Olen vuodesta 1996 lähtien osallistunut maastojuoksun SM-kilpailuihin. Aloitin käymään lenkillä kesällä/syksyllä 1995, kun saavuimme Tansaniasta Parkanoon ja aloitin lukion. Kaverini Mika Tapio innosti osallistumaan seuran syyspururata juoksuihin ja siitä homma lähti liikkeelle. Armeijavuoden 1998 syksyn Lahden SM-maastot jäivät väliin juoksijapolvi-vaivan vuoksi ja Lempäälän 2014 maastot SI-nivelen/pakaravaivan vuoksi. Muuten on tainnut oltua mukana joka kerta. Osallistuin pitkään lyhyelle 4km matkalle, mistä paras sijoitus 9s 2005 Varkaudesta. Pidemmälle 12km matkalle siiryttyäni en enää lyhyemmälle matkalle osallistunut. Parhaat sijoitukset ovat Vammalassa 2008 ja Perniössä 2018 saavutetut neljännet sijat.
SM-maastot on minun aikana kilpailtu syksyllä Lahdessa 1998 ja Maarianhaminassa 1999. Kari Sinkkonen taisi olla silloin kestävyysjuoksujen päävalmentaja. Syksyn ajankohta jäi lyhyeksi ja mielestäni kevät on edelleen oikea ajankohta. Tälle vuodelle on tehty uudistuksia niin, että miehillä ja naisilla on samat matkat (4km ja 10km). Lisäksi joukkueen muodostaa kaksi miestä ja kaksi naista. Kummastakin uudistuksesta voi olla kahta mieltä. Pelkästään tasa-arvon nimissä muutokset eivät ole järkeviä, sillä naisten osallistujamäärä on melko alhainen ja entinen 6km on mielestäni sopiva matka heille ja sopii niin mailereille kuin maratoonareillekin. Miesten entisistä 4km ja 12km matkasta ajattelen, että ehkä 6km tekisi kilpailusta kovempitasoiset. Mailerit kyllä jaksavat juosta 6km ja maratoonarin pitää pystyä juoksemaan myös 3min/km vauhtia. Joukkuekilpailun yhdistämistä sekajoukkueeksi on perusteltu seurojen kolmen juoksijan puuttumisella niin miehissä kuin naisissakin. Itse ajattelen, että hyvä kun tasa-arvoa on, mutta muutos on syrjivä sijoilla 15-20 juoksevia kohtaan. Heidän mahdollisuutensa saada yksi SM-mitali elämänsä aikana heikkenee ja voi jopa vaikuttaa siihen, että he eivät jatkossa osallistu maastoihin. Tätäkö muutoksella on tavoiteltu?
Oma juoksukunto on ollut noususuuntainen syksyn edetessä. Kevyiden lenkkien vauhdit ovat parantuneet sitä mukaan, kun juoksutuntuma on muuttunut paremmaksi. Oikean nivusen alue on tullut hyvin kuntoon ahkeralla kuminauhajumpalla. Askel on varmaan muuttunut tasapainoisemmaksi, koska juoksussa tuntuu jo jonkinlainen lentovaihe. Pientä väsymystä on tuonut töissä käymisen lisäksi pieni nuha. Koronasta ei ole kyse, pikemminkin perus syysräkätaudista. Maanantaina kävin hieronnassa ja pidin tiistain lepopäivänä. Keskiviikkona kävin Harjulla juoksemassa muutaman kovavauhtisen viisisatasen. Loppuviikko meni lenkkeillessä ja työmatkoja kulkiessani poikkesin paluumatkalla Halssilan pururadalla. Tiedossa on Kurikassa melko nopea reitti, joka lienee ihan sopiva myös piikkareilla juostavaksi.
M 10km
101 Jaakko Piesanen Saarijärven Pullistus
102 Frédéric Tranchand Turun Toverit
103 Miika Tenhunen Nivalan Urheilijat
104 Antti-Pekka Niinistö Lahden Ahkera
105 Jaakko Nieminen Jyväskylän Kenttäurheilijat
106 Arttu Vattulainen Joensuun Kataja
107 Fredric Portin Vasa IS
108 Niklas Wihlman Turun Urheiluliitto
109 Jarkko Järvenpää Tampereen Pyrintö
110 Aki Nummela Helsingin Kisa-Veikot
111 Mikko Patana Seinäjoen Seudun Urheilijat
112 Antti Ihamäki Alajärven Ankkurit
113 Ari-Pekka Lassila Vetelin Urheilijat
114 Juuso Hakala Turun Urheiluliitto
115 Jonathan Kilpelä Jyväskylän Kenttäurheilijat
116 Jyrki Holmström Pudasjärven Urheilijat
117 Jonatan Lindqvist Larsmo IF
118 Jaakko Kero Turun Urheiluliitto
119 Victor Lövdal Vasa IS
120 Jan Kaas Gamlakarleby IF
121 Joonas Kuisma Teivo Stayers
122 Markus Hämäläinen Espoon Tapiot
123 Darby Thomas Turun Urheiluliitto
124 Ali Abdulrahman Turun Urheiluliitto
125 Jukka Kero Turun Urheiluliitto
126 Jukka Rahkonen Polvijärven Urheilijat
127 Miika Takala Jyväskylän Kenttäurheilijat
128 Mika Sällinen Gamlakarleby IF
129 Matti Uusitalo Kuivasjärven Aura
130 Joonas Harjamäki Helsingin Kisa-Veikot
131 Björn Sandler IK Falken
132 Jussi Karkkulainen Pyhäselän Urheilijat
133 Reijo Ronnila Heinolan Isku
134 Eero Markkila Kurikan Ryhti
135 Juho Ylinen Jyväskylän Kenttäurheilijat
136 Jukka Salo Karkkilan Pojat
137 Konsta Puutio Gamlakarleby IF
138 Antti Kartano Ilmajoen Kisailijat
139 Henrik Goesch Turun Urheiluliitto
140 Andras Pauko Jyväskylän Kenttäurheilijat
141 Jani Ylisaukko-Oja Rovaniemen Roadrunners
142 Kalle Linnasaari Turun Urheiluliitto
143 Mikko Rahkola Pudasjärven Urheilijat
144 Aku Nikander Länsi-Uudenmaan Urhei
Su 23km pitkälenkki Laajavuoren maastossa (avg 129 4,36min/km)
______________
yht. 121km juoksua +maraton pyöräilyä
Kari Heikura juoksi 2.29,44.
Syyskuun kolmas viikko sujui viikonlopun Finlandia marathonia odotellessa. Töissä jaksoi hyvin käydä, kun tiesi viikonlopun tekemisestä. Olin nimittäin lupautunut viime vuoden tapaan kärkipyöräilijäksi maratonille. Kokemus silloin oli hyvä ja itse asiassa maratonin voittaja operoi polven jänteenikin joulukuussa. Niin vain se on välillä pienestä kiinni ja tilaisuuteen tulee tarttua. Maratonin jälkeen nimittäin sanoin Tero Yli-Kyynylle tulevani näyttämään vuoden kestänyttä polvivaivaani.
Sunnuntain vetskukympin jälkeen hieman teki mieli uudelleen startata kotikaupungin Jyväsjärven rantaraitilla. Sain kuitenkin hillittyä itseni ja keskityin viikolla treenaamiseen. Tiistaina oli melko vähän tonneja kisasta johtuen. Keli muuttui keskiviikkona sateiseksi Aila-myrskyä odotellessa. Se iski Jyväskylään voimakkaimmin torstaina lounasaikaan. Kuitenkin iltasella keli oli jo ihan ok juoksemiseen. Vedimme Valtterin kanssa myötäseen 200m vetoja Harjun urheilukentällä. Oikeaan nivuseen tuntui hieman ja sain varmistuksen, että viikonloppuna ei kannata kilpailla.
Keskiviikkona suunnittelin Anteron toiveesta satamasta sopivan parin kilometrin lenkuran kierrettäväksi syksyn treeneissä. Kiersin reitin myötä- ja vastapäivään. Ratkaistavaksi jää kumpaan suuntaan tulemme sitä kiertämään.
Perjantaina oli työmatkaliikuntapäivä ja lauantaina aamupäivästä juoksin viikon reippaan lenkin. Kiersin Jyväsjärven sellaista sopivan reipasta vauhtia ja fiilistelin kohta juoksevilla maratoonareilla. Klo 12.30 he starttasivat Lutakunaukiolta ja sain pyöräillä kärkijuoksijan edellä. Viime vuoden tapaan juoksija tuli tutuksi reilun parituntisen aikana. Jutustelu väheni matkan edetessä, mutta muuten koin pyörän kelloa soittaessa jeesaavani juoksijaa. Kierroksella ohitettavia tuli jo toisella kierroksella vastaan. Todella tyylikkäästi entinen hiihtäjä, Kari Heikura pisteli menemään Niken Vaporflyillä. Minua tasan kymmenen vuotta nuorempi "höntsäilijä" piti hyvin n.3.30 kilometrivauhtia (puolimatka 1.15.05) yllä ja vahva loppu toi 2.30 alituksen (2.29,44). Mielenkiintoista oli tsempata häntä viimeiset kilometrit ja luoda uskoa siihen, että loppuun asti kannattaa yrittää. Monesti olen ollut itse juoksija, mutta hienoa oli myös olla mahdollistamassa toisen juoksua. Ensi vuonna mahdollisesti starttaan itse Finlandia marathonilla, jolloin on jälleen SM-maraton. Aiemmat startit ovat olleet 2009, 2013 ja 2017.
Valtterin kanssa juostu 23km Laajavuoren maastoissa paketoi hyvän 121km juoksuviikon. Määrä oli parasta sitten viime maaliskuun ja kertoo kunnon olevan edelleen nousussa. Nimittäin jos ei juoksukunto nouse juoksemalla niin ei sitten millään.
Kari Heikura höntsäsi Finlandia Marathonilla hurjaa vauhtia – bongaatko tuttuja näistä kuvista?
Kari Heikura (vas.) pisteli rantaraitilla hurjaa vauhtia. Kokenut juoksija Miika Takala oli järjestysmiehenä pyörällä liikkeellä. RISTO AALTO
Tommi Roimela
Maraton alle 2,5 tunnin on hurja urheilusuoritus. Tämä on kiistaton totuus, vaikka 42,195 kilometrin maailmanennätys hipoo jo kahden tunnin maagista rajaa.
Mutta sitten 2,5 tunnin alitus vasta on melkoinen temppu, kun sen tekee juoksun ”höntsäharrastaja”, jolla on ollut takavuosina vakavia terveysmurheita.
Hattu siis pois päästä Kari Heikuran edessä. Polvijärven Urheilijoiden 32-vuotias juoksija kiskaisi Finlandia Marathonin yhteydessä käydyllä Suomen Aikuisurheiluliiton SM-maratonilla ajan 2.29.44 ja oli luonnollisesti päivän vauhdikkain maratoonari.
– Alle 2.35:n oli tavoite, mutta se menikin yllättävän hyvin, Heikura myhäili väsyneenä.
Varsinaisen Finlandia Marathonin voittaja oli Eemi Lappalainen, joka juoksi ajan 2.39.25.
HEIKURAAN KANNATTAA tutustua vähän tarkemmin. Pohjoiskarjalaisurheilija on mielenkiintoinen tapaus. Nopealla googlauksella on helppoa saada selville, että hirmuajan Jyväskylän rantaraitilla juossut Heikura on aikanaan ollut lahjakas hiihtäjä.
– 20-vuotiaaksi hiihdin kilpaa. Sitten se loppui kuin seinään. Taisin minä jonkun nuorten Suomen mestaruuden voittaa, Heikura selvittää.
Ura loppui ikävästi. Heikura treenasi itsensä rajuun ylikuntotilaan, josta palautuminen vei vuosia.
– 4–5 vuotta siinä meni toipuessa. Elimistö oli niin sekaisin, että pystyin nukkumaan öisinkin vain enimmillään tunnin pätkissä.
On helppoa ymmärtää, että huonot unet laskivat rajusti elämisen laatua. Heikuran kaari kääntyi parempaan suuntaan uuden elämän myötä.
– Kun poika syntyi, aloin nukkua hyvin, Heikura kertoi.
Eli kun monella käy niin, että yöunet vähenevät perheenlisäyksen myötä, Heikuralla tapahtui päinvastoin. Lahjakkuus kestävyysurheiluun sen sijaan ei kadonnut mihinkään. Taustoihin nähden Heikura juoksee nyt aivan huikeaa vauhtia.
– Kaipa kestävyyteen tosiaan on lahjakkuutta ja sitä on suvussakin. Enoni osallistui ampumahiihtäjänä olympialaisiinkin. Hänen innoittamana aloin itsekin urheilla, Heikura mainitsi.
Kyseinen eno Seppo Suhonen oli mukana ilman mainittavaa menestystä Albertvillen olympialaisissa 1992.
HEIKURA ON maratonjuoksijaksi vielä nuori mies. Periaatteessa hänen lahjakkuudellaan voitaisiin mennä vielä paljon Jyväskylässä syntynyttä aikaa kovempaankin. Juoksu on kuitenkin Heikuralle vain harrastus.
– Höntsämielellä tässä mennään. Ollaan puolison kanssa molemmat vuorotöissä ja meillä on kaksi lasta. Oma harrastaminen menee siis töiden ja lasten harrastusten ehdoilla.
– Mutta on tässä lenkillä tullut käytyä. Siitä ei voi valehdella. Sellaista noin kuutta kertaa viikossa ja kerran päivässä treenaan.
Alun perin Finlandia Marathon ei kuulunut Heikuran kesän tavoitteisiin.
– Tälle kesälle tähtäin oli ultrajuoksuihin, mutta korona perui kaikki. Toukokuussa taidettiin kaverin kanssa keksiä, että tullaan Finlandia Marathonille, Heikura mainitsi ja kiiruhti saman tien kannustamaan kyseistä kaveria.
Heikura poistui haastattelusta hölkäten, joten taisi maraton olla ultrajuoksijalle todellakin ikään kuin pikamatka.
KORONA ON tosiaan perunut suuren osan juoksutapahtumia. Jyväskylän Kenttäurheilijat ja Keski-Suomen liikunta halusivat kuitenkin Finlandia Marathonin järjestää.
Osanottajamäärä putosi aiemmista vuosista noin tuhannella, mutta kasvojen ilmeistä päätellen mukaan lähteneet nauttivat rantaraitin kiertämisestä.
Järjestäjät epäilemättä toivovat, että korona ei aiheuta tapahtumalle ikävää jälkipyykkiä.
Ma 6km juosten töihin, töistä kotiin 11km töistä kotiin (4.34min/km) +hieronta Ti 4km+ koord+ 5x100m+ 3x2000m/1min pal (n.3.30)+3x300m (53,52,50)+ 5x100m+ aitakävelyä +3km vr Ke Lepo To 4km+ koord+ 5x80m+ 6x400m/1min pal +14x100m rullauksia nurmella +aitakävelyä +2km vr =13km Pe juosten töihin 6km, töistä kotiin 13km+5x100m (4.31min/km) La 8km+5x100m Su 3km vr Saul SM-10000m: 34.05 sija.1 + 5km loppuverr. _______________ 94km juoksua
Syyskuun toisella viikolla jätin pyöräilyt vähiin. Edellisen kerran olin fillaroinut Leppälahden tempoajossa ja sunnuntainakin juoksin Valtterin kanssa puolipitkän lenkin. Jaloissa tuntui rasitusta, jotka helpottuivat maanantain hieronnan jälkeen. Jalat olivat muuten ihan hyvässä kunnossa, mistä ihan hyvä fiilis.
Tiistaina sateli vettä kuten koko viikon muutenkin. Pienessä vesisateessa juoksimme Valtterin kanssa radalla kaksitonnisia, joista viimeisen vedon viimeisen tonnin tulin vähän reippaammin 3.24. Jaloissa oli edelleen Niken Lunaracerit, joilla viime aikoina olen vetoja juossut. Juoksu tuntuu niiltä kimmoisilta ja askellus muistuttaa vanhoja hyviä aikoja. Luulen, että juoksu on niin sanotusti alkanut kulkemaan osaksi niidenkin ansiosta.
Keskiviikkona oli suunniteltu lepopäivä. Torstaina olivat veteraanien eli aikuisurheilijoiden SM-kisat jo alkaneet Harjulla ja teimme treenin Vaajakosken kentällä. Ohjelmassa oli vain muutama nelisatanen ja sen päälle rullauksia. Juoksu kulki hyvin ja fiilikset nousivat sunnuntain kisaa ajatellen. Ohjelmassa olisi vuoden toiset ässämmät eli SM-kisat. Myöhemmin loppukuusta edessä ovat maastojuoksun SM-kisat Kurikassa ja mahdollisesti 10.10. Vantaalla puolimaratonin SM-kisat. Matka on aika lailla hyppy tuntemattomaan ja hieman mietityttää, miten paikat kestävät kovaa rasitusta asvaltilla. Haasteita pitää olla ja katsotaan, miten seuraavan kuukauden juoksut sujuvat.
Perjantaina oli työmatkaliikuntapäivä. Juoksu tuntui edelleen aika hyvältä ja sunnuntain kisoihin oli aikaa vielä pari päivää. Lauantaina juoksin vain kevyen kasin lenkin sen jälkeen kun olimme käyneet Hannen kanssa Kuopiossa päiväseltään. Sunnuntaina kisa olisi vasta neljän maissa.
Kisapäivän koittaessa kaikki mahdollinen juoksukunnon eteen oli tehtynä. Pyöräilin Harjulle vähän samoilla fiiliksillä kuin parin kesän takaisiin Kalevan kisoihin. Olin silloin startannut edellisen kerran ratakisoihin. Ensin oli kymppi (32.20) ja pari päivää myöhemmin vitonen (15.24). Yli kaksi vuotta siis edellisestä ratakisasta. Viime vuosi meni ohi polvivaivan vuoksi ja tämä kesä juoksukuntoa nostaessa. Mielelläni viettäisin nyt toukokuuta, jolloin kesä olisi vasta edessä. Näillä kuitenkin mennään ja syksylle riittää vielä hyviä startteja.
Harjulla vastaan tuli tuttuja ihmisiä juoksu tuntui hyvältä verryttelyssä. Startin otin aika rauhallisesti ja SaPun Tuomas Lunttilan kanssa odotetusti teimme vuorovedoin töitä noin kilometrin pätkissä. Oma kulku oli melko hyvää, joskaan ei helppoa. Yksin en ehkä olisi jaksanut puskea yhtään kovempaa. Lopun koittaessa peesailin Tuomasta ja ratkaisin pelin kaksi kierrosta ennen maalia. Voimia oli jäljellä ehkä liikaakin ja viimeinen tonni tuli 3.08. Muuten kilometrin väliajat olivat 3.21, .24, 26, 25, 27, 25, 30, 27, 27. Etukäteen toivoin 34min alitusta, mikä jäi siis toteutumatta. Ihan hyvää vauhtia kuitenkin ja pääasia oli, että nautin juoksusta ja kilpailemisesta. Takasuoran vastatuuli verotti loppuaikaa, mutta muuten keli oli ok edellispäivien vesisateeseen verrattuna.
Kausi jatkuu kahden viikon päästä Kurikan SM-maastoilla ja ensi viikolla on toimitsijan tehtäviä Finlandia marathonilla. Haaveissa on juosta ensi vuonna SM-maraton Jyväskylässä.
Ke 10km Leppävedelle+ Leppälahti tempo 12,8km: 19.46 keskivauhti 39,3km/h, keskisyke 160, keskiwatit 266w) Strava
To 6km juosten töihin, 14km Vesankaan (+autolla Tikkakoskelle)
Pe 6km juosten töihin, 10km+5x100m töistä kotiin +2x50 penkille nousua +hypyt ylös +lihaskuntoa
La 17km tv-kiihtyvä reipas (4km 4.35+8km 4.14 (syke 140)+2km 3.37+3.26 (syke 160/170) Su 20km pitkälenkki juosten (avg 136 ka 4.30min/km)
_______________
yht. 108km juoksua
Raastoa loppumatkasta
Edellisviikon Tikkakoski duathlonin jälkeen oli keskiviikolle heti tarjolla uusi pyöräilykisa. Perinteinen (vuodesta 2004) ajettu Leppälahti tempoajo ajetaan hiljaisella edestakaisella asvalttipätkällä. Järjestelyistä vastaa Jyps. Viime vuonna ajoin ajan n.20.30 omalla maantiepyörälläni ja tälle vuodelle sain käyttöön Scorpionin Urophoneuksen. Hankin myös Cyckle centeristä (mistä hankin pyöräni ja trainerin) pyöräilyasun ja kengänsuojat, joilla vähentää ilmanvastusta. Touko-kesäkuussa kävin jo ajelemassa Leppälahden osuutta, johon on tehty Strava segmentti. Pääsin aikaan 19.20 toukokuun 28pv. Kävin vielä 11.6 kokeilemassa uudestaan ja sain ajan 19.36. Juhannuksena palautin pyörän kaverille ja keskisyin enemmän juoksutreeneihin, vaikka sunnuntaisin tulikin edelleen pyöräiltyä.
Tiistaina kävin ihan tietoisesti juoksemassa normaalit tonnin vedot. Harjulla oli illalla kilpailut ja juoksimme Anteron valvovan silmän alla Valtterin kanssa tonnit. Kulku oli ihan hyvä, vaikka lauantain ja sunnuntain pyöräileminen hieman tuntui kropassa. Tilannetta helpotti maanantain hieronta. Luulen, että kova runttaus pyörällä pikkasen jumittaa lonkan seutua ja hermotus ei pelitä juoksussa kuten pitäisi. Tähän kuminauhajumppa tekee ihan hyvää. Vetojen viimeiset 300m vedot kulkivat ihan hyvää vauhtia.
Lähtötunnelmia
Keskiviikkona työpäivän jälkeen pyöräilin Leppälahden cafe Kaapelin pihalle ilmoittautumaan ja sieltä Leppälahden tielle omaa starttia odottamaan. Nelikymppisissä oli aika monta osallistujaa ja sijoituin neljänneksi. Pykälä parempi niin olisin voittanut piirinmestaruusmitalin! Virallinen aika 19.46 oli 6s huonompi kuin Strava-aika. Poikkeuksellisesti etelästä päin tullut tuuli menomatkan alamäkivoittoisella reitillä. Puolimatkan ajat (9.50/9.46) kertovat siitä, että paluumatkalla sain hyvän rytmin alle (kovasti yritin lepuuttajiin nojailla). Vertailuna toukokuun osuusajat (8.52/10.10), jolloin meno myötäseen kulki hirveää kyytiä ja paluumatka oli vastatuuleen puskemista. Niin tai näin kisa oli torjuntavoitto hieman huonon pyöräilykunnon vallitessa. Reisistä ei löydy kovaa junttaavaa voimaa kuten alkukesästä. Toisaalta olen tyytyväinen, että paikat ovat olleet hyvässä juoksukunnossa jo jonkin aikaa.
Loppuviikosta palauttelin kahden kovan peräkkäisen treenin päivästä. Torstaina juoksin töihin ja töiden jälkeen Vesankaan, missä meidän Salama Santtu suomenhevonen vietti kesän ulkona laitumella. Syksyn koitettua oli aika siirtyä Tikkakoskelle, jossa on sisätilaa sekä karsinaa. Lisäksi Hanne pääsee alkaa ajamaan hevoselle kuntoa sisään ja meikäläinen asentamaan sykevyötä kiinni. Varmaan tulee muutama lenkkikin syksyn aikana juostua Tikkakoskella.
Perjantaina väsytti aika lailla, mutta jaksoin harrastaa hyvin työmatkaliikuntaa. Jalat alkoivat hieman kipeytyä viikon treeneistä. Tein iltasella pientä jumppaa ja sovin Teron kanssa treenin lauantaille. Minulle sopi 4.15 vauhtinen reippailu pienellä loppukiihdytyksellä. Syke oli todella matala (140) kahdeksan kilometrin ajan ja vasta lopun kaksi kilometriä nostivat sykettä. Tarkoituksella hieman kokeilin, miten juoksu kulkisi. Jalat toimivat ihan hyvin ja alle 3.30 vauhtiin pääsin. Huomenna mahdollisesti pitkälenkki joko pyöräillen taikka juosten.