Toijalan 3000m kisan jäädessä väliin mielessä oli seuraava kilpailu. Vuonna 2021 olin mukana Petäjäveden Heikkilänperä hölkässä ja nyt avautui uusi tilaisuus. Kevensin juoksua varten hieman, kun vaihtoehtona oli juosta vetoja radalla vielä edellisenä päivänä. Tiistaina ajoin jo autolla Palokkaan vetoja juoksemaan, mutta soitin Anterolle ja sovimme kevyestä verryttelylenkistä. Olin ottanut dronen mukaan ja kuvailin sillä lyhyen videon.
Keskiviikkona ajelin töiden jälkeen Heikkilänperään. Vastassa oli tunnelmallinen kylätalo sekä aito hölkkäkisa tunnelma. Osallistujia oli ihan kivasti, noin 40 kappaletta. Lähtö tapahtui alamäkeen, mikä meni 2.57. Imussa juoksi Aku Nikander, joka kuitenkin kurvasi 7km lenkille. Olin valinnut kympin eli saman kuin 2021. Silloin aikaa meni 33.20, mutta nytkin meni ihan vauhdikkaasti. Reitille sattui hitaita ja yllättävän nopeitakin kilometrejä. Loppu on suorastaan piinaava, kun pitää nousta lähtöpaikalle. Ohi juostaan Antti Tupamäen ravitallin ja hevosten. Hän oli ilmeisesti lastensa kanssa mukana juoksemassa.
Kilpailun jälkeen kävin saunassa ja grillasin pari makkaraa ennen Jyväskylään paluuta. Olotila oli kaikin puolin hyvä ja rentoutunut. Paluumatkalla satoi hieman vettä, mutta juoksun aikana oli hyvä keli.
Perjantaina oli normaalin työmatkalenkkeilyn aika ja lauantaina kävin juoksemassa maastossa mäkivetoja. Edellisviikosta hieman jumiin menneet lihakset tuntuivat ja varsinkin etureidet tuntuivat. Sunnuntaina en edelleenkään tehnyt pitkää pyöräilyä ja varaa on vielä pidentää matkoja.
Kulunut viikko piti olla valmistautumista uuteen kilpailuun. Innostuimme Jussi Huuskosen kanssa suunnittelemaan uutta kilpailua ja lauantaille kilpailukalenterista löytyi 3000m Toijalassa. Olen siellä useasti juossut ja tuntui hyvältä palata "rikospaikalle".
Maanantaina oli perinteistä työmatkalenkkeilyä ja sen jälkeen hieronta. Jalat eivät tuntuneet tukkoisilta, mutta rasitusta niissä varmaan oli. Heti hieronnan jälkeen tuntui, että käsittely meni perille ja lihaksiin. Seuraavan päivän vedoissa juoksin piikkarit jalassa ja vedot olivat kovavauhtisia. Tarkoituksena oli hakea vauhtia kisoja varten. Palokan kulunut tartan oli varmaan kova, koska treeni otti lihaksiin. Jalat menivät myös hapoille ja toisaalta niinhän niiden pitikin. Kova treeni yhdistettynä hierottuihin lihaksiin oli kuitenkin kova rasitus.
Keskiviikkona oli mukava Hippoksen maratonkerhon järjestämä porukkalenkki, joka oli avoin kaikille. Ajattelin mennä mukaan ja katsoa mikä on meininki. Moni muukin oli tullut samalla ajatuksella ja Jyväskylän kaupungin maisema-arkkitehtien Kehä vihreä tuli kierrettyä. Vauhti oli aika sopivaa ja juoksun jälkeen tarjolla oli pillimehua ja lakua. Viitaniemen uimarannan lähtöpaikan ympärillä ol paljon ihmisiä liikkeellä ja keli oli mukavan kesäinen.
Torstaina menin uudelleen Palokan urheilukentälle juoksemaan. Tällä kertaa tuntia myöhemmin, koska tiistaina oli alkanut urheilukoulut ja silloin väkeä oli ehkä vähän liikaakin nelirataisella urheilukentällä. En tällä kertaa juossut piikkareilla. Etureidet ja pohkeet olivat ilmeisesti aika tukossa, koska vauhti jäi suunnitellusta. Viimeisellä sadalla metrillä vauhti tuntui tippuvan. Lihakset eivät hapettuneet ja ajatus lauantain kilpailun väliin jättämisestä kirkastui. Ihmetystä aiheutti lisäksi sykelukema, joka oli alhainen vedon aikana ja nousi vasta vedon loputtua. Näytin Anterollekin kellon sykkeitä. Olen juuri ostanut uuden sykevyön ja tarkistin kellosta, että se oli pariliitetty eikä vahingossa mittaisi ranteesta sykettä. Viime lauantain Parkrunin aikana sykelukema käyttäytyi oudosti sekä aiemmin myös, jolloin käytin pyöräillessä käyttämääni sykevyötä.
Perjantaina oli kevyttä työmatkajuoksua ja paluumatkalla kiersin Halssilan maastojen kautta. Jaloissa oli kevyt tuntu, kun edellispäivänä oli ollut vain muutama veto. Samalla pohkeet olivat aika kipeät ja kisojen väliin jättäminen tuntui hyvältä idealta. Lauantaina olisin voinut uudelleen mennä Parkruniin juoksemaan, mutta päätin juosta reipasta ja vähän pidemmän matkan. Treeniohjelmassa olisi ollut minuutin mäkivetoja. Reipas kulki tuttua Jyväsjärven rantaraittia ympäri. Alussa vauhti oli 4min/km ja ilokseni parani 3.50 vauhteihin tuntuman ollessa edelleen sama. Vatsassa alkoi hieman tuntumaan ennen kymppiä ja en juossut aivan täyttä Jyväsjärven kierrosta.
Lauantaina pyöräilin totutusti Haapalan Matin kanssa. Lähdimme liikkeelle vasta iltapäivällä niinpä ehdin käydä aamupäivällä kirkossa.
To 4km vr (sis 3x1min) + Vaajakoski cup 5000m: 16.39 (avg 166 ka 3.20min/km) +3km vr
Pe 6km juosten töihin, 10km töistä kotiin (avg 122 ka 4.51min/km)
La 5km vr Alballe + 97. Mattilanniemi Parkrun 5km: 17.39 (3.16, 28, 39, 40 ja 21) +5km vr
Su 93km pyöräilyä (avg 115 ka 29km/h keskivatit 146)
_____________
yht. 74km juoksua +93km pyöräilyä
Kauan odotettu kisaviikko koitti. Tiedossa olisi helatorstaina 5000m Vaajakoskella. Edellisen kerran olin juossut vitosen Tampereen mm-kisoissa Tampereella vuonna 2022. Muistaakseni loppuvuodesta 2023 alkoi polvi vaivata ja se operoitiin maaliskuussa 2024, jolloin ei myöskään tullut kesällä ratastartteja.
Kilpailuun valmistauduin pitämällä maanantaina kevyen päivän. Hierontaa ei oltu sovittu, mutta arvelin keventelyn tekevän tehtäväsä. Tiistaina oli napakoita kierroksen vetoja, jotka juoksin piikkareilla. Helppoa ei ollut, mutta vauhtia oli hyvä hakea. Keskiviikkona oli vain kevyt verryttelylenkki ja taisin käydä saunassakin.
Torstaina startti oli aikaisin klo 11 ja heräsin aamulla 6.30 kuin olisin töihin ollut lähdössä. Söin puuroa ja join kahvia. Vaajakoskella keli oli aika optimaalinen: tyyntä ja pilvistä, mutta lämmintä. Tein huolellisen lämmittelyn ja tein kolme noin minuutin mittaista hengitystä avaavaa vetoa. Viivalle ilmestyi tuttuja kavereita ja tiesin melko hyvin minkätasoisista juoksijoista oli kyse. Etukäteen olimme Jussi Huuskosen kanssa sopineet 3.20 tavoitevauhdista. Wilhelm Stenbacka oli etukäteen vähän nopeammassa kunnossa ja hän lähtikin vauhdinpitoon heti alusta. Lähdin peesiin ja ensimmäinen kilometri tuli 3.16. Seuraavaan vauhti jo tasoittui ja tippui itse asiassa liikaa 3.24. Teimme Jussin kanssa aika hyvin töitä vuorotellen, mutta itsellä ei ollut helppoa. Seuraava tonni 3.26 ja nuori Joonatan Kulmala ohitti meidät, samoin kilpailun voittanut Petrus Hurtig. Neljänteen kilometriin vauhti ei juurikaan noussut 3.24. Viimeiselle lähtiessä sain hyväksi tavoitteeksi ottaa kiinni edellä menevä Joonatan. Sainkin hänet kiinni kierros ennen maaalia. Yritin pitkää kiriä, mutta sata metriä ennen maalia hän meni ohi. Katsoin videolta juosseeni viimeiset 200m noin 33 sekuntiin. Viimeinen tonni tuli siis ihan hyvin 3.07 ja loppuaika juuri suunniteltua tavoitevauhtia.
Ratakilpailut on siis avattu tauon jälkeen. Juoksu tuntui kohtalaisen tasapainoiselta ja vasen nilkka alkaa olla parempi. Töitä saa edelleen tehdä ja hyviä treenejä kesän mittaan. Hyvänä treeninä otinkin lauantain Parkrunin Mattilanniemessä. Olen monesti ajatellut starttaavani siellä ja nyt jaksoin herätä riittävän aikaisin. Kevään valoisuus selkeästi helpottaa asiaa. Hölkkäsin kotoa kisapaikalle kengät kädessä. Vaihdoin ne jalkaan ja tein pari avaavaa vetoa. Juoksu tuntui ehkä liiankin hyvältä, sillä lähdön tapahduttua ensimmäinen kilometri oli sama kuin torstaina (3.16). Laktaattia varmaan alkoi kertyä kroppaan, vaikka yritin rentouttaa/tasoittaa vauhtia. Vauhti tippui selkeästi seuraavan kolmen kilometri ajalle. Sain vähän petrattua viimeiselle tonnille (3.21). Saattaa olla, että en ollut palautunut torstain kisasta, mutta sain hyvän hapenottoa rasittavan harjoituksen.
Sunnuntaina suunnittelin pyöräileväni. Tuttuun tapaan Matti Haapala lähti lenkkikaveriksi. Hyväkuntoisena hän tekee aina suurimman työn edellä ajaen ja itse säästän voimia peesaamalla. Pyöräilyssä eron huomaa selkeästi ja sykkeet tippuvat kymmenen pykälää peesissä. Lenkki oli jälleen ihan mukava yhdellä kahvitauolla Huikon helmessä Toivakassa.
Viime viikon pm-maastojuoksujen jälkeen edessä oli normaali treeniviikko. Maanantaille ei ollut tällä kertaa tiedossa hierontaa ja töistä kotiin juostessa piipahdin ulkoliikuntapaikassa penkille nousuja tekemässä. Olen havainnut hyväksi, että ei liian pitkään juokse alle vaan sellaiset puoli tuntia. Penkille nousujen jälkeen luulisi jalkojen olevan aivan tönköt, mutta toistomäärien ollessa sopivat juoksu kulkii ihan hyvin.
Tiistaina Palokan kentällä tuuli todella ärsyttävästi. Vedin piikkareilla 2,5 kierroksen eli tonnin vetoja ja vastatuuli sattui kolme kertaa kohdalle. Juoksu tuli siihen nähden ihan hyvää 3.25 vauhtia. Myös ns. loppuvedot juoksin tarkoituksella vastatuuleen.
Keskiviikkona kävin Tampereella koulutuksessa. Kävelin rautatieasemalta kirjastolle, missä koulutus pidettiin. Hämeenkatu oli aika hiljainen ja siinä voisi vaikka järjestää juoksukilpailun. Helsingissä oli joskus 90-luvulla "Fredan maili", joka ilmeisesti keräsi Suomen parhaita juoksijoita viivalle.
Torstaina juoksu kulki hyvää vauhtia. Vastatuulesta ei ollut tietoakaan ja saattoi jopa olla myötätuulta. Vedot tulivat hyvin viimeiseen vetoon saakka (alle 33s) ja lukumääräisesti niitä taisi tulla vahingossa 21kpl.
Perjantain työmatkajuoksenteluiden jälkeen lauantaina juoksin rentoja minuutin mäkivetoja. Viimeinen oli nopein niin kuin kuuluukin. Ehdin syödä ja huilailla tunnin verran ennen taloyhtiön kevättalkoita. Käytin harjaa pyörävarastoa ja porraskäytäviä siivoillen. Lopuksi paistoimme makkarat.
Sunnuntaina lähdin lenkille vasta iltapäivällä kun aamupäivällä olin käynyt seurakunnassa. Söin banaanin ja lähdin noin kahden maissa ulos sateeseen. Juoksin tutun lenkin, missä on aika paljon hiekkapohjaa. Lenkki käy oikeastaan kääntymässä ja palaa Sippulanniemen pururataa pitkin. Jalat joutuivat yllättäen aika koville loppumatkasta enkä hirveästi kiristänyt. Sen sijaan syke nousi kun joutui tekemään enemmän töitä. Lenkki tuli kuitenkin juostua ja katseen voi kääntää kohti torstain 5000m kilpailua Vaajakoskella.
