Tampere World Masters Athletics Championships M40 10km road race

Ma LEPO +hieronta

Ti 5km aamulenkki+kuntopiiri, >Parkanoon ilta 3km vr +koord +5x80m +2x1000m/2,5pal (3.05/00) +4km loppuverr. 

Ke 6km aamulenkki, ilta 10km +5x100m (avg 139 ka 4.08min/km)

To ap 10km kevyttä (avg 132 ka 4,38min/km)+pulahdus jokeen, Tampere kävely (junan vaihto)

Pe aamu 2,5km-> 3km kisaverr +Pirkkahalli Tampere 10km: 32.46 sija 5.  +2km loppuverr. 

La 15km tv-kevyt (avg 131 ka 4.51mim/km)
Su 20km (avg 133 ka 4.38min/km) 
______________
yht 97km juoksua

10km lähtö

Aikuisurheilijoiden arvokisojen toinen kilpailu on osaltani käyty. Käytin kaikki jäljellä olevat paukut maantiekymppiin, mikä riitti tällä kertaa viidenteen sijaan. Etukäteen hieman haaveilin mitalista, mutta loppujen lopuksi se jäi noin minuutin päähän. 

Lauantain ratavitosen jälkeen palautuminen lähti periaatteessa ihan hyvin käyntiin, mitä nyt kisojen jälkeinen seuraava yö tuli huonosti nukuttua. Kroppa kävi yöllä vielä kierroksilla ja lämmintäkin oli asunnossa hieman liikaa. Seuraavan päivän 20km lenkki oli jokseenkin raskas, mutta tiesin seuraavaan kisaan olevan vielä aikaa. Maanantaina ohjelmassa oli suunniteltu lepopäivä ja hieronta. Kumpikin teki hyvää ja varsinkin hieronta availi mukavasti paikkoja. Vitosesta kipeytyivät hieman pohkeet. Seuraavana päivänä tein valmistavan rataharjoituksen vanhempien kotipaikkakunnalla Parkanossa. Sain tsempattua itseni suunniteltuihin vauhteihin ja loppujen lopuksi vedot tulivat erittäin hyvin. Tuntui kuin kropasta alkaisi kaivattu turbovaihde löytyä. Kuvailin treenistä videon, joka on tuossa alla. 

Seuraavat pari päivää olivat kevyttä harjoittelua. Keli viileni yllättäen noin kymmenellä asteella ja kropassa se tuntui hieman kiristävä akillesjänteenä. En viitsinyt villasukkia sisällä pitää, mutta sukkia kuitenkin. Pidin itseni jossain määrin aktiivisena enkä vain makoillut. Lomaviikko oli käynnissä ja sen puolesta elämä aika rentoa. 

Torstaina palasin junalla Jyväskylään kotimaisemiin. Tampereella junan vaihdon yhteydessä käväisin Ratinan stadionilla katsomassa, josko kisapaitoja olisi vielä myynnissä. Ei ollut ja ilmeisesti Karhun tuotteet ovat hyvin myyneet. Seuraavana päivänä ajelin Teron kanssa Tampereelle uudestaan, mutta tällä kertaa Pirkkahallille, missä maantiejuoksut ja kävelyt järjestettiin. Fiilis alkio nousta startin lähestyessä. Myös jo hieman viileämpi keli lämpeni ja lähdössä oli jo kuuma. Kisareittiä oli viime hetkessä muutettu ja halusin saada tietoon mitä reittiä juostaan. Reittikartta oli teipattu starttitolppaan mitään muuta tietoa ei ollut. Vuonna 2016 oli SM-maantiekymppi osittain samalla reitillä ja tiesin mitä odottaa. 

Startti tapahtui hieman aikataulusta myöhässä ja calling oli jokseenkin kaoottinen kun kaikki useampi sata osallistuja kävi näyttämässä numeroansa toimitsijoille. Lehmän hermoilla siitäkin selvittiin ja kisajärjestäjillä oli selkeästi pulaa toimitsijoista. Hatunnosto kaikille heille, mutta kaksi viikkoa pitkiä päiviä on varmasti monelle ottanut voimille. Urheilijoille sinänsä on helppoa keskittyä vain kisasuoritukseen. 

Arvelin juoksijoiden lähtevän liikkeelle kovaa vauhtia, sillä alku oli myötätuuleen. Ensimmäinen kilometri olikin 3.04 ja olin kärkiporukan hännillä. Suuta kuivasi alussa ja koitin keskittyä rentoon juoksuun. Toinen kilometri oli vastatuuleen ja jäin porukasta enemmän. Seuraava kilometri oli loivaan ylämäkeen ja takaa tuleva porukka otti minua pikkuhiljaa kiinni. Sain juoksurytmistä siinä vaiheessa uudelleen kiinni ja kisa alkoi ikään kuin uudestaan. Ajatuksissa käynyt keskeytys unohtui siinä vaiheessa ja keskityin vain rentoon juoksuun. Fiilis parani matkan edetessä ja myös juoksu teknisesti tuntui paremmalta. Takaisin Pirkkahallille tullessa jäljellä oli enää vain kaksi kilometriä. Ryhmässäni ei muita nelikymppisiä ollut ja sen puolesta stressi vähissä. Sain kehiteltyä hyvän loppukirin muutama sata metriä ennen maalia. 

Jälkikäteen kisaa analysoituani sykemittarista huomasin keskivauhdin olleen 3.15min/km ja keskisykkeen 172, mikä on aika korkea lukema. Sykekäyrä oli hyvin tasainen, mikä kertoo tasaisen kovasta puristuksesta koko kisan ajan. Etukäteen oikea kireä pohje/ akilles ei juoksun aikana tuntunut, mutta kisan jälkeen kylläkin. Seuraavana päivänä juoksu oli aika vaivalloista samoin kuin vielä sunnuntaina. Myös oikean takareiden jo lihas/jänne kiristyi. Mitään pahempaa ei kuitenkaan. Alle 32min aika oli tilauksessa, mutta jäi vielä toteutumatta. Olisin M35 ja M45 sarjoissa ollut mitaleilla omalla ajallani. Ensi vuonna täytänkin 45v ja jos arvokisat ovat synttäripäivän jälkeen voin juosta uudessa sarjassa. SM-kisoissa riittää, että täyttää samana vuonna vaadittavan iän. 

MM-kisat olivat muuten ihan positiivinen kokemus. Tapasin kisapaikalla vanhoja tuttuja, joita vuosiin en ole nähnyt. Kansainvälinen tunnelma oli myös ihan mukava kokea. Pienenä miinuksena kuulutusten puuttuminen hieman latisti tunnelmaa. Huumorilla kuitenkin kaikesta selvittiin. Katsotaan koska seuraavan kerran osallistun "ikäkausilähtöihin".