Ma 6km juosten töihin, 16km juosten töistä kotiin (sis. 4x100m)
Ti LEPO
Ke Leppälahdessa 10km +4x100m+kuntopiiri
To 5km+koord+5x100m urheilukentällä +6km =13km
Pe 8km juosten töihin -> Parkanoon, LEPO
La 12km Käenkosken maastoissa +4x100m
Su 20km puolipitkä ( avg145 ka 4.11/km)
__________________________
yht 85km
Ma 15km maastossa +5x100m
Ti 8km juosten töihin, 14km maastossa +5x100m
Ke 1km+13km reipas (4.39, 3.53,50,40,31,37,37,36,30,33,31,37,37 ja 3.36) (avg 156 ka 3.42)+uinti+1km +3x5 syväkyykkypyt
To 8km juosten töihin, 16km (sis. 6x100m)
La 13km +15km (4-2.50min/km, avg n.150) +2km vr =30km +hieronta
Su 26km kevyttä maastossa
___________________________
yht. 148km
Viime viikko meni flunssaa potiessa. Vielä maanantaina oli normaali olo kun juoksin töihin ja sieltä kotiin. Illan ja yön aikana alkoikin sitten tuntua kurkussa. Tiesin, että hetki menee ennen kuin mies on jälleen kunnossa. Positiivisesti ajateltuna hyvä oli nyt sairastaa kun maratoniin on aikaa kolme viikkoa.
Työpaikalla vähän jokainen on köhinyt lomien jälkeen eikä senkään puolesta ihme, että tauti tuli myös mulle. Edellisestä flunssasta onkin pitkän aikaa, joten taisi olla aikakin. Yritin nuhasta ja väsyneestä olosta huolimatta käydä lenkillä päivittäin. Torstaina pyörähdin jopa Jaakkoa tervehtimään Vaajakosken urheilukentällä. Tein hänen kanssaan alkukoordinaatiot ja aukivedot yhtä aikaa ja vetotreenin alkaessa lähdin kotimatkalle. Ehkä ihan viisas ratkaisu, sillä kipeä kroppa ei tahdo ottaa vastaan treeniä ja pahimmassa tapauksessa paraneminen vain viivästyy.
Viikonlopuksi matkustin Parkanoon, missä vietettiin iskän 70-vuotissynttäreitä sunnuntaina. Lauantaina olisi periaatteessa ollut hyvinkin aikaa treenata paljon ja kovaa. Mies oli kuitenkin sen verran väsynyt ja nuhainen, että katsoin paremmaksi nukkua paljon ja palautua. Sunnuntaina juoksinkin puolipitkän puolireippaan hyvällä hiekkatiellä. Synttärijuhlat oli aika pian sen jälkeen ja mies pikkasen väsynyt. Illaksi palasimme Jyväskylään ja maanantaina oli taas työpäivä.
Kulunut viikko töissä meni jo paremmin eikä väsyttänyt yhtä paljon kuin edellisviikolla. Lisäsin myös juoksumääriä ajatuksena, että pari viikkoa ehtii juosta määrää ennen kisaviikon kevennystä. Yritin pitää jalkavoimia yllä juoksemalla maastossa. Keskiviikkona juoksin reipasta/ kovaa. Jalat tuntuivat hyviltä eikä hengitykseenkään pahemmin ottanut. 3.30 vauhti ei aivan pysynyt yllä ja annoin vauhdin tippua 3.40 nurkille. Pyrin muutenkin välttää turhaa runttausta ja väsymyksen tunnetta. Reippaan päälle kävin välittömästi järvessä viilentäytymässä. Tuntui, että jalat palautuivat hyvin. Viikonloppuna olisi tarkoitus reippailla uudemman kerran.
Keskiviikkona olisi ollut tarjolla ratakymppi Harjun uudella mondolla. Jätin sen kuitenkin väliin flunssailun vuoksi. Halusin lisäksi varmistaa sen, että jalat pysyvät juoksukuntoisina. Kova revittely kun olisi voinut kipeyttää pakaran kuten 2014. Silloin oli aloittanut työt pari päivää aiemmin ja istunut paljon. Syystä taikka toisesta sitkeä pakaravaiva on tuntunut kolmen vuoden ajan, mutta nyt ei pitkään aikaan ole ollut ihmeempiä ongelmia. Hierontaakin olen ottanut vähemmän kuin aiemmin. Ehkä kroppa on ollut balanssissa eli levon ja rasituksen suhde on ollut sopiva. Ehkä sitä vielä jotain oppii vanhoilla päivillä.
Aloittelin blogin päivitystä torstaina. Juoksin silloin kaksi lenkkiä, joista toinen oli ns. puolipitkä. Ajattelin, että kun kerta maratonille ollaan menossa tulee kilsojakin saada mittariin. 16km ei sinänsä ole pitkä lenkki, mutta kun aamulla olin jo juossut töihin ja töiden jälkeen juoksin töistä kotiin, on siinä jo urakkaa. Ehkä siitä syystä perjantaina oli pikkasen väsymystä kropassa. Sain Jyrkin iltalenkille mukaan. Hän oli pari viikkoa aiemmin vetänyt läpi täystriatlonin alle 10 tunnin ajassa. Se on suoritus se ja vaatii kestävyyden lisäksi kovaa päätäkin.
Lauantaina hyvin nukutun yön jälkeen lähdin Aleksin kanssa reippailemaan. Alle juoksin tunnin kevyttä ja satamassa törmättyämme ulkoilimme 4-3.50 kilometrejä 15 kappaletta. Alkumatkasta jaksoi vielä juosta mukavasti jutellen, mutta loppumatkasta oli hiljaista. Rasitus ei kummallakaan noussut liian korkeaksi. Pulahdimme järvessä ennen loppuverryttelyä. Meininki oli kaikin puolin hyvä ja saimme kummatkin hyvät treenit aikaiseksi. Parin tunnin palautuksen jälkeen kävin hieronnassa.
Viikonlopuksi sain Jounin ja Pauliinan kylään. Sunnuntaina juoksin toisen pidemmän lenkin kevyemällä vauhdilla Laajavuoren maastoissa. Olotila oli ihan ok, mutta flunssa tuntui ehkä hiukan kropassa. Lisäksi jalat oli hieronnan jäljiltä vähän löysät. Nuha alkaa olla ohi, mutta pientä yleisväsymystä vielä on jäljellä. Toivotaan, että saan ensi viikon treenattua vielä hyvin niin maratonviikon voi ottaa kevyesti. Se nimittäin on normaali työviikko eikä silloin ole syytä enää rasittua liikaa treeneistä.
Ti LEPO
Ke Leppälahdessa 10km +4x100m+kuntopiiri
To 5km+koord+5x100m urheilukentällä +6km =13km
Pe 8km juosten töihin -> Parkanoon, LEPO
La 12km Käenkosken maastoissa +4x100m
Su 20km puolipitkä ( avg145 ka 4.11/km)
__________________________
yht 85km
Ma 15km maastossa +5x100m
Ti 8km juosten töihin, 14km maastossa +5x100m
Ke 1km+13km reipas (4.39, 3.53,50,40,31,37,37,36,30,33,31,37,37 ja 3.36) (avg 156 ka 3.42)+uinti+1km +3x5 syväkyykkypyt
To 8km juosten töihin, 16km (sis. 6x100m)
La 13km +15km (4-2.50min/km, avg n.150) +2km vr =30km +hieronta
Su 26km kevyttä maastossa
___________________________
yht. 148km
Työpaikalla vähän jokainen on köhinyt lomien jälkeen eikä senkään puolesta ihme, että tauti tuli myös mulle. Edellisestä flunssasta onkin pitkän aikaa, joten taisi olla aikakin. Yritin nuhasta ja väsyneestä olosta huolimatta käydä lenkillä päivittäin. Torstaina pyörähdin jopa Jaakkoa tervehtimään Vaajakosken urheilukentällä. Tein hänen kanssaan alkukoordinaatiot ja aukivedot yhtä aikaa ja vetotreenin alkaessa lähdin kotimatkalle. Ehkä ihan viisas ratkaisu, sillä kipeä kroppa ei tahdo ottaa vastaan treeniä ja pahimmassa tapauksessa paraneminen vain viivästyy.
Viikonlopuksi matkustin Parkanoon, missä vietettiin iskän 70-vuotissynttäreitä sunnuntaina. Lauantaina olisi periaatteessa ollut hyvinkin aikaa treenata paljon ja kovaa. Mies oli kuitenkin sen verran väsynyt ja nuhainen, että katsoin paremmaksi nukkua paljon ja palautua. Sunnuntaina juoksinkin puolipitkän puolireippaan hyvällä hiekkatiellä. Synttärijuhlat oli aika pian sen jälkeen ja mies pikkasen väsynyt. Illaksi palasimme Jyväskylään ja maanantaina oli taas työpäivä.
Kulunut viikko töissä meni jo paremmin eikä väsyttänyt yhtä paljon kuin edellisviikolla. Lisäsin myös juoksumääriä ajatuksena, että pari viikkoa ehtii juosta määrää ennen kisaviikon kevennystä. Yritin pitää jalkavoimia yllä juoksemalla maastossa. Keskiviikkona juoksin reipasta/ kovaa. Jalat tuntuivat hyviltä eikä hengitykseenkään pahemmin ottanut. 3.30 vauhti ei aivan pysynyt yllä ja annoin vauhdin tippua 3.40 nurkille. Pyrin muutenkin välttää turhaa runttausta ja väsymyksen tunnetta. Reippaan päälle kävin välittömästi järvessä viilentäytymässä. Tuntui, että jalat palautuivat hyvin. Viikonloppuna olisi tarkoitus reippailla uudemman kerran.
Keskiviikkona olisi ollut tarjolla ratakymppi Harjun uudella mondolla. Jätin sen kuitenkin väliin flunssailun vuoksi. Halusin lisäksi varmistaa sen, että jalat pysyvät juoksukuntoisina. Kova revittely kun olisi voinut kipeyttää pakaran kuten 2014. Silloin oli aloittanut työt pari päivää aiemmin ja istunut paljon. Syystä taikka toisesta sitkeä pakaravaiva on tuntunut kolmen vuoden ajan, mutta nyt ei pitkään aikaan ole ollut ihmeempiä ongelmia. Hierontaakin olen ottanut vähemmän kuin aiemmin. Ehkä kroppa on ollut balanssissa eli levon ja rasituksen suhde on ollut sopiva. Ehkä sitä vielä jotain oppii vanhoilla päivillä.Aloittelin blogin päivitystä torstaina. Juoksin silloin kaksi lenkkiä, joista toinen oli ns. puolipitkä. Ajattelin, että kun kerta maratonille ollaan menossa tulee kilsojakin saada mittariin. 16km ei sinänsä ole pitkä lenkki, mutta kun aamulla olin jo juossut töihin ja töiden jälkeen juoksin töistä kotiin, on siinä jo urakkaa. Ehkä siitä syystä perjantaina oli pikkasen väsymystä kropassa. Sain Jyrkin iltalenkille mukaan. Hän oli pari viikkoa aiemmin vetänyt läpi täystriatlonin alle 10 tunnin ajassa. Se on suoritus se ja vaatii kestävyyden lisäksi kovaa päätäkin.
Lauantaina hyvin nukutun yön jälkeen lähdin Aleksin kanssa reippailemaan. Alle juoksin tunnin kevyttä ja satamassa törmättyämme ulkoilimme 4-3.50 kilometrejä 15 kappaletta. Alkumatkasta jaksoi vielä juosta mukavasti jutellen, mutta loppumatkasta oli hiljaista. Rasitus ei kummallakaan noussut liian korkeaksi. Pulahdimme järvessä ennen loppuverryttelyä. Meininki oli kaikin puolin hyvä ja saimme kummatkin hyvät treenit aikaiseksi. Parin tunnin palautuksen jälkeen kävin hieronnassa.
Viikonlopuksi sain Jounin ja Pauliinan kylään. Sunnuntaina juoksin toisen pidemmän lenkin kevyemällä vauhdilla Laajavuoren maastoissa. Olotila oli ihan ok, mutta flunssa tuntui ehkä hiukan kropassa. Lisäksi jalat oli hieronnan jäljiltä vähän löysät. Nuha alkaa olla ohi, mutta pientä yleisväsymystä vielä on jäljellä. Toivotaan, että saan ensi viikon treenattua vielä hyvin niin maratonviikon voi ottaa kevyesti. Se nimittäin on normaali työviikko eikä silloin ole syytä enää rasittua liikaa treeneistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti