Keskiviikkona en mennyt pyöräilemään kuten usein vaan kävin iltasella juoksemassa kevyen maastolenkin. Akilles/ kantapää kesti hyvin juoksua ja maastossa juokseminen on muutenkin mukavaa. Se säästää hyvin jalkoja ja pitää ehkä jollain tavalla voimatasoja yllä. Eikä pyöräilystäkään ole ollut haittaa jalkavoimien parantamisessa.
Torstaina oli jälleen lyhyt treeni tällä kertaa Vaajakosken kentällä. Vettä alkoi hieman sadella vetojen alkaessa, mutta onneksi sade ei yltynyt. Juoksin melko rennosti kolme kappaletta 400m ja 200m vetoja. Turhaa rasitusta ei kroppaan haettu, sillä lauantaille olisi tiedossa hölkkäkisa ja seuraavana keskiviikkona radalla 10 000m.
Perjantai oli kevyttä työmatkalenkkeilyä ja lauantaina ajelin Saarijärven Konttimäelle juoksemaan mäkiselle reitille 9km. Kilpailu on mukava tunnelmaltaan ja palkinnotkin ovat olleet hyviä. Saunankiuas on ollut arvontapalkintona jo pitkään, mutta vielä ei ole arpaonni osunut. Jaakko Nieminen on perinteisesti ollut 16km paras ja minä lynyemmän 9km. Näin myös tällä kertaa ja alkumatkan juoksimme yhtä matkaa. Sitten alamäkeen rullailin karkuun ja puolen välin jälkeen pyrin ottamaan aavistuksen verran rennommin. Keskisyke 167 on ollut aika lailla normaali keskisyke ja samoin nyt. Hieman yllätyksekseni paransin omaa 2018 juoksemaani reittiennätystä yli puolella minuutilla ja sen puolesta näyttää ihan hyvältä.
Fiilikset Konttihölkässä ovat olleet aina kohdillaan ja saunassa käyminen kilpailun jälkeen on aina yhtä mukavaa samoin kuin vohveleiden syöminen. Tällä kertaa reissussa oli myös valmentaja Antero Liukkonen. Vanhaa Saarijärveläistä Matti Vuorenmaata en tällä kertaa nähnyt tapahtumassa. Otin hänestä kertovan kirjan matkaan ja olisin ottanut nimikirjoitukset siihen häneltä.
Sunnuntaina pyöräilin kevyen vajaa pari tuntia 120 keskisykkeillä. Uskon tällä hetkellä pyöräilyn palauttavan jalkoja. Olen kesän mittaan pyöräillyt sen verran paljon. Maanantai ja tiistai ovat kevyitä päiviä ja keskiviikkona olisi jälleen uusi startti.