Edellisestä blogipäivityksestä on kulunut jokunen tovi. Tässä välissä ehdin sulkea edellisen blogin, niin että vain kutusuvieraat pääsevät lukemaan sitä. Lukijoita en kutsunut, sillä mielessä kävi jo blogikirjoittelun lopettaminen. Päivitystauko venähti sen verran pitkäksi, että helppoa olisi ollut laittaa ns. hanskat tiskiin.
Pienen pohdinnan ja kahden kuukauden hiljaisuuden jälkeen päätin kuitenkin aloittaa puhtaalta pöydältä. Tärkeimpänä syynä tähän on se, että pääsen taas juoksemaan kivuitta. Loppukesästä vasemman pakaran seudulle iskenyt kipu ei ottanut toipuakseen ja kolmisen kuukautta siinä on nyt mennyt. Vammaa hoidettiin aluksi levolla, hieronnalla, kiropraktikkaa, akupunktiolla ja särkylääkkeellä. Lopuksi meni magneettikuvaan, missä näkyi SI-nivelen ympärillä kaikenlaista hässäkkää aina tulehduksesta kulumaan. Murtumaa ei sen sijaan näkynyt, mutta ehdin jo ajatella juoksut juostuiksi. Kroppa kuitenkin korjaa itseään ja myös sitkeä vaiva saattaa helpottua.
Noin kuukauden verran olen pystynyt juoksemaan jo lähes päivittäin. Vammakaudella juoksin epäsäännöllisen säännöllisesti ja viikkokilometrit vaihtelivat 30-50km välillä. Kroppa kuitenkin kaipasi liikuntaa, mutta korvaavalle harjoittelulle ei ollut aikaa tai kiinnostusta. Uskoisin, että nykyinen vamma juontaa juurensa viime keväältä, jolloin mulla oli murtuma oikeassa reisiluussa. Tuolloin pidin viiden viikon juoksutauon, mutta varmaan juoksin hieman kallellaan niin että vasen puoli rasittui. Vielä kesä meni kivasti, mutta istumatyöt aloitettuani pakara jämähti ja veteraanikisojen 10 000m kipeytti pakaran lopullisesti. Aluksi arvelin piriformiksen eli yhden pakaralihaksista tulehtuneen ja sitäkin saattoi olla, mutta itse ongelma oli SI-nivelessä.
Vammakaudella pidin tärkeänä, että liikun edes vähän ja jalat saavat iskutusta. Istumatyö kaipasi vastapainoa ja kävelylenkit tekivät ihan hyvää. Kaupoilla käynti oli omaa treeniä asunnon sisustamisen lisäksi. Lyhyiden aloittelulenkkien jälkeen tein paljon syväkyykkyjä, mikä mobilisoi SI-niveltä sekä tein päkiähyppyjä paljon. En käynyt erikseen punttisalilla ja palauttelusta huolehdin säännöllisellä hieronnalla kuten tähänkin asti. Mielessä oli ajatus, että ehkä vielä joskus pääsisi juoksemaan täysillä kivuitta.
Aloittelin syksyn harjoittelua Anteron treeneissä maanantaisin, missä juoksimme Harjua ympäri. Reippaasti juosten sain viikon ainoa tehoharjoituksen aikaiseksi ja aluksi jouksin kolme kierrosta. Viikko siitä aina yhden kierroksen lisäten. Välittömästi reippaan pätkän jälkeen venyttelin pakaran seutua, jottei lihakset jämähtäisi. Vieläkään en tee kiihdytyksiä tai spurtteja lenkin jälkeen kuten tähän asti, mutta ehkä senkin aika vielä tulee.
Olen myös juossut mäkivetoja säännöllisesti torstaisin (500m). Aluksi keskussairaalan mäkeä ja myöhemmin lähempänä asuntoa Halssilassa. Loivaan mäkeen nousten jalkalihakset sekä hapennotto ovat saaneet tehdä töitä, mikä on tuntunut hyvältä kropasta. Juoksuryhti on tästä syystä parantunut samoin kuin pakaran tehokas käyttö. Välillä olo on ollut yhtä ryhdikäs kuin esteiden Euroopan mestarilla, ainakin omasta mielestä.
Viikon pitkän lenkin olen juossut Hannen ja hieroja Timon kanssa. Vauhti on ollut maltillista 6min/km, mutta olen saanut tuostakin ihan hyvän treenin aikaiseksi. Olotila on aina yhtä hyvä pitkän lenkin jälkeen ja hiljaa juokseminenkin nostaa kuntoa.
