Lomat lusittu

Ma 8km juosten töihin, töistä kotiin 15km+(sis. 10x100m)
Ti 5km+koord+5x100m+ 20x200m/200m hölkkä pal.(34-32s) + 5x100m+aidat+5km vr
Ke 16km Leppälahdessa +keskivartaloa
To 5km +koord.+5x100m +4x2000m/2min pal (3.25-20) +5x100m nurmi+aidat+5km vr
Pe aamu 8km juosten töihin, 14km juosten kotiin +uinti
La ap 9km+5x100m -> LEPO
Su 34km kiihtyvä (keskivauhti 4.05min/km, loppu: 6km: 3.50,6km: 3.30)+1km vr
_______________________
yht 148km

Ma 6km juosten töihin, 14km töistä kotiin (sis.6x100m) +jumppa
Ti 11km+4x100m
Ke LEPO
To 4km+8 kierr. Harjun puru (joka toinen kier. kovaa)+10x100m+hypyt+2km (yht24km)
Pe 8km juosten töihin, 12km töistä kotiin
La 36km (sis 5km 3.30) (ka 4.11 avg 152)
Su 23km puolipitkä rauhallinen (ka 4.40 avg 131)
_____________________
yht 135km

Paluu treenileiriltä on aina monisäikeinen. Alla on usein useita viikkoja hyvää harjoittelua ja lepoa. Paluu arkiympyröihin tietää kiireiden alkamista. Omalla kohdalla Sestrieren leirin jälkeen edessä oli maanantaina töihin meneminen. Se tietää 06.30 heräämistä ja väkisinkin yöunet jäävät lyhyemmiksi kuin lomalla, jolloin unta tuli n.3 tuntia enemmän per yö. Neljän kymmenen ikävuoden lähestyessä olen tänä kesänä huomannut levon ja nukkumisen merkityksen. Se, että näinkin hyvin juoksin Kalevan kisoissa johtui juuri suurelta osin nukkumisesta ja kropan palautumisesta kisakuntoon juuri oikealla hetkellä. Sestrieressä lukemani kirja Jani Lakasesta puhui juuri samasta asiasta.

Sestrieressä kohtasi vanha juoksijakolmikko: Jouni Haatainen, Mikko Tyni ja meitsi. Jouni on vanha kasin juoksija, joka nykyään juoksee paljon polkujuoksukisoja. Mikko on särmä treenaaja, jolla on ollut lukuisia vammoja. Silti mies puskee treenejä hyvällä motivaatiolla ja tarkkuudella. Sestrieressä hän paukutti jo hyviä vauhteja heti alkuleiristä. Aamulenkeille en ehtinyt mukaan Mikon herätessä jo seiskalta mun nukkuessa yhdeksään. Silti paljon oli apua kolmikon läsnäolosta ja tuli sitä muutama lenkki yhdessäkin vedettyä. Lisäksi koin saaneeni uutta inspiraatiota harjoitteluun. Uteliaisuus erilaisiin juoksutreeneihin on varmaan se juttu, jossa on vielä kehitettävää. Myös rytmitys viikkotasolla voi kehittyä. Usein en kuitenkaan paljoa murehdi suunnittelusta; teen sen mitä Antero on laittanut ohjelmaan. Viikon päätreenit onkin menny ohjelman mukaan ja ainoastaan välipäivillä olen soveltanut ohjelmaa tuntemusten ja arjen menemisten mukaan. Esimerkkinä perjantai, jonka Antero oli laittanut lepopäiväksi. Sen sijaan juoksin kaksi kevyttä lenkkiä ja huilasin tänään lauantaina, jotta sunnuntaina jaksaisin juosta pidemmän lenkin reippaana. Alunperin se oli ohjelmassa lauantaina, mutta jotenkin tuntuu että työviikon päälle pitkän lenkin paikka on sunnuntaina niin kuin useimmilla muillakin juoksijoilla.

Sunnuntaina baanalle astui palautunut mies. Sain pitkälle lenkille mukaan Rami Oravakankaan, joka on kasin juoksijaksi saanut hankittua hyvän kestävyyden kilpa-uran päätyttyä. Alkumatkasta jolkottelimme menemään neljän ja puolen vauhdilla. Keljon suunnalta palatessa jokunen kilometri tuli jo neljään minuttiin per km. Ennen kahta kymppiä vauhti parani Ramin pyynnöstä hänen tavoiteltuun maratonvauhtiin eli 3.50/km. Mattilanniemessä käännyin kotipolulle ja kiihdyttelin vauhtia 3.30 tuntumaan. Juoksu tuntui yllättävän hyvältä, vaikka vielä yhtä matkaa juostessa juoksu tuntui rennolta. Viimeiset pari kilometriä olivat melko raskaita ja päätin tyytyä 34:iin. Hyppäsin suoraan järveen viilentäytymään ja vasta sen jälkeen jolkottelin kilometrin kotiin palautumaan. Treeni oli erittäin onnistunut ja toivotaan edelleen myötätuulta.

Maanantaina juoksin töihin ja sieltä kotiin. Jaloissa oli pientä väsymystä, mutta muuten juoksu kulki hyvin. Vasta tiistaina iski väsymys, kun en mansikoiden perkaamisen jälkeen jaksanut lähteä lenkille. Sama väsymys painoi keskiviikkona ja päätin levätä kuormituksen pois. Samalla parantelin oikeaan polvitaipeeseen tullutta vaivaa. Päättelin, että edessä oleva kuukausi ratkaisee miten maraton kulkee ja levännyttä kroppaa on hyvä rasittaa. Saattaa olla, että Sestrieren leiri painoi vielä kropassa.

Loppuviikosta on tarkoitus treenailla jälleen normaalisti.

Oheisen Garmin Connect sivustolta otetun näyttökuvan mukaan optimaalisen harjoittelun yli on mennyt useasti. Sestrieressä se keikkui pikkasen yli koko ajan. Sykevyön rikkimenemisen vuoksi ja ranteesta mitatessa keskisykkeet oli aivan liian korkeita ollakseen oikeita. Siksi myös rasitusta kertyi Garminiin vaikka juoksi kevyesti. Nyt kuitenkin käyrä on jyrkässä laskussa ja uusi sykevyö tulossa postissa. Toivotaan että se antaa tarvittavaa dataa ja uusi Fenix5s on hintansa väärti.

Sestriere 2032m

Ma matkustus + lepo

Ti ap 10km, ip 10km+4x100m (ka 5.49 avg 135 366m nousua)

Ke ap 10km, ip 10km +6x100m +3xhypyt

To ap 7km (sis. 5x100m), ip 10km reipasta: 39.54 (avg 153 nousua 142m laskua 201m) (4.53,4.48,4.39,4.16,3.24,3.28,3.34,3.33,3.32,3.38) +5km vr

Pe ap 9km (sis. 5x100m), ip 15km (ka 5.01 avg 142 nousua 272m)

La ap 9km (sis. 5x100m), ip 4km +5x1min/1min pal +3x3min/1min pal +2km vr + 2x50 penkille nousua VESISATEESSA! 

Su 25km (ka 5.11 avg 135 nousua 393m), iltapäivällä kävelyä

--------------------------

Yht 135km juoksua

Ma ap 10km+kylmähoitoa, ip 4km vr +3xkoord +3x80m +3x5x200m/200m pal/5min pal (32,33,33,33,33/31,32,32,31,32/29,30,30,30,29) +2km loppuverr.

Ti ap 9km+lihaskuntoa, 15km+3x100m

Ke ap 5km+10x100m+10x10loikkaa+2km, ip 2km +11km tv-reipas (ka 4.03 avg 150) +2km vr + 10x100m

To ap 9km+3x100m +2x20 penkille nousua, ip 10km (ka 4.28 eli kevyttä reipasta vuoristossa)

Pe ap 9km+5x100m, ip 3km+3x80m+5x2000m/90s pal (7.01,02,01,59,6.40) +3km vr

La LEPO/ matkustus

Su kevyt 13km (sis 6x100m)

--------------

Yht 129km

Kalevan kisojen kympillä maaliin päästyäni odottivat uudet haasteet. Hieman yllättäen sain maksimoitua teevee aikaa istumalla kylmässä vedessä loppu verryttelyn jälkeen. Toimittaja Kimmo Porttila huomasi jököttäväni roskiksessa ja tuli juttelemaan. Kännykästä hän katsoi sijoitukseni ja ilmeisesti se riitti telkkariin pääsyyn. Olisihan siinä voinut selittää ummet ja lammet, mutta tyydyin vastailemaan toimittajan kysymyksiin. 

Jouni soitti samoihin aikoihin ja tarjosi autokyytiä Helsinkiin. Edessä oli siirtymä joka tapauksessa, sillä lento Milanoon lähti klo 6.00 seuraavana aamuna. Olin veljen kämpillä yötä ja huonosti nukutun yön jälkeen tapasin Jounin ja Pauliinan uudelleen sekä Tynin Mikon lentokentällä. Edessä olisi kaksiviikkoinen vuoristossa Sestrieressä (2032m) Italiassa. 

Sestrieren leirin suunnittelu oli alkanut jo alkukesästä, kun Mikko kyseli leiriseuraa. Hanne näytti vihreää valoa ajatukselle, joten olin messissä. Majoituksen, lentojen ja auton vuokraamimen onnistuivat kaikki kätevästi netissä. Sestriere paikaksi valikoitui osin siksi, että meistä kukaan ei ole siellä leireillyt. 

Lensimme Milanoon, mistä vuokra-autolla ajelimme Sestriereen. Mun tarvitsi vain istua kyydissä ja nauttia palvelusta. Perillä majapaikka löytyi ongelmitta. Aamun klo 4 herätys ja matkustus puolsivat ajatusta lepopäivästä. Vasta seuraavana aamuna otin tuntumaa ohueen ilmaan ja mäkiin. Hölkkäilimme kartasta katsottuja reittejä pitkin. Hengästyin heti pieneenkin mäkeen ja pohkeissa tuntui sunnuntain kisa. Iltapäivällä Mikon kanssa laskeuduimme laakson pohjalle, mistä oli pakko nousta ylöskin. Positiivista oli Pattermouchen laakson pohjan löytyminen, minne palasimme myöhemmin. 

Keskiviikkona aamusta löytyi toinen kohtuu tasainen pätkä, jota aamuisin on sen jälkeen tullut juostua. Urheilukentän vierestä löytyy mäen päältä 700m "Baldinin polku", jota voisi myös periaatteessa ahkerasti kiertää. Kävimme Mikon kanssa autolla tutustumassa Sauze di Cesanan laaksoon, mikä ei Boussonin suuntaan joen vartta ajettaessa tuntunut houkuttelevalta; jyrkkää alamäkeä edelleen. Vasta perjantaina älysimme mennä jokea pitkin toiseen suuntaan ja avot Valle Argentera oli loistomesta sen jälkeen kun oli 2km noussut jyrkästi. Paikalta löytyi oikeasti laakson pohja, mitä myös paikalliset matkailijat hyödynsivät. Asuntovaunuja ja telttoja oli paljon ilmeisesti viikonlopun majoitukseen. 

Torstaina juoksin Pattermouchessa hyvän kiihtyvän kympin. Ehkä jopa liiankin kovavauhtisen alamäkeen juostuna, sillä olin aika sippi kympin kohdalla vaikka 15km olisi pitänyt juosta. Hölkyttelinkin takaisin autolle 5km ja tein rullauksia. Illalla kyllä väsytti ja huomasi tehneensä kovemman treenin.

Eilen lauantaina piti illasta juosta radalla kovempia vetoja. En älynnyt seurata säätietoja, vaikka uusi Garmini olisi kertonut vesisadetta olevan tulossa. Viiden aikaan alkoi sadella ja lähdin asenteella treenaamaan. Jo alkuverryttelyssä kastui ikävästi, mutta itse vetojen aikana sade muuttui hetkellisesti raekuuroksi. Sitkeästi silti painelin menemään ja kirkkaana mielessä oleva treeni tuli tehtyä. Vauhdit saattoivat ehkä hiukan kärsiä, mutta muuten hyvä treeni. Ilma viileni ja pelkäsin vilustuttavani itseni. Teinkin lyhyen loppuverkan ja palasin majapaikkaan lämpöiseen suihkuun. 

Koko ensimmäisen viikon Garminin Fenix5s ja sen mittaama harjoittelukuorma antoivat tietoa, että kroppa on kovilla. Torstain reipas nosti käyrän jyrkkään nousuun, mutta onneksi jo seuraavina päivinä se lähti laskuun. 

Sunnuntain pitkä lenkki lähti liikkeelle takkuisesti. Juoksu ei alussa tuntunut kulkevan yhtään, mutta onneksi kone lähti pikku hiljaa käyntiin. Löysin uuden tien, joka johti rinteessä olevaan pikkukylään. Maisemat olivat jyrkät ja aivan huikeat! Paluumatkalla juostavia kilometrejä ei ollut paljoa jäljellä ja sain tavoitellut 25km täyteen. Olo oli lenkin jälkeen hyvä ja kävin ulkona syömässä. Keli oli aurinkoinen ja kävelin Sestrieren kylää ympäri. Ihmisiä oli liikkeellä paljon ja seurasin mm. hupimielessä järjestettyä pikkuautojen alamäkikisa. 

Maanantaina suostuin herätä normaalia aikaisemmin, kun Mikko pyysi aamukenkille Battermoucheen. Kympin lenkki sujahti mukavasti ja istuskelu +8 asteisessa vuiristopurossa sen jälkeen viilensi mukavasti jalkoja. Iltapäivällä juostut lyhyet ratavedot kulkivat yllättävän hyvin 5min sarjapalautuksella. Vedin setin piikkareilla ja jalat toimivat hyvin. 

Tiistaina oli kevyt kahden lenkin päivä, joista toinen iltapäivällä Battermouchessa. Sieltä löytyy joki ja laakso, mutta vesi virtaa aika vauhdilla. Se tietää sitä, että nousua on kuin onkin aina jonkin verran lenkin aikana. Positiivista taas on vuoripuron +8 asteinen vesi, joka palauttaa jalkoja väkisinkin. 

Keskiviikon reippaan iltalenkin juoksin Valle Argenterassa Sause di Secenaan päin eli Sestrierestä alas toiseen suuntaan kuin edellispäivänä. Löysimme paikan sattumalta edellisviikolla. Paikalliset leiriytyvät laaksossa teltoissa ja paikka on muutenkin kaunis paikka kahden vuoren välissä. Tein treenin jälkeen videon, jonka pistän tänne myöhemmin. Juoksin 2km verkan jälkeen 11km reipasta ylämäkeen n.4.10 vauhdilla ja alamäkeen takaisin tullessa 3.40 vauhdilla. Päälle vedin 10x100m verkkoineen. Täytyy kyllä myöntää, että korkealla treenaaminen on kohtuu raskasta. Tuonkin treenin jälkeen nimittäin ihan mielelläni istuskelin viilentävässä vuoristopurossa. :)

Torstaina oli pakko palautella seuraavan päivän kovaa varten. Illalla tosin Mikon kanssa innostuimme hieman reippailemaan eikä neljän ja puolen vauhti mäkeen ole jutteluvauhtia. Enemmän ajateltavaa sen sijaan aiheutti Garminin sykevyön toimimattomuus. Vaihdoin patterit siihen jo kerran leirin aikana, mutta se keräsi kosteutta ja jouduin uudelleen laimata ruuvimeisseliä kellosepältä. Ärsyttävästi vyö ei herännyt henkiin ja jouduin kåyttämään kellon rannemittausta. Se näytti ylikorkeita lukemia torstaina ja kello tulkitsi reenanneeni taas kovaa. Tästä syystä juoksun suorituskyky meni yli optimim eli rasituksen puolelle mentiin ja kello kehottaa palauttelemaan. Sinänsä asia ei haittaa koska leiri päättyy ja lepoa on edessä. 

Hirtin kelloni ranteeseen perjantaina niin tiukalle kuin sain ja syke alkoi näyttää mitä pitikin. Perjantan kaksitonnisissa sykkeet näytti alle anakynnyksen (170) 3.30 vauhdissa, mitä pitikin. Pientä leiriväsymystä oli kropassa enkä uskonut jaksavani viittä vetoa. Tsemppasin itseäni ajatuksella, että Mo Farah juoksee illalla kympin Lontoon MM-kisoissa. Viides veto menikin kivasti ja jaksoin jopa kiristää vauhtia. Loppuverryttelynä juoksin avojaloin nurmikolla ja nautin onnistuneen leirin saldosta. 

Lauantai on matkustuspäivä Suomeen ja päätin pitää lepopäivän. Se on kokonaisuutta ajatellen ehkä järkevä ratkaisu. Pikkasen olisi toki ehtinyt kilometrejä saada mittariin, mutta ihan hyvä leirin saldo on kuitenkin. Palaillaan taas blogipäivityksen merkeissä Suomessa! 

Pohdintaa kauden kulusta

Viime blogitekstissä kirjoitin viimeisten viikkojen treeneistä ja kisoista ennen Kalevan kisoja. Olennainen huomio oli kunnon nousussa juuri ennen kesän tärkeintä kisaa. Itsellekin se tuli hiukan puum takaa, vaikka sellaista ounastelin. Toki kahden viikon loman ja sen jälkeisen kahden viikon työssäolojakson aikana pyrin tekemään asioita, jotka tähtäsivät kunnon nousuun ja kisavireen löytymiseen. 

Pitemmältä ajanjaksolta tarkasteltuna liikkeelle voisi lähteä viime marraskuulta, jolloin pakara "jämähti" viidennen kerran kahden ja puolen vuoden sisään. Kesä oli mennyt yllättävän hyvin ja Tikkahölkässä juoksin ehkä vuoden parhaan juoksun. Kalevan kisoissa juoksin nuhaisena ok hyvin, mutta vetsku SM-maantiellä ja Valon kympillä Jyväskylässä heikosti. Aloitinkin sen jälkeen ylimenokauden, mikä sisälsi mm. sauvakävelyä Hannen kanssa. Syksyllä en mitään ihmeempiä tehnyt, mutta silti pakaravaiva iski. Kävin näyttämässä sitä Ilkka Räsäselle, joka oli sitä mieltä kuin muutkin eli iskutusta vähemmän ja voimaa enemmän kropan ikääntyessa. 

Jonkin aikaa loppuvuodesta sitkuttelin ja reenasin aika vähän. Jossain vaiheessa älysin hankkia kuntosalikortin Lewelliin kodin lähelle ja aloin tehdä voimaa. Pakaran kuntoutukseen sain fyssarilta täsmäohjeita, mistä ei tuntunut olevan apua. Tein liikkeitä liikaa tai jotain, mutta vaiva ei tuntunut helpottavan. Ostin ensilumien sataessa Salomonin pitokarvasukset ja ajelin aluksi Tikkakoskelle hiihtämään. Olotila oli aina hyvä hiihtolenkin jälkeen. Salilla käyntiin yhdistin 3-4km juoksua, mitä ennen tein muutaman soututreeninkin Lewellillä. Hommasin kotiin Playstation nelosen ja joulu meni mukavasti. 

Tammikuussa aloin päästä jyvälle juoksutouhuista. Kävin Anteron treeneissä ja pakara kesti hyvin kaarrejuoksuakin. Treeniryhmään toi piristystä jenkkivaihtari Joshua Jenkins sekä uusi tuttavuus Posiolta eli Alex Ruokamo. Näin hänen juoksevan komealla askeleella hallilla ja menin juttusille. Mies kaipasi reeniseuraa ja tuli mukaan reeneihin. 

Lahden MM-hiihtojen aikaan tapahtui kunnossa notkahdys, kun olin 11 päivää juoksematta sitkeän flunssan vuoksi. Kävin silti katsomassa Sillanpään Teron ja Eskelisen Jukan kanssa kisoja paikan päällä. Voin sanoa, että hieno elämys oli ja toi potkua omaan harjoitteluun vaikka flunssa jylläsi vielä pitkään. 

Helmi-maaliskuulla hiihtelin sunnuntaisin pitkään ja usein juoksin kilometrin ladun varteen. Välillä tein hiihtolenkin päälle vielä rullauksia. Salilla kävin lauantaisin, missä hypin poxille, kyykkäsin ja tein keskivartaloa. Myös vastuskuminauha oli käytössä pakaran vahvistamiseksi. Ensimmäisen juoksumattotreenit tein ennen Karhu-viestä, milloin tykitin jo aika kovaa. 

Kevään mittaan pieni pettymys oli, että kunto ei noussut yhtä hyvin kuin olin toivonut. En tiedä oliko työn rasitusta tai alhaista hemoglobiinia, mutta söin rautaa kuitenkin varalta. Keväällä juoksimme mäkivetoja, enkä tahtonut poikien peesissä pysyä. Anteron valmentama Konsta Wilkman oli mukana joka treenissä sekä syksystä alkaen Kristian Isakson, joka jo Harjun maastoissa tehdyissa treeneissä oli mukana. 

Keväällä en uskaltanut vetotreenien välissä juosta reippaita, koska pelkäsin ettei jalat kestä. Ehkä vauhtikestävyystreenien vähäisyys vaikutti pitkään kunnon kehittymiseen, mutta oma oli valintani. Sen sijaan SM-maastoissa olisin halunnut juosta kovempaa, mitä juoksin. En yksinkertaisesti pystynyt puristamaan ja keskisykekin jäi alhaiseksi. Hölkkäkisoja juoksin paljon, mitkä ovat hyviä vk-harjoituksia. 

Auringon valon lisääntyessä ajatukset alkoivat olla kesälomassa. Ajattelin kroppaan kertyneen rasitusta ensimmäisiltä työvuosilta, jolloin jouduin aika koville. Silloin juoksu vielä kulki hyvin, mutta rasitusta kertyi. Kolmas vuosi samassa työpaikassa oli jo helpompi ja sen huomasi itsekin. Heti kesäloman alettua nukuin pitkiä yöunia ja lähempänä kymmentä tuntia. Uskon sen auttaneen paljon asiaan. Lisäksi se, ettei ole kahdeksaa tuntia pitkiä aikoja istualtaan kuten töissä vaikuttaa kropan toimivuuteen. Silti heikosti menneet ratakisat ottivat päähän. Juoksu ei selkeästi ollut tasapainoista, mikä näkyy armotta radalla. Niin sanotut harjoituskisat palvelevat kuitenkin hyvinä harjoituksina eikä niistä pidä ottaa stressiä. 

Tänä keväänä/ kesänä en ole tehnyt yhtään pyörälenkkiä. Sanoinkin Hannelle, että niin kauan kuin pakara tuntuu hyvältä keskityn juoksuun. Muutama pakaraan keskittyvä treeni (penkille nousu) ja patukalla rullailu tietyn venytysliikkeen ja vastuskuminauhan avulla homma on ollut kondikessa yllättävän pitkään. Toivotaan myötätuulen jatkuvan. 

Kalevan kisa jälkilöylyä

Vuoden 2017 Kalevan kisat menivät nappiin. Kunnon nousu tapahtui juuri oikeaan aikaan ja riskillä vedetty tehoviikko nosti kuntoa todella hyvin. Viikkoon mahtui lauantaina Jämsässä 8km radalla keskeytykseen saakka, tiistaina radalla 3km "rynkytystä", keskiviikkona hölkkäkisa Petäjävedellä, torstaina kaksisatasia radalla sekä perjantain palautuspäivän jälkeen lauantaina Keuruun yömaratonilla kymppi. Tämä kaikki siis lomaviikolla, jolloin ei ollut työn rasituksia ja nukuin paljon.

Maanantaina töihin palattuani pidin heti lepopäivän ja kävin hierojalla. Viikon treenailin normaalisti ja lauantaina Teuvalla kiihtyvän 18km. Sunnuntaina juoksin normaalia lyhyemmän pitkän lenkin. Viikkoon mahtui kuitenkin hyvä 5km radalla 16.45 Jaakon kanssa "rynkutystä" ja torstaina piikkareilla kovia lyhyitä vetoja hyvällä kululla. 

Kalevan kisa viikko olin töissä normaalisti. Tiistaina juoksin 6x1000m vähän huonolla kululla 3.05 vauhtia. Maanantaina olin juossut vesisateessa töistä kotiin. Tein fiilispohjalta vauhtileikittelyä. Torstaina päätin aloittaa keventelyn ja tein radalla 6x200m rennosti sekä henkseleitä. Ukko oli pikkasen nuutunut, mutta virkistyi loppuviikkoa kohti. Perjantaina juoksin lyhyesti töihin ja sieltä kotiin +kevyen kuntopiirin. Lauantaina en mennyt aamulenkille vaan nukuin pitkään. Iltapäivästä juoksin vesisateen jälkeen kevyen 7km sekä rullailin satasia. Yritin syödä hyvin. Kroppa alkoikin tuntua hyvältä. 

Sunnuntaina klo 8.30 lähdimme ajelemaan Seinäjoelle ja olimme hyvissä ajoin perillä. Haistelin tunnelmaa ja käveleskelin urheilukentän ympäri. Menin pukukoppiin huilailemaan, minne alkoi tulla muitakin kympin juoksijoita. Verryttelimme yhdessä ja tunnelma alkoi nousta. Callingissa piikkareita jalkaan laittaessa tunnustelin nilkkaa. Mihinkään ei tuntunut ja sain siis ponnistaa täysillä ja rennosti. Alustana oli uusi Mondo ja se sopi minulle. 

Kisa lähti käyntiin aika räväkästi ja tonnit 3.05 ja 07. Tiesin, että hyvä kisa on tulossa. Pysyin Henri Ansion peesissä melko hyvin, joskin pikkasen jäin hänestä. Etumatka ei kuitenkaan kasvanut ja löysin tsemppiä kisan loppuun. Tykitin viimeisen kilsan 2.59 niin että otin Henrin kiinni 500m ennen maalia. 

Takasuoralla puhalsi koko kisan ajan vastatuuli, mutta se ei juurikaan omaan juoksuun vaikuttanut. Sain aikaiseksi nappijuoksun ja pystyin 3.10 keskivauhtiin kun vielä paria viikkoa aiemmin 3.20 teetätti töitä. Aikani 31.43 ja seitsemäs sija tyydyttävät siis vanhaa sotaratsua. Heti maaliin päästyäni olikin jo uudet suunnitelmat mielessä. Ensimmäinen niistä oli "Suomen huonoimman kympin juoksijan" pytyn uudellen kiertoon laittaminen. Perinne ehti jo katketa kertaalleen. Hannu-Pekka Pukeva otti kunnian vastaan kuin mies ja tulee ensi vuonna toivottavasti osallistujana antamaan se eteenpäin. 

Haasteet kuitenkin jatkuvat ja seuraavaksi on edessä kahden viikon korkean paikan leiri Italian Sestrieressä (2032m) Jounin, Pauliinan ja Mikon kanssa.