkoi karata minulta tasaisesti 25km paikkeilla eli kolmannen kierroksen puolivälissä ennen Äijälän siltaa. Juoksu ei tuntunut pahalta eikä edes kauheasti henkeen ottanut. Vauhdin ylläpito ei vain riittänyt. Energiat riittivät hyvin ja sain juomapullon käteen startissa (kiitos Soili), Kuokkalan sillan alla (kiitos Antero) ja Äijälässä (kiitos Jari). Hörppäilin joka kerta vähän ja otin vaihtelevasti geeliä. Yhden laitoin hanskan sisään myöhemmin nautittavaksi.
Matkan aikana satoi vettä ensimmäisen kierroksen loppuvaiheilla. Olin onneksi laittanut päälle reippaasti ja lippis väärinpäin päässä oli tämän kisan uusi idea. Muuten juoksuvaatteet alkavat olla jo yli kymmen vuotta vanhoja. Joskus pitää vielä JKU:n ikivanhoilla kisakamoilla juosta.
Toisen kierroksen alussa.
Kolmas rantaratin kierros alkoi olla valmistautumista viimeiselle (kiri)kierrokselle lähtemistä. Päässä liikkui ajatus, että maaliin tullaan tänäkin vuonna ja vuoden 2017 tapaan aloin päästä juonen päästä kiinni jälleen Kuokkalan sillan alla, mistä maaliin on noin 7km. Vuonna 2017 Jonathan Kilpelä ohitti minut ja kuittasin välittömästi hänestä ohi kuultuani olevani pronssimitalissa kiinni. Nyt kuulin sijoitukseni olevan yhdeksäs. Antti Hyttinen oli oman arvioni mukaan reilun puolen minuutin päässä. Aluksi en tavoittanut häntä juurikaan, mutta Äijälänsalmen sillan jälkeen hengitys tiivistyi ja irvistys muuttui raastoksi. Antin ohitin 42km paikkeilla ja päässä naputti ajatus ettei kannata silti hötkyillä. Keskisuomalaisen kohdalla ystäväni Erkki Vettenniemi tuli kahdella kierroksella pätkän rinnallani ja kannusti juoksijaa. Matti Katila kuvaili Goprolla kahdella eri kierroksella. Siskoni Kristiina kuvaili myös videota vuoden 2017 tapaan.
Maalisuoran lähestyessä kävin ajatuksissani vuoden 2017 kisaa, jolloin maalin pääsy oli suuri helpotus. Nyt en ollut aivan yhtä puhki, mutta kahdeksatta sijaa piti silti hiukan tuulettaa. 2.30 alkuinen aika olisi kuulostanut paremmalta, mutta juoksin silti pari minuuttia kovempaa kuin 2017. Niken Lunaracereista oli varmasti apua, mutta kyllä niidenkin kuljettamiseen tarvitaan juoksukuntoa. Uskoisin pystyväni vielä joskus 2.28 aikaan.
Vuoden 2021 maratonista jäi positiivinen fiilis. Viivalla oli nuori Antti Ihamäki. Mestari Jaakko ei onnistunut ja Aki sen sijaan suoriutui hyvin. Taso oli paras moneen vuoteen ja toivotaan, että esim nuori Ihamäki juoksee vielä esimerkiksi EM-maratonilla vielä joskus. Kuvia (Hippoksen maratonkerho). Juttu (yleisurheilu.fi)
Maraton miehet 1 Aki Nummela 36 HKV 2.20.36
2 Björn Sandler 33 PedersFa 2.23.09
3 Antti Ihamäki AlajAn 2.24.42 (debyytti)
4 Jaakko Nieminen 34 JKU 2.25.24
5 Kari Heikura 33 PolvijU 2.25.48
6 Tuomas Aho 36 LimingNM 2.27.29
7 Tuomas Kari 38 JKU 2.29.35
8 Miika Takala 43 JKU 2.31.05
9 Juan José Bedoya Carpente 44 Espanja (Finlandia-maratonin voittaja, SM-kilp.
ulkop.) 2.31.43
10 Antti Hyttinen 38 VaajakKu 2.31.50
11 Joonas Hytönen 36 RaumU 2.32.19
12 Lauri Palsa 32 HKV 2.35.13
13 Jukka Rahkonen 43 PolvijU (SAUL:n mestari, SM-kilp. ulkop. 2.37.33)