Viikkokilometrit kuluneella kuukaudella ovat olleet jo 100km ja viimeiset pari viikkoa jopa 110km. Maanantaina tein valmistavan harjoituksen lauantain Kuokkalan testijuoksua varten. Kiersin harjua jopa kahdeksan kierrosta, niin että viimeisen vedin täysillä. Näillä eväillä lähdin siis ensimmäiseen kisaan sitten elokuun alun.
Pienen pohdinnan ja kahden kuukauden hiljaisuuden jälkeen päätin kuitenkin aloittaa puhtaalta pöydältä. Tärkeimpänä syynä tähän on se, että pääsen taas juoksemaan kivuitta. Loppukesästä vasemman pakaran seudulle iskenyt kipu ei ottanut toipuakseen ja kolmisen kuukautta siinä on nyt mennyt. Vammaa hoidettiin aluksi levolla, hieronnalla, kiropraktikkaa, akupunktiolla ja särkylääkkeellä. Lopuksi meni magneettikuvaan, missä näkyi SI-nivelen ympärillä kaikenlaista hässäkkää aina tulehduksesta kulumaan. Murtumaa ei sen sijaan näkynyt, mutta ehdin jo ajatella juoksut juostuiksi. Kroppa kuitenkin korjaa itseään ja myös sitkeä vaiva saattaa helpottua.
Noin kuukauden verran olen pystynyt juoksemaan jo lähes päivittäin. Vammakaudella juoksin epäsäännöllisen säännöllisesti ja viikkokilometrit vaihtelivat 30-50km välillä. Kroppa kuitenkin kaipasi liikuntaa, mutta korvaavalle harjoittelulle ei ollut aikaa tai kiinnostusta. Uskoisin, että nykyinen vamma juontaa juurensa viime keväältä, jolloin mulla oli murtuma oikeassa reisiluussa. Tuolloin pidin viiden viikon juoksutauon, mutta varmaan juoksin hieman kallellaan niin että vasen puoli rasittui. Vielä kesä meni kivasti, mutta istumatyöt aloitettuani pakara jämähti ja veteraanikisojen 10 000m kipeytti pakaran lopullisesti. Aluksi arvelin piriformiksen eli yhden pakaralihaksista tulehtuneen ja sitäkin saattoi olla, mutta itse ongelma oli SI-nivelessä.
Vammakaudella pidin tärkeänä, että liikun edes vähän ja jalat saavat iskutusta. Istumatyö kaipasi vastapainoa ja kävelylenkit tekivät ihan hyvää. Kaupoilla käynti oli omaa treeniä asunnon sisustamisen lisäksi. Lyhyiden aloittelulenkkien jälkeen tein paljon syväkyykkyjä, mikä mobilisoi SI-niveltä sekä tein päkiähyppyjä paljon. En käynyt erikseen punttisalilla ja palauttelusta huolehdin säännöllisellä hieronnalla kuten tähänkin asti. Mielessä oli ajatus, että ehkä vielä joskus pääsisi juoksemaan täysillä kivuitta.
Aloittelin syksyn harjoittelua Anteron treeneissä maanantaisin, missä juoksimme Harjua ympäri. Reippaasti juosten sain viikon ainoa tehoharjoituksen aikaiseksi ja aluksi jouksin kolme kierrosta. Viikko siitä aina yhden kierroksen lisäten. Välittömästi reippaan pätkän jälkeen venyttelin pakaran seutua, jottei lihakset jämähtäisi. Vieläkään en tee kiihdytyksiä tai spurtteja lenkin jälkeen kuten tähän asti, mutta ehkä senkin aika vielä tulee.
Olen myös juossut mäkivetoja säännöllisesti torstaisin (500m). Aluksi keskussairaalan mäkeä ja myöhemmin lähempänä asuntoa Halssilassa. Loivaan mäkeen nousten jalkalihakset sekä hapennotto ovat saaneet tehdä töitä, mikä on tuntunut hyvältä kropasta. Juoksuryhti on tästä syystä parantunut samoin kuin pakaran tehokas käyttö. Välillä olo on ollut yhtä ryhdikäs kuin esteiden Euroopan mestarilla, ainakin omasta mielestä.
Viikon pitkän lenkin olen juossut Hannen ja hieroja Timon kanssa. Vauhti on ollut maltillista 6min/km, mutta olen saanut tuostakin ihan hyvän treenin aikaiseksi. Olotila on aina yhtä hyvä pitkän lenkin jälkeen ja hiljaa juokseminenkin nostaa kuntoa.
Viikkokilometrit kuluneella kuukaudella ovat olleet jo 100km ja viimeiset pari viikkoa jopa 110km. Maanantaina tein valmistavan harjoituksen lauantain Kuokkalan testijuoksua varten. Kiersin harjua jopa kahdeksan kierrosta, niin että viimeisen vedin täysillä. Näillä eväillä lähdin siis ensimmäiseen kisaan sitten elokuun alun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti