Tavoitteena mielekäs elämä

2012-02-01T19:50:00.003+02:00

Pakko tulla päivittämään blogia heti, muuten se jää. Suomi elämä näyttää olevan sen verran hektistä ja kiireistä että koko ajan on pieni säätö päällä. Milloin ei ole töitä niin on reenejä, syömistä ja opiskeluja. Varsinaiselle asialle eli rötväämiselle ei tahdo jäädä aikaa. Lisäksi vielä kun pimeä tulee viiden jälkeen alkaa väsymys painaa. Niin myös tänään kun työt pikkasen venähtivät. Anssi meni kolmelta Vaajakoskelle vesijuoksemaan enkä ehtinyt siihen kyytiin. Ajattelin veivaavani Laajavuoren Rantasipiin, mutta sekin urotyö jäi tekemättä. Sen sijaan kävin huoltoasemalta hakemassa tankkausravinteita ja saavuin kämpille. Söin kismetin, avasin sipsipussin ja aloin rötvätä. Keho vaati lepoa ja annoin sille sitä. Tietokoneelle oli kuitenkin raahauduttava osallistumaan kandintyön ja harjoittelun orientaatiokeskusteluihin.

Eilinen oli kevyt palauttava päivä juoksujen puolesta. Aamulla hölkkäsin 13km+2x100m ja illalla juoksin Erkille Injeraa syömään sekä näyttämään Asmaran kuvia. Juoksua 10km+porrasnousut. Maanantaina hölkkäsin aamulla 9km+2x100m ja illalla 4km+3x100m 100m hölkkäpalautuksella sekä 8x1000m/200m hölkkäpalautuksella helpoilla vauhdeilla. Ekat kuusi oli vain 3.20 vauhtia ja viimeiset 3.05 sekä 3.00. Tarkoituksena oli vähä reippailla sekä palautella kisasta. Lisäksi juoksin 3x200m 30,32,31 200m hölkällä. Kroppa tuntui hyvältä, joskin jäiseltä. Ulkona on -20 ja sen oletetaan jatkuvan koko viikon. Tein kimmoisalla matolla 4x20m polvennosto/pakarajuoksua sekä 2x10 syväkyykkyhypyt ja pyörähdin punttisalilla (selkiä/vatsoja) tekemässä. Kämpille hölkkäilyä tuli 3km.

Viikon tärkein tieto oli mun veriarvot. Hemoklobiini oli noussut lukemaan 158 ja punasolujen määrä oli hyvä 5.46. Onneksi mittasimme vielä rautavarastot, sillä transferritiini oli 2.0mg/l kun viitearvo on 0,8-1.8. Korkealla olo on siis nostanut hemoklobiinia ja syönyt rautavarastoja. Hyvä että tämä asia tuli esille, muuten keväällä olisi saattanut olla takki tyhjä jossain vaiheessa. Tilanne hoituu rautakuurilla ja tarkastetaan tilannetta uudestaan kuukauden päästä.

Ensi vuonna Addis Abebaan reenaamaan Kenenisan urheilukentälle, joka sijaitse Sulultassa 2700m korkeudessa! "In a couple of months' time Kenenisa is going to set up a softer track of his own 10 kilometres outside Addis."

sunnuntai

2012-01-29T18:59:00.004+02:00

Suomalainen talvi käsitteenä alkaa olla jo käsitelty. Pakkasessa riittää vielä pikkasen purtavaa. Yhtään yllättävää ei ole että tammi-helmikuussa keli on aika vilakka, mutta -20 on hiukan liikaa. Vielä tiistaina sai lenkille lähteä sortseissa ja hihattomassa paidassa, mutta nyt pukeutumiseen saa varata vartin verran aikaa. Ei siinä mitään jos tämä ruljanssi pitäisi hoitaa vain silloin tällöin, mutta monta kertaa päivässä..

Aamupäivällä juoksin hyvän lenkin Jarin ja Markun kanssa. Mittariin kertyi 25km ja aikaa pikkasen päälle 5min keskivauhdille kertyi 2.07. Pitempäänkin olisi voinut ulkoilla. Kulunut viikko oli reenien ja määrän puolesta aika köykäinen. Ihan hyvä näin niin jaksaa reenata pari viikkoa hyvin. Tulevalle viikolle vain on luvattu yli parinkymmenen asteen pakkasia joka päivälle ja Hipposhallille levitetään matto pesäpalloilijoita varten tiistaina. Kaiken päälle Hippoksen juoksumatto purettiin pois, kun punttisalia piti laajentaa. Toivotaan, että Kihun matolle pääsen torstaina.

Suomielämään sopeutuminen on mennyt vanhaan malliin. Oma kämppä tuntuu viihtyisältä ja suomalainen ruoka maistuu hyvältä. Uutistulva tuntuu kuormittavalta, kun netistä, lehdistä ja telkkarista tulee informaatiota isolla syötöllä. Olen orientoinut itseäni opiskelijan ja tulkin rooliin vanhaan malliin. Huomenna olisi ensimmäiset tulkkaukset kuukauteen ja toivotaan että swahili luistaa kuten perinteisen tyyli.

hallikisat

2012-01-28T19:17:00.005+02:00

Kausi avattu. Hiukan jo etukäteen tiesin, että räkätauti saattaa pikkasen vaikuttaa tulokseen. Kaksi vuotta sitten avasin muistaakseni 8.42 ajalla, nyt sekunnin kovempaa. Tiesin myös melko tarkkaan miten juoksu tulee etenemään kolmella tonnilla. Alku on yleensä herkkä, sitten alkaa pikkuhiljaa painamaan kun happoa alkaa kertyä jalkoihin. Riippuen siitä minkälaista reeniä on tehnyt niitä happoja joko kestää tai sitten ei. Alkukaudesta ei useinkaan kovin hyvin. Etiopiasta tulon jälkeen pari vuotta sitten juoksu hiipui tasaisesti kunnes multa lähti varsinainen 200m rakettikiri. Tämä kertoo siitä, että värkeissä on pikkasen enemmän varaa. Tarkoituksena on, että mies olisi terävimmillään vajaa kuukauden kuluttua Tampereella.

Hamberg yritti saada meikäläistä vuorovedoin 68 kierrosvauhteihin. En uskaltanu, mutta Martti Siikaluoma lupautui. Mies kuitenkin taisi omalla vedollaan tuupata pikkasen liian kovaa ja hapot iskivät jalkoihin vauhti tippui. Meikäläisen suu oli nuhasta johtuen kuiva kuin Kalaharin aavikko heti alkumatkasta. Kieli meinasi tarttua kitalakeen kiinni ja yritin kostuttaa suuta kieltä lipomalla. Tähän meni ekat viisi minuuttia kisasta, kaikkeen turhaan siis. Seurailin tilannetta ja yritin pitää juoksun kasassa. Pääsin noin 20m päähän Hambergista sen jälkeen kun olin ohittanut Martin. Vikan tonnin Happo kuitenkin tyrkkäsi jälleen tulemaan ja mulla ei pahemmin kiihtynyt vauhti. Vika kierros tuli 31 sekunttiin ja ehkä liikaakin tuli paukkuja säästeltyä. Kauden avaus oli kuitenkin suoritettu ja vammoja ei tällä hetkellä ole. Räkätauti ja matkaväsymys menee levolla ohi ja nyt taitaa olla edessä pari viikkoa reeniä ennen tonnivitosta Jyväskylässä.

Jari otti kuvia kisoista ja huomenna lähtee pitkälle lenkille mukaan :) Tulokset täältä.

2012-01-27T21:43:00.002+02:00

Suomielämä alkaa olla taas totta. Ikkunasta ulos katsoessa on lunta ikkunalaudalla. Päivällä paistoi aurinko ihan makeasti, mutta harmittavan aikaisin vielä tulee pimeä. Tekisi mieli vain nukkua. Luulen, että ti-ke yön valvominen ja pitkä matkustus painaa flunssan lisäksi vielä kropassa. Aamulla jaksoin juosta tunnin aamulenkin (13km+2x100m) melko kovassa -16c pakkasessa. Loppupäivä ja ilta väsytti sen verran raakasti, että päätin ottaa huilin kannalta ja panostaa palautumiseen. Päivällä tuli isän kanssa pyörittyä autokaupoilla ja mikäs siinä kun lounaskin tarjottiin. Aika mielenkiintoisesti monessa autoliikkeessä Jyväskylässä on lounasravintola samassa yhteydessä. Ilmeisesti tarkoitus on antaa potentiaaliselle ostajalle aikaa pohtia autokauppoja ja välillä tankatakin. Tänään ei vielä uutta autoa ostettu ja meikäläinen jatkaa joka tapauksessa fillarin sarvissa. Kieltämättä olisi kiva näin pakkasjaksolla hurauttaa autolla tulkkaamaan. Monena talvena on nenänpää jäätynyt pyöräillessä eikä kova pakkanen välttämättä aina tee hyvää lihaksistollekaan. Pikkasen tuli takapakkia, kun hiihtokaverin polvi ei kestä urheilua. Hänen kanssaan olen monta hyvää rauhallista hiihtolenkkiä tehnyt Laajavuoressa. Sinne kun on 5km matkaa ja autolla tämä siirtyminen onnistuu kätevästi. Polkypyörän stongalla ei suksien kuljettelu ole kovin kivaa.

Kämpillä on riittänyt kaikenlaista puuhasteltavaa. Olen maksellut laskuja, pessyt pyykkiä ja katsonut telkkaria. Kolmen ja puolen viikon tauko uutisvirrasta teki kieltämättä ihan hyvääkin ja sai keskityttyä olennaiseen eli rötväämiseen ja juoksemiseen. Muutamaa iltalehteä, hesaria, suomenkuvalehtejä ja juoksijalehteä tuli antaumuksella luettua leirillä todella tarkkaan. Ylllättävän paljon yhdessäkin lehdessä on juttuja, jos ne kaikki lukee..

2012-01-26T22:15:00.003+02:00

Jyväskylässä ollaan. Pikkasen kyllä valkoisen lumen näkeminen ihmetytti, mutta nyt siihenkin on jo tottunut. Jäin veljelle viime yöksi Helsinkiin ja aamupäivällä lähdin valumaan tänne Keski-Suomeen. Juna oli uuden karhea ja nautiskelin ravintolavaunussa kaffetta ja pullaa maisemia ihaillen. Oli aurkinkoinen talvipäivä ja näkymä kuukauden tauon jälkeen oikeastaan epärealistisen tuntuinen. Nopeasti sitä pystyy nykyään vaihtaa maisemia vuodenajasta toiseen. Se tunne, kun on pikkaisen sekaisin kulttuurin ja maiseman vaihtuessa on ihan mielenkiintoinen ja kokemisen arvoinen asia. Sitä kautta ainakin oppii, että on monta eri vaihtoehtoa elää ja loppujen lopuksi me ihmiset emme kovin erilaisia ole. Paitsi että suomalaiset ovat kovia valittamaan ja hymyilevät aika vähän.

Jyväskylässä rautatieasemalla oli vastassa Asmaran armoitettu palvoja, Erkki Vettenniemi vaimoinen sekä isäni. Käväsimme lisäksi urheilukiikkeessä ja ostin heti parit lenkkarit. Viikonlopuksi olisi ohjelmassa suksien osto, kun rahatkin on jo saatu joululahjaksi. Lauantaina on puolilta päivin kisa ja katotaan josko sitä ehtisi illaksi suksimaan. Sunnuntaina on normaalisti porukalla hyvä pitkälenkki.

Juoksupuolella oli normaalisti eilen lepopäivä matkustusta kun tuli reilut parikymmentä tuntia. Yöllä ei heti tullu uni, nenä kun oli tukossa ja piti niistellä. Jossain vaiheessa heräsin kauheaan oloon. Olin varmaan hyperventiloinut ja haukkonut liikaa happea. Onneksi sain nenäsumutetta veljeltä ja uni jatkui levollisena aamuun asti. Tänään on ollut vielä koomassa väsymyksestä. Päätin silti lähteä Hipposhallilla pyörähtämään ja virittelemään kroppaa juoksukuntoon. Hölkkäsin varmaan 5km yhteensä minkä jälkeen rullailin 5x100m 100m hölkkäpalautuksella. Sitten juoksin 5x400m alkaen 75 sekunnista ja päätyen 70 sekunttisiin. Väliin palauttelin 200m tai 400m. Olotila parani reenin edetessä ja rohkaistuin vielä pariin kaksisataseen. Juoksin ne aikoihin 31 ja 29 sek. Päälle tein pikkasen päkiä hyppelyä, liikkuvuutta eli jalkojen heilutteluja sekä aitakävelyitä. Pyörähdin myös salilla selkiä ja vatsoja tekemässä. Hölkkäsin vielä kiristyvässä pakkasessa 3km kämpille ja yritin muutamaa syväkyykkyhyppyä. Ne ei kyllä lähteny minnekään ja ehkä sitä on kroppa vielä väsyny.

Matkustusta

2012-01-25T09:23:00.003+02:00

Istun tällä hetkellä Kairon Burger Kingissä ja nautin nopean netin käytöstä. Vihdoin olen saanut auki avoimen yliopiston kurssien sivut ja voin osallistua sekä kandin työn että harjoittelun keskusteluun. Tuleva kevät on aika työntäyteninen, kun suoritan parin kuukauden harjoittelua ja koitan vääntää prosemmaa mahdollisten tulkkausten ja treenien lisäksi. Toisaalta on kiva pitää itsensä aktiivisena ja nyttenhän sitä ollaan palaamassa virkeänä lomilta. Kolmen ja puolen viikon juoksuleiri on siis takana ja kilometrejä ihan riittävästi. Muuten ei varmaan väsyttäisi näin paljon ellen olisi vilustuttanut itseäni viikonloppuna. Keli Asmarassa oli yllättävän viileä ja meidän hotellilla suorastaan kylmä öisin. Lämminverinen Markku kärsi kylmyydestä ehkä enemmän ja yskii nyt todella pahaenteisesti. Täytyy toivoa, että ei ole keuhkoissa mitään ja hän pääsee vetämään puolikkaan Uudenkaupungin putkessa reilun viikon päästä. Olen saanut kutsun käydä Markun luona kylässä ja päästä vetämään reeniä kilsan mittaiseen putkeen. Katsotaan mitkä on fiilikset kun illalla näen lunta ekaa kertaa kuukauteen..

Asmara on siis jäänyt taakse ja ohut ilmanala. Eilen vietimme viimeistä iltaa yhdessä loistavassa porukassa. Söimme ja juttelimme urheilusta. Saimme Markun kanssa Asmarassa hyvän vastaanoton enkä pitäisi mahdottomana ajatuksena että menisin sinne toistekin reenaamaan. Voin suositella paikkaa muillekin, jotka eivät pelkää ohkasta ilmaa. Illalla piti vielä päästä lopuista rahoista eroon ja kävimme Markun kanssa ostamassa farkut. Vanhat olivatkin sen verran likaiset, että oli juhlaa kiskoa uudet jiinssit jalkaan. Herätys oli yöllä aika nihkeästi 12.45 vajaan neljän tunnin yöunien jälkeen. Emme olleet yhtään liian aikaisin lentokentällä, sillä tarkastuksissa meni todella kauan aikaa. Varmaan kymmenen kertaa katseltiin lentolippua ja monta lomaketta piti täyttää. Onneksi 03 aamulla kukaan ei ole virkaintoinen ja tunnelma oli leppoisa lentokentällä.

Edessä on kohta toinen lento Frankfurttiin ennen vikaa nyppäystä Helsinkiin. Valokuvassa Dahlak, Make, Samuel, Miika ja Beraki joka oli kolmas Hampurin maratonilla 2010 2.10 ajalla. Sympaattinen kaveri ihastui mun Garminiin ja olisi väkisten halunnut ostaa sen. Kilometrien ja vauhtien seuraaminen kun on tärkeä osa harjoittelua tuonkin tasoisella kaverilla. Eilen illalla esittelin Juoksija-lehdestä eri malleja ja hintoja. Mies menee ilmeisesti Japaniin kuukauden päästä ja kehoitin häntä sieltä ostamaan laitteen.

Tiistai

2012-01-24T12:07:00.003+02:00

Eilen illalla en päässyt nettiin lähettämään blogitekstiä. Tfanus eli nettipaikka oli illalla täynnä porukkaa, emmekä jaksaneet Markun kanssa jäädä odottelemaan. Illalliseksi söin ison tonnikalapitsan. Markku kauhisteli asiaa ja sanoi, että kävelijät kieltäytyisivät ehdottomasti moisesta herkusta. Samoin myös valkoisesta sokerista. Ite olen sitä mieltä, että korkealla kun reenaa kannattaa syödä sitä mikä maistuu ja mielellään vielä isoja määriä. Välillä nimittäin on, että ruoka ei maistu korkealla. Kaikki kropan reaktiot kun ovat paljon voimakkaampia kuin merenpinnan tasolla. Näin myös jos tulee pikku flunsssa tai reeni väsyttää.

Innolla odotin Asmaran viimeistä ratareeniä. Puoli yhdeksältä radalla oli jo täysi tohina päällä ja juoksijoita satamäärin. Nurmikolla reenasi kaksi Sudanin jalkapallojoukkuetta ja Markun mukaan heidän reeninsä oli yhtä löysää kuin Suomessakin- ei voi arvostaa. Samuel odotteli jo radalla kun tein 4x100m avausvetoja. Reeni meni suunnilleen näin: 200m 32 sekuntiin 200m palautuksella. Sitten 400m noin 67 sekuntiin ja sama hölkkäpalautus. Seuraavaksi 800m pikkasen liian hitaasti. Tarkoitus oli juosta 70 sekunnin kierroksia, mutta aika oli 2.23. Seuraavaksi ryhdistäydyin pikkasen. Vedin aina ekan kierroksen ja Samuel toisen. Tonni tuli pikkasen alle 3min, mikä teetätti töitä sekin. Garmin on huono vetokello, sillä kello pysähtyy kun liike pysähtyy. Tämä on kätevä esim liikennevaloissa, mutta ei ratareenissä. Tästä syystä kun napautun väliaikanäppäintä kello lähtee käyntiin vasta kun gps tunnistaa että nyt taas liikutaan. Tonni siis liikahti kellon mukaan 2.52, mikä saattaa olla tai onkin reippaasti yläkantiin. Kierroksen hölkkäilyn jälkeen kuitenkin 800m paremmin 2.15, 400m 65 sekuntiin ja 200m 29 sekuntiin. Reeni oli sitten siinä ja aikaa rötväilylle. Hölkkäilimme ystävien kanssa ja otimme valokuvia. Etiopialaiset juoksijat ottivat meidät vastaan oikein lämpimästi ja voisin kuvitella palaavani Asmaraan reenaamaan toistekin. Edessa on siis 03.50 lahteva lento ja Helsingissa pitaisi olla kahdeksan aikaan keskiviikkona. Ei muuta kuin moro Asmara!

Maanantai

2012-01-24T11:58:00.002+02:00

Leiri vetelee viimeisiään. Mieli palailee aina silloin tällöin Suomeen ihan positiivisessa mielessä. Treenileireille on aina hauska lähteä ja niitä odottelee kuukausikaupalla. Se tuo potkua syksyn ja alkutalven harjoitteluun. Tammikuun korkeanpaikan leirillä ei sinänsä mitään ihmeempiä tehdä ja vaikutus kesää ajatellen on lähinnä henkinen. Silti vajaa kuukausi perusharjoittelua hyvissä olosuhteissa nostaa kuntoa takuuvarmasti.

Tämän leirin teema on ollut perusharjoittelu kevyillä lenkkeilyvauhdeilla Markun kanssa. Usein aamusta on ollut pääharjoitus ja illasta kevyt lenkki. Olen koittanut keskittyä hyviin ja vauhdikkaisiin rataharjoituksiin. Vauhteja tarvitaan jo ensi lauantaina, kun juoksen Jyväskylässä hallikolmosen. Tampereella olisi SM-hallit ja rata hyvä 300m mittainen. Oma ennätys 8.36 olisi kiva alittaa. Maaliskuulla sitten olisi Haagin puolimaraton Hollannissa ja huhtikuulla jo SM-maantiet.

Ilmassa on ollut kevyttä flunssaa Massawasta kotiuduttua. Eilen sunnuntain 22,5km ei ollut vauhdillisesti kova, mutta melko rasittava kuitenkin. Loppupäivä meni rötvätessä ja palautuessa. Vielä illallakaan olo ei ollut hyvä ja päätin siirtää suosiolla maanantain ratareenin tiistaille. Tänään siis kevyttä hölkkäilyä aamullla 15km+1x100m ja penkillenousut/selkiä/vatsoja/päkiähyppyjä. Pieni voimailu teki todella hyvää sillä illalla kulku oli mainio. Tarkoitus oli vetää kevyt kymppi, mutta innostuin hiukan availemaan hengitystä loppumatkasta. Normi lenkkivauhti Markun kanssa on 5.30. Kolmen kilsan jälkeen aloin kuitenkin ”kiihdyttelemään” 4.30 vauhtiin. Vitosen kohdalla käännös ja alamäkivoittoista baanaa. Pari vikaa kilsaa tuli rennosti 3.40 vauhtia ja juoksu tuntui helpolta. Päälle rullasin 6x100m ja kroppa alkaa olla viritetty huomista pyramidiharjoitusta varten. Ajattelin juosta 200/400/800/1000 ja sieltä takaisin hyvällä rytmillä pientä hapotusta hakien. Leiriä kokonaisuutena ajatellen kaikki on mennyt nappiin pientä vatsatautia ja nykyistä vilustumista lukuunottamatta. Jalat ovat terveet eikä marssimurtumista tietoa ainakaan vielä. Toivotaan että kevät jatkuu positiivisissa merkeissä.

2012-01-22T17:04:00.003+02:00

2012-01-22T16:40:00.001+02:00

Joskus kannattaa lähteä lenkille vaikka laiskistuttaisikin. Eilen
aamuisen lenkin jälkeinen loistava olotila muuttui päivän mittaan
väsymykseksi. Arvelin saaneeni liikaa aurinkoa ja yritin rötvätä.
Markku sai puhuttua vielä iltalenkille (10km+1x100m), mutta illasta
oli takki tyhjä. Kurkkuun tuntui pikkasen ja mies oli puhki. Nukuin
hyvin ja sikeästi, mutta herääminen aamulla kello seiskalta ei
tahtonut onnistua. Tarkoitus oli klo 8.30 tavat Samuel ja Dahlak
stadionin porteilla ja siitä jatkaa pitkälle lenkille. Tunnustelin
kroppaa sängyssä maaten ja ajattelin pitäväni lepopäivän ja
panostavani maanantain vetoihin. Keskiviikosta on kuitenkin tulossa
huilipäivä ja päätin lähteä ulkoilemaan.

Lenkki jatkui urheilukentältä maastoihin kaupungin länsipuolen kautta
itään aivan hautavajoaman reunalle. Mukaan tuli tuntematon mies, joka
sanoi lopettaneensa tupakoinnin. Aika hyvin hän tuli mukana
puolitoista tuntia ohuilla kesäkengillä juosten. Pysähdyimme pariin
kertaan vuoren reunalle ihastelemaan maisemia ja valokuvaamaan.
Onneksi olin ottanut kameran mukaan tällä kertaa. Lenkkivauhti oli
tällä kertaa helppoa ja rasitustaso oli mulle sopiva. Matkaa taittui
22,5km ja aikaa kului 2.09. Make veti vielä 2,5km enemmän ja näki
Asmaran ympäriajon pyöräilijöitä sadoittain. Kisoja järjestetään joka
sunnuntai vähä niin kuin sarjakisoina. Matkoista ei ole tietoa, mutta
veikkaisin lyhyiksi tempoajoiksi. Joillain on kyllä fillarit viimeisen
päälle ja harrastus onkin lähinnä rikkaiden laji. Pyöräilijät
taitavatkin olla tunnetumpia kuin juoksijat tässä maassa.

Vesijohtovesi oli tänään toista kertaa poikki koko leirin aikana.
Tästä syystä päätimme mennä peseytymään ja rötväämään maan ainoaan
viiden tähden hotelliin. Lounastimme siellä, otimme aurinkoa ja
kahvittelimme. Mun mielestä se ei ole liikaa ottaa aurinkoa kaksi
kertaa 3,5 viikon leirin aikana. Make kertoi juttua Maunosta ja
Ukonmaanahosta E-afrikan leirillä, missä väriä otettiin ihoon
aurinkoöljyn voimalla.

Intercontinentalissa oli häävieraita koko päivä ja onneksi pääsimme
turisteina uima-altaalle. Muilla oli ykköset päällä ja meillä
perinteiset turistirytkyt. Ruoka ei ollut sen kalliimpaa kuin
muuallakaan kaupungilla, mutta hotelli yö oli sen 140 dollaria.
Palasimme keskustaan yhden Nakfan bussikyydillä.

2012-01-21T12:22:00.004+02:00

Massawa

2012-01-21T11:21:00.000+02:00

Massawan reissu on tehty. Kyseessä oli yhdistetty maisemanvaihto ja lomailureissu. Lenkilläkin tuli toki käytyä, mutta pääpaino oli turismissa.

Eilen aamulla tyrkkäsin hyvän ratareenin aamusta Asmarassa ennen matkaan lähtöä. Ohjelmassa oli 10x400m/200m hölkkäpalautuksella +3x200m. Neloset kulkivat ihan hyvin aikoihin 68-65 ja reenissä oli mukana Isaiah ja Samuel. Vedimme jokainen vuorotellen vetoja. Pojat maratoonareina lähtivät hitaasti liikkeelle ja loppuveto tultiin aina täysiä. Ite taas lähdin terävemmin liikkeelle ja lopussa himmailin. Tiedä sitten kumpi on parempi keino juosta vetoja. Vikat kakkoset kulki hyvin 29/30 ja 28 Isaiasin rinnalla ja päällimmäisenä jäi mieleen hyvä reeni. Verkat oli 3+3km. Avojaloin juoksu nurmikolla vetojen jälkeen oli jälleen yhtä suuri nautinto. Päälle tein 3x8 syväkyykkyhyppyä niin pysyy edes jonkinlainen kimmoisuus yllä.

Torstain eli matkustuspäivän illan reeni oli Massawassa, missä melkein neljän tunnin matkustamisen jälkeen juoksin kevyen kasin. Päälle rullasin pari satasta ja kävin pulahtamassa Punaisessa meressä. Vesi virkisti kivasti ja onhan se jotain uida meressä tammikuussa.

Perjantaina aamulla heräsimme Markun kanssa aikaisin seitsemältä. Aamupalan jälkeen kävimme kevyellä kympin lenkillä Massawaan tutustuen. Se onkin ehkä paras keino nähdä kaupunkia. Kaupunki koostuu siis mantereen puolella sijaitsevasta kaupungista ja kahdesta pikkusaaresta, joita yhdistää rakennettu maavalli. Näistä ensimmäinen on lähes kilometrin pituinen ja toinen ehkä puolet siitä. Hölkkäilimme sinne sun tänne ja joka puolella vaikutti todella hiljaiselta. Massawa ei ollutkaan jättikaupunki vaan päinvastoin. Saaressa olevat rakennukset olivat pääosin rappeutumassa olevia hienoja rakennuksia, jotka olivat pahasti kärsineet sodissa. Ilmeisesti viimeisimpänä näistä, kun eritrean joukot ajoivat etiopialaiset pois ja vapauttivat kaupungin. Silloin kärsi myös Haileselassien palatsi ja Banca Italia, mitkä molemmat olivat komeita pytinkejä. Varsinainen Massawan vanha keskusta on historiallinen ja täynnä raunioitumassa olevia loistorakennuksia. Matkaoppasta lukien sain paljon tietoa, mm katetusta kävelykadusta, puisista koristeista rakennuksissa sekä eri tyyleistä. Heikossa hapessa olivat nin rautatieasema kuin aivan tavalliset asuinrakennuksetkin. Taulud saari, missä hotellimme Central hotel sijaitsi oli pikkasen paremmasa kunnosa. Saaren sisääntuloväylällä oli panssarivaunuja muistuttamassa sotavoitosta. Aikaisemmin, kun ihmisillä oli rahaa ja bensa halvempaa Massawaan tuli enemmän paikallisiakin turisteja. Varsinainen uimaranta, missä emme käyneet sijaitsi 13km keskustasta. Massawan pohjoispuolella oli paljon suola-altaita ja eteläpuolella korealaisten rakentamia kerrostalo komplekseja.

Hotellissamme oli ravintola, mistä sai mainiota ruokaa. Tilasin illalla grillattua kalaa, mikä oli kyllä parhaan makuista tällä reissulla. Perjantaina lounastimme loistohotelli Dahlakissa, missä maistelin grillattuja katkarapuja upeasta maisemasta nauttien. Puolilta päivin hurautumme taksilla bussiasemalle, mistä seuraava bussi lähtisi kunnes tulisi täyteen. Tällä kertaa siihen meni reilu puoli tuntia, kun Asmarasta lähdettäessä siihen meni melkein tunti. Olin lukenut opaskirjaa tarkkaan ja pystyin seuraamaan maisemia bussinikkunasta. Nähtävää riitti koko matkan ajaksi. Ghinda nimisessä kylässä oli mennen tullen puolen tunnin pysähdys, missä nautimme kahvia ja leipää.

Nouseminen meren pinnan tasolta aavikon läpi korkealle reiluun pariin tonniin oli hieno kokemus. Paluumatkalla oli pilvistä ja sen puolesta ei liian kuumaa bussissa istumiselle. Sadan kymmenen kilometrin matkaan meni silti mennessä 3,5 tuntia ja palatessa tunti enemmän. Matka ei maksanut kuin sen reilun euron verran eli tyyriistä kyydistä ei voida puhua. Lähempänä Asmaraa maisema muuttui todella jylhäksi ja heikompaa olisi saattanut heikottaa se kuinka sillan kaiteita ei ollut juuri ollenkaan. Taitavasti kuski kuitenkin pyöritteli rattia ja paluumatkan kuski oli puvuntakissa viihtyvä herrasmies.

Perillä Asmarassa ehdin vielä illasta kympin iltalenkille ennen pimeäntuloa. Juoksu tuntui todella hyvältä, mikä on merkki palautumisesta. Yöuni lisäksi oli laadukkaampaa kuin Massawassa, missä oli pieni hiki päällä koko yön. En saanut ilmastointia kuin vasta aamulla päälle kun älysin päämuuntajasta näpsäyttää pois päältä ponnahtaneen katkaisijan takaisin päälle.

Tänään lauantaina oli ehkä paras kulku koko leirin aikana. Homma meni niin, että Samuel tuli puoli kasilta aamulla hakemaan hotellilta ja menimme bussilla starttipaikalle. Se oli entinen amerikkalaisten tukikohta. Samuel kun juoksee armeijan leivissä ja myös hänen kaverinsa Isaias ja Beraka. Näistä jälkimmäinen ei ollutkaan aivan turha mies, vaan 2.10 juossut vuonna 2010 Hampurin maratonin kolmas. Itekin olin kisassa mukana ja ajallisesti pikkasen myöhemmin ylitin viivan täydessä maratonpettyneisyydessä. Ei auttanut Erikin juomapullot tai pyöränpeesit. Mies oli silloin ylikunnossa.

Pojat halusivat mittauttaa pitkän lenkin kilsat mun Garminilla. Ajatus oli juosta 12,5km ja palata taiaisin, mutta matkan aikana se muuttui 15km:ksi. Beraka tiesi mutu tuntumalla tarkat kilsanpaikat ja naureskeli vaan kun ilmoitin että taas tulisi kilsa täyteen. Vauhti oli aika hyvää 4.30 tuntumassa ja allekin. Maasto tasaista kuin Eldoretissa ja baanaa riitti. Nyt voin suositella Asmaraa mailerista maratoonarille. Hyvä kenttä nimittäin löytyy ja samoin kilometrikaupalla tasaista 2300m baanaa kaupungin itäpuolella.

Isaias ja Beraka kääntyivät paluumatkalle 15km kohdalla ja pikkasen olisi tehnyt itekin mieli, mutta Samuel kehotti jatkamaan suoraan. Vauhti yllättäen tippui 5min vauhteihin, mikä harmitti sillä ohjelmassa oli parinkympin reipas. Häiden jälkeen hieman huonokuntoinen ja vähän jalkavaivainen Samuel toppuutteli siis menoa. 21Km juoksun jälkeen tulimme kylään, mistä oli tarkoitus ottaa kyyti takaisin keskustaan. Sitä ennen piti käydä kuitenkin tervehtimässä kioskinpitäjää joka oli sukulainen. Hän tarjosi vettä naaman pesuun sekä purkat ja vippasi Samuelille rahaa omaa kun ei tullut mukaan yhtään. Näillä hilloila kävimme kahvilassa pitsapalalla ja limpparilla ennen taksikyytiä takaisin kämpille. Aika moinen lauantaipäivä siis, mutta vähintään mielenkiintoinen.

2012-01-18T20:09:00.001+02:00

2012-01-18T19:57:00.000+02:00

Ap 7km+10x100m radalla/100m hölkkäpal+2km vr =12,5km
Ip 10km niin että joka km 100m spurtti

Keskiviiko on palautuspäivä. Tänään haettiin jalkoihin hyvää tuntumaa huomista ratareeniä ajatellen. Aamulla juoksimme Markun kanssa urheilunentän suuntaan, mistä kurvasimme pienelle lenkille. Paluumatkasta poikkesin mondolle vetämään spurtteja. Jalat oli pikkasen juostun oloiset ja sadan metrin palautus tuntui lyheltä. Suomessa olisi hyvinkin palautunut kevyellä hintsailulla, mutta ei täällä. Kellotin vikan satasen neljääntoista sekuntiin.

Päivällä kävimme hakemassa matkustusluvan Massawaan turistitoimistosta. Poikkesimme syömässä joku Rossa nimisessä ravintolassa, jota pyörittää olympiaedustaja pyöräilystä 60-luvulla. Ravintola on urheilijoiden suosiossa isojen annosten ja huikeiden hintojen ansiosta. Tänään oli niin iso lasagneannos, että hiukan jäi syömättä. Lounaan jälkeen mestästimme bussipysäkkiä aikomuksena ostaa lippu huomista matkaa varten. Asema löytyi, mutta lippua ei saatu ostettua. Pikkubusseja menee kuulemma aamukuudesta alkaen. Tarkoituksena on siinä puolen päivän maissa lähteä liikenteeseen kunhan on syöty ja palauduttu ratareenistä.

Illan reeni kulki tuttuun suuntaan. Siinä ohitetaan kivimurskaamo, noustaan sähkömuuntajan vierelle missä on armeijan kavereita passissa, ohitetaan se ja jatketaan matkaa kunnes ollan sorakuopalla. Sinne on aika tarkkaan 5km ja paluumatka on alamäkivoittoinen. Spurtit lähti tosi hyvin mikä kertoo palautumisesta. Eilinen kiipeäminen kyllä väsytti jalkoja mitä on tänään sitten palauteltu hyvällä venyttelyllä ja noilla spurteilla.

2012-01-17T17:51:00.001+02:00

Tiistaista ei ole ihmeellisempää kerrottavaa. Aamulla kävimme poikien
kanssa hautavajoaman pohjalla. Kuuden kilometrin matkalla
laskeutumista oli 400 metriä, mikä ei tuntunut missään 4.40 vauhdissa.
Isaias ja Samuel halusivat mennä aivan montun pohjalle, mutta
meikäläisen gps näytti kymmentä kilometriä ja kieltäydyin jatkamasta
matkaa. Nousu ylämäkeen ei sitten ollutkaan aivan yhtä helppoa
tekemistä. Ekan kahden kilometrin aikana nousua oli 200 metriä ja
kuuden kilometrin hölkkävauhti tuntui pikkasen keuhkoissa. Isaias
karkasi heti alkumatkasta ja veti kutosen 28 minuuttiin, kun meillä
meni 36 minuuttia. Tarkoituksena oli pitää kevyt lenkkeilypäivä, mutta
työnteoksihan se meni. Onneksi juoksija on nousukuntoinen ja eilen
illalla otettu hieronta palautti jalkoja mukavasti. Aamun saldo siis
20km loppukiihdytyksellä. Korkeuseroa lenkillä 2400-2000m.

Olen joussut aamun päätreenien lisäksi illalla aina kevyitä kymppejä
muutamilla spurteilla. Niin eilen kuin tänäänkin. Aamutreenien jälkeen
olemme aina rötvänneet jonkin aikaa ennen lounaalle lähtöä. Tänään
paikaksi löytyi Asmaran ehkä komein ravintola. Erkin mukaan paikalla
kokoontui kaupungin kerma aikaisemmin. Nyt kauniilla sisäpihalla
tarjoiltiin herkullisia pihvejä.

Päivällä kävimme täyttämässä hakemuksen, että pääsemme torstaina
käymään rannikolla Massawassa. Se onkin tämän leirin ainut
turistireissu ja tulee sopivaan rakoon. Leiri alkaa ehkä pikkasen
painamaan jaloissa ja mieli tekis Suomen pakkasiin tuttuihin
ympyröihin. Viikon verran on kuitenkin tehokasta peliaikaa jäljellä.
Tähän asti leiri on mennyt nappiin pientä vatsapöpöä lukuunottamatta.
Naama on ruskettunut, hiukset ovat lyhentyneet ja keuhkot ovat saaneet
liikuntaa. Tavoite on siis jo saavutettu.

2012-01-16T13:37:00.002+02:00

2012-01-16T13:32:00.002+02:00

Maanantain kova harjoitus oli ohi aamulla kello kymmeneen mennessä. Heräsin seiskalta herätyskelloon ja ulkona oli jo valoisaa. Asmarassa on näin talvella aika viileää varsinkin aamuisin. Söin aamupalaksi muroja ja maitoa. Markku keitti kattilassa sumpit ja se virkisti hieman. Jalat olivat palautuneen tuntuiset eilisen pitkän lenkin jäljiltä. Lähdin hölkkäämään urheilukentälle kahdeksan jälkeen. Parin kilsan verryttely kulkee parin elokuvateatterin ohi sekä presidentin palatsin. Aamulla oli rauhallista eikä Asmarassa muutenkaan ole liikaa autoja liikenteessä.

Kentälle päästyäni olivat paikalliset jo täydessä vauhdissa. Moni oli pitänyt sunnuntain lepona ja siksi juoksivat tänään maastossa. Sankari Tadessen maastonissan oli parkissa kentän portin edessä. Hänkin oli maastolenkillä, mutta pyörähti kentällä parinkymmenen porukalla.

Saavuin kentälle, missä tapasin Samuelin ja jatkoimme hölkkää kunnes 3km tuli täyteen. Sitten 3x100m avausvedot ja tunnustelua pitäisikö vielä kävästä vessassa. Tällä kertaa ei tarvinnut, mutta kyllä vetojen aikana pikkasen tuntemuksia oli. Pidin Garminia kädessä, joka mittaa tonnit automaattisesti. Koska urheikukenttä on sokio ei gps tahdo olla kovin tarkka. Löin itse kuitenkin väliaikoja ja sain seuraavat: 3.19/3.11+14sek (76m), 3.24/3.13+18sek (94m), 3.13/3.13+14sek (80m)+3.12/3.12+12sek (65m), 3.08/3.05+13sek (85m). Tällä säädöllä siis juoksin 200m hölkkäpalautuksella 5x2000m aikoihin 6.44, 6.45, 6.40, 6.36 ja 6.26. Kulku oli ihan hyvä kellonaikaan nähden ja jalassa oli Niken Skylonit. Se oli ihan hyvä ratkaisu, sillä mondo on kova ja kesään on vielä matkaa.

Pitkät vedot ei vedä jalkoja pahasti hapoille. Siksi loppuvedot 4x100m kulki tosi hyvin ja parissa vikassa vedossa sain seuraa paikallisista. Treenin jälkeen oli hyvä mieli ja jäin juttelemaan Samuelin sekä hänen kavereiden kanssa. Heistä moni oli kuuro ja juoksevat maratonmatkoja. Samuel ymmärtää viittomakieltä ja hän tulkkasi mulle, että haluaisivat mielellään kontakteja toisiin kuuroihin Suomessa. Lupasin ilmoitella jos tapaan jonkun.

2012-01-15T15:19:00.003+02:00

Sunnuntai 15.1

2012-01-15T15:13:00.002+02:00

Asmarasta alkaa löytyä kunnon juoksubaanoja. Aamulla kello kahdeksan tapasin Samuelin ja Dahlakin stadionin porteilla ja lähdimme juoksemaan pitkää lenkkiä. Suuntasimme kaupungin pohjoispuolelle, mistä yllättäen löytyi asumatonta aluetta ja tasaista maastoa. Juoksimme kohti kylää, jonka nimi suomeksi käännettynä on tuulinen kylä. Matkalla näkyi yksi juoksija vetämässä lyhyitä mäkivetoja ja toinen Israel niminen maileri lenkillä. Noin tunnin juoksun jälkeen saavuimme hautavajoaman reunalle, mistä oli taas aivan uskomattomat näkymät. Olimme kirjaimellisesti pilvien yläpuolella, sillä mereltä tulevat pilvet eivät aina yllä 2400m korkeuteen vaan pysähtyvät vuoriin. Kamera jäi tällä kertaa kämpille, mutta ens sunnuntaina sitten mukaan.

Samuel ja Dahlak lopettivat juoksun tunti 20:n kohdalla ja nappasivat bussin keskustaan. Ite jatkoin juoksua Massawan tien toiselle puolelle, missä maisemat jälleen jatkuivat. Jossain vaiheessa tulin junaradalle jota seurasin pari kilometriä. Juoksua oli tässä vaiheessa parikymppiä ja enää ei ollut muuta tavoitetta kuin päästä hotellille. Tämä toteutui 2.10 juostuani kun Garmin näytti 25,5km. Ohjelmassa olisi ollut 4,5km pitempi lenkki, mutta vuoristossa reilu parikymppinenkin on lenkki. Lenkin keskivauhti oli 11,7 km/h ja keskisyke 142. Ihan kohtuudessa siis pysyttiin.

Lenkin aikana oli aikaa jutella kristittyjen tilanteesta maassa, missä valtio ei hyväksy kaikkia kirkkokuntia. Evankeliointi on ilmeisesti kielletty, sillä Samuel ja Dahlak juoksijakavereidensa tavoin olivat saaneet kilpailukiellot tästä syystä. Sortohallinto tai millä nimellä sitä voisi kutsua asettaa tiukat rajat ihmisten uskonnonharjoittamiselle. Maasta ajettiin ulos jokunen vuosi sitten ulkomaisia kehitysapujärjestöjä ja muutamia kirkkokuntia kiellettiin toimimasta. Muun muuassa hotellimme vieressä oleva adventtikirkko. Ulkoministeriön tiedotetta kun lukee voisi kuvitella, että turistin on täällä todella hankala olla. Itse asiassa me Markun kanssa olemme kokeneet kiusaa lähinnä yli-innokkaista pikkulapsista ja välillä on kiviäkin lentänyt. Muuten Asmaran kaduilla saa kävellä aivan rauhassa, kukaan ei huutele tai kaupittele jotain. Ihmiset ovat ystävällisiä ja tervehtivät. Palvelu on asiallista eikä kerjäläisiä ole juurikaan puhumattakaan katulapsista. Sosialistisessa maassa kun ollaan on vessapaperi kortilla ja rulla maksaa yhden euron. Hienommassakaan hotellissa ei ole siis paprua ja asiaa pitää tiedustella ennen toimitusta. Yksi asia, mikä täällä on halpaa on kahvi ja pulla eli vajaa euron. Osoitteesta www.asmara.nl osoitteesta löytyy innokkaimmille lisää luettavaa.

2012-01-14T13:32:00.002+02:00

Lauantai

2012-01-14T13:20:00.000+02:00

Elämä Asmarassa alkaa tasaantua samaan tahtiin kuin mahakin. Eilen oli vesi poikki ja menimme Markun kanssa uima-altaalle peseytymään ja rentoutumaan. Paikallinen vuonna 1944 rakennettu uimalaitos oli kiinni niinpä hurautimme taksilla maan ainoaan viiden tähden hotelliin. Sisäänpääsymaksu oli melko paljon 300 Nakfaa, mutta sillä hinnalla saimme rötvätä oikein kunnolla. Uima-altaan vesi oli lämmitetty +30 asteiseksi ja oli sisätiloissa. Ulkona oli toinen allas ja rötväystuolit. Hetkeksi unohtui että olimme kehitysmaassa. Tilasimme fish & ships mätöt ja annos oli niin iso, että edes kestävyysjuoksija ei jaksanut sitä syödä. Pyörähdimme vielä toisen kertaan altaalla ennen kunnon läträys suihkua. Vesi tuli kunnon paineella eikä kuten hotellissamme. Keskustaan palasimme bussilla numero 12 maksaen kyydista Nakfan per nuppi.

Aamulla olin juossut Samuelin kanssa hyvän lenkin. Tapasimme stadionilla 11 tunnin yöunet nukuttuani. Lähdimme liikkeelle melko kevyttä hölkkää kännykästä kaiuttimien kautta musiikkia kuunnelle. Maasto oli todella loistavaa ja melko tasaistakin. Myötätuuleen nautin menosta, mutta vastaiseen alkoi syke heti nousta. Vauhti oli sellaista 4.30 tasoa, mutta puuskutti pikkasen sekin. Tälle päivälle oli merkattu parinkympin reipas, mutta arvelin eilisen olleen sellainen. Tästä syystä pidän tänään kevyen päivän ja panostan huomiseen pitkään Samuelin kanssa. Eilen siis kilsoja 20km aamusta ja illasta Markun kanssa 10km+3x100m kevyttä.

Keli Asmarassa on viilennyt selkeästi. Taivaalla on pilviä ensimmäistä kertaa ja eilen illalla kaupungin keskustassakin oli sumua. Lenkit on juostu sortseissa ja teepaidassa, mutta esim Samuel juoksi eilen huppu päässä ja hanskat kädessä normaalin tuulipuvun lisäksi. Mies haluaa pudottaa painoa häiden jälkeen kerätyn massan jälkeen. Niin Asmarassa on siis talvi ja päivälämpötila Markun arvion mukaan +20-22c. Juoksijan kannalta tämä on vain hyvä ja majapaikassamme on hyvä nukkua. Africa pensionissa on paksut kiviseinät ja kivilattiat. Peittoja nukkuessa on pari kappaletta.

Tänään olisi ollut aikaa pienelle retkelle, mutta emme olleet hakeneet lupaa viranomaisilta kuten kuuluu. Massawan reissu rannikolle saattaa toteutua ensi viikonloppuna. Silloin on myös Timkat eli Johannes kastajan juhla, joka on vuoden suurin juhla ortodoksisessa maailmassa. Voi olla, että menemme perjantaina ja palaamme lauantaiksi. Asmarassa on alue massatapahtumille ja valtava katsomo kuten Ratinan stadion. Juhlaa vietetään siellä ja pitänee pyörähtää alueella silloin.

2012-01-13T14:28:00.003+02:00

ihan jees maisemat

2012-01-12T13:52:00.004+02:00

Asmara

2012-01-12T13:39:00.002+02:00

Keskiviikkonakin riitti puuhasteltavaa. Aamusta kävin Samuelin kanssa
21km maastolenkillä. Aikaa siihen kului tunti 55 eli keskivauhti
maastossa ei ollut kovin kova. Alkumatkasta käväsimme eläintarhaa
ympäröivässä metsikössä. Paikalla juostaan Afrikan mestaruusmaastot
ensi kuussa. Välillä poikkesimme polulta ja hetken päästä olimme taas
maailman komeimmissa maisemissa. Nimittäin hautavajoaman reunalla,
joka laskeutuu todella jyrkästi pari kilometriä aina merenpinnan
tasolle saakka. Kuljimme reunaa pitkin kilometrikaupalla ja maisemissa
riitti ihasteltavaa. Välillä hölkkäsimme myös junarataa pitkin. Rata
on nyt kunnostettu rannikkokaupunki Massawaan ja turisteilla on hyvään
hintaan mahdollisuus tehdä reissu sinne höyryveturin kyydillä vajaa
sadan kilometrin matka kahdessatoista tunnissa.

Päivä jatkui rötväämisen merkeissä sillä päätin ottaa iltapäivän levon
kannnalta ja keskittyä seuraavan päivän tonneihin. Lounaalla kävimme
läheisellä Imperial hotellilla, mistä löytyy langaton melko nopea
nettikin. Sain päivitettyä blogin ja tarkastettua sähköpostin. Muuta
en puolessa tunnissa ehtinyt tehdä. Kohta kahden viikon täydellinen
uutispimento maailman uutisista alkaa täyttyä. Paljoa asia ei ole
harmittanut, ehkä päinvastoin. Pieni breikki uutisähkystä voi joskus
olla ihan paikallaankin.

Iltapäivällä kävimme kyselemässä lentolippuja ja onnistuimme saamaan
keskiviikkolennon. Tämä merkitsee sitä, että ehdin Jyväskylän
pm-kolmoselle tai Vaajakosken testijuoksuun. Hallikautta ajatellen voi
olla parempi nyppästä kolmonen rennolla asenteella. SM-hallit on tällä
kertaa Tampereella, missä on hyvä 300m rata. Jospa sitä vaikka
halliennätyksen 8.36 kimppuun..

Tänään torstaina vedin tonneja radalla aamulle kello yhdeksän. Aina
pienen jännäyksen kera hölkkäsimme 2km stadikalle Markun kanssa. Jalat
tuntuivat hyviltä, mutta tieto odottavast tuskan tunteesta ei
naurattanut. Mahan kunto on myös aina arvoitus, mutta tällä kertaa se
ei tuottanut ylläreitä. Verkkasin pari kilsaa radalla lisää ennen
3x100m avareita. Paikalliset olivat jo reeninsä päättäneet ja pitivät
palavereita valmentajan johdolla. Etusuoralla puhalteli navakka tuuli
ja se hyydytti miehen joka vedolla. Silti lähdin lykkimään oletetun
moukarihäkin takaa sillä kentällä ei ole mitään muita suorituspaikkoja
kuin nurtsi ja mondo.

Reeni numeroina oli seuraavanlainen järjestyksessä käytetty aika,
maksimisyke ja keskisyke. 3.05 172/162, 3.06 174/163, 3.11 175/166,
3.13 175/166, 3.11 176/167, 3.11 175/168, 3.09 177/169, 3.00 180/172.
Ohjelmassa oli kymmenen vetoja, mutta jo Anteron kanssa palaveria
ennen reissuun lähtöä arvelimme sen aika kovaksi. Siksi pikkasen
annoin siimaa itselleni ja kiristin vain vikassa vedossa. Askel pysyi
melko hyvin kasassa koko reenin ajan ja hartiat pysyivät rentoina.
Hallikautta ajatellen mondolla reenaaminen on lottovoitto verrattuna
hiekkakentään jossain muualla. Avojaloin hölkkäily nurmikolla reenin
jälkeen on nautinnoista suurimpia. Asmaran stadikan nurtsi on
tekonurmea eli varsin loistavaa pieneen hintsailuun. Verkkasin 10min
ja tein 3x100m rentoja rullauksia ennen hotellille (2km) paluuta.

Torstaipäivä jatkuu Markun kanssa kiinalaisella lounaalla ja
mahdollisella jatkorötväyksella.

2012-01-11T12:10:00.001+02:00

Tiistai oli toivoa täynnä kun tänään aamulla kello 8.30 suuntasimme
urheilukentälle. Samuel tuli hakemaan meitä pensionista ja hölkkäsimme
pari kilsaa asvalttia ohi presidentin palatsin. Jatkoimme juoksua
vielä urheilukentällä pari kilsaa niin että vauhti kiihtyi neljään
minuuttiin. Kone oli avattu ja edessä oli piikkareiden vaihto.

Viime torstain tapaan mondolla veteli vetoja enemmän kuin kourallinen
juoksijoita. Markku veteli myös nelisatasia samalla palautuksella ja
sai kannustuksen Eritrean maajoukkueen valmentajalta. Treenin jälkeen
hän tuli juttusille ja kertoi käyneensä Helsingissä 2005.

Tein avausvedot 4x100m ja ryhdyin lykkimään kaksisatasia. Ne olisivat
olleet ohjelmassa vasta torstaina ja tänään siis tonnit, mutta maha on
edelleen aivan sekaisin ja arvelin olevani paremmassa kunnossa
torstaina. Vaihto oli ihan onnistunut, koska alla oli yksi lepopäivä
ja hieronta. Juoksu kulki, eikä maha ehtinyt mennä sekaisin. Homma oli
suunniteltu niin, että neljän vedon jälkeen vauhti kiihtyisi hieman.
Kun ohjelmassa oli 12x200m samalla hölkkäpalautuksella ajat olivat 32,
31 ja 30. Päälle hölkkäsin avojaloin nurmikolla 10min ja tein 2x10
syväkyykkyhypyt. Kukaan ei huudellut missään vaiheessa vaan kiinnostus
ja kannustus oli aitoa. Olimme selkeästi harvinaisia vieraita
juoksijoiden kotimestoilla eli urheilukentällä.

Päivä jatkui verryttelyllä majapaikkaan ja pikaisen suihkun jälkeen
menimme teelle ja pitsapalalle. Tämän jälkeen se kuuluisa
ohjelmanumero nimeltä rötväys kestoltaan yksi tunti. Kun tämä tärkeä
toimenpide oli suoritettu ohjelmassa oli lounaspaikan metsästäminen.
Kaupungilla käyntiin liittyi myös Egypt Airlinesin toimistolla käynti,
koska heiltä tuli sähköposti että paluulento on peruttu. Meille
tarjottiin lauantaiyönä lähtevää aiemman torstain sijaan, mutta
silloin Markku olisi myöhästynyt maanantain töistä samoin meikä.
Vaadimme keskiviikkoa, joka on edelleen neuvottelun alainen asia.

Asioiden hoitamisen jälkeen pikainen käynti kaupassa ja palautumaan
kämpille. Taaskaan ei tarvinnut Nukkumattia kauaa odotella. Pimeä
täällä tulee puoli seitsemän ja lenkille kannattaa lähteä viimeistään
viideltä. Iltalenkki oli kevyt 10km neljällä spurtila varustettuna.

2012-01-09T19:03:00.001+02:00

Maanantai

Sunnuntai-ilta meni kyläillessä. Päivällä sain päivitettyä blogin
hotelli Imperialissa, mistä löytyi oikein wlan. Maksukuitti ilmoitti,
että nopeus olisi 25 kilobittiä. Hotellin parveke oli täynnä
nettisurffaajia eikä yhteys ollut kovin nopea. Edelleenkään en saanut
hotmailia auki, ainoastaan gmailin. Pyysin veljeä fiksaamaan asian
hotmailiin tulleet sähköpostit tulee gmailiin niin saan postit edes
luettua. Facebook toimii kohtalaisesti, mutta kuvien latauksesta ei
kannata haaveilla. Juoksukaverin veli valtiolla töissä ja hän sanoi,
että heillä on 1 gigan yhteys ja sen jakaa jotain 70 ihmistä. Muuten
olisin kuulemma voinut mennä hänen toimistolle kuvia lähettelemään,
mutta valkoinen naama valtion virastossa olisi herättänyt liikaa
epäilyjä.

Illalla oli kyläilyreissu Samuelin luona. Kaveri oli mennyt naimisiin
kuukausi sitten. Vaimo Dahlak on maan mestari kasilla ja
tonnivitosella. Ennätysajat korkealla on 2.08/4.14 luokkaa. Molemmilla
on tavoitteena Lontoon olympialaