sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

SM-maantiet 2015 Siuntio

Ma 20km+6x100m, viikon puolipitkä
Ti 1km+10km kevyt reipas (37.10)+2km vr +6x100m+hieronta
Ke Tunnin (14km) kevyt vauhtileikittely Leppälähden mäkisissä hiekkamaastoissa
To 12km+6x100m, kevyt juoksulenkki
Pe 6km+3x1min reipasta
La aamukävely +3km vr+21,1km: 1.08,22 +3km vr
Su 20km kevyttä
_________
yht. 115,6km

Kulunut viikko on ollut monessa mielessä ainutlaatuinen. Edellisviikon sunnuntaina sain luukuttaa Pentin Pinkaisun reitillä sydämeni kyllyydestä. Voimia en jättänyt yhtään varastoon. Heti seuraavana päivänä alkoi kuitenkin työviikko ja valmistautuminen lauantain SM-maanteitä varten. Olisin toivonut kisojen olleen sunnuntaina, niin olisi jäänyt yksi päivä enemmän aikaa keräillä voimia mitalitaisteluita varten. Työviikko meni kuitenkin kivasti ja perjantaina pääsimme hyvissä ajoin ajelemaan Siuntiota kohti. Matkaseura oli juoksuhenkistä eikä autoa tarvinnut ajaa itse. Majoitus tapahtui mielenkiintoisessa Nordic Lake Hostellissa. Joskus 70/80-luvulla keskelle ei mitään rakennettu iso hotelli  majoitti virolaisia rakennusmiehiä ja henkilökuntakin oli samasta maasta. Nukuin kuitenkin yöni hyvin ja 6km verryttely neljän tunnin istumisen sekä työpäivän jälkeen teki hyvää.

Puolimaratonin startti oli suomalaisittain aika aikaisin kello 11, mikä tiesi aikaista heräämistä. Onneksi arkinen klo 6.30 herätys on rutiinia. Aamupalan jälkeen ajoimme kisapaikalle Siuntion kylpylään, missä serkkuni on työskennellyt joskus fyssarina. Itse olin paikalla viimeksi 2008, vaikka myös 2011 samaiset SM-maantiet järjestettiin. Mulla oli varmaan silloinkin joku vamma kuten myös viime keväänä. Siihen nähden tämä kevät on mennyt aivan loistavasti, vaikka pikkasen varovainen pitää olla.

Etukäteen olin pikkasen selaillut starttilistaa ja totesin monen kovan nimen puuttuvan. Uskoin mitaliin alusta alkaen ja starttasin se mielessä kisaan. Se tiesi sitä, että en uhrannut itseäni vetojuhdaksi vaan odottelin Jussin todella kovaksi tiedettyä irtiottoa. Se tapahtui 15km kohdilla, missä pystyin myös kiristämään vauhtia 3.02 ja 3.00 vauhteihin. Niiden jälkeen oli vielä yksi täysi kierros jäljellä ja välimatkaa Jussiin 11 sekunttia. Toivoin miehen pikkasen passaavan ja uskoin saavani vielä "lopettaneen" lääkärin kiinni. Jaakko pääsi viime vuonna melko lähelle Jussia ennen maalia, mutta itellä se venyi puoleen minuuttiin. Nillkamurtumasta toipuva Järvenpään Jarkko puhalsi kuin höyryjuna jo alkumatkasta, mutta tiesin miehen kunnon ja venymiskyvyn. Jo melko kauas jäätyään hän imi välimatkan muhun kiinni ja tuuppasi ohi ennen kuin lähdetään pienelle lisälenkille. Sain kuitenkin kirrattua viimeisen kilometrin aika kovaa ja Jarkon oli antauduttava. Päänahka antoi melkoisesti tyydytystä, mutta Jussin toteaminen lyömättömäksi jäi kaivelemaan. Tällä kertaa juostiin mitaleista ja hyvä niin. Loppuaika olisi ollut parempi, jos se olisi ollut tavoitteena. Nyt kisa oli kuitenkin taktinen ja edustuspaikka toukokuun lopun PM-maratonille Tukholmaan tuli varmistettua!

Mitalistin on helppo hymyillä, mutta viime aikojen elämänmuutokset ja vammat huomioiden täytyy olla todella tyytyväinen. Juoksu on hieno juttu ja menestystä tulee jos on tullakseen. Ikää kun tulee ei mitalit enää niin säväytä vaan enemmänkin hyvään kuntoon pääseminen, ystävien näkeminen, vastapaino työssä käynnille ja niin edelleen nousevat arvokkaaseen asemaan.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pentin 70v juhlaPinkaisu 2021

Ma 6km juosten töihin, töistä kotiin 9km  maaston kautta +hieronta Ti 2km vr + 7xHarjun kierros reipasta (syke 150-160) +10x100m rullaukse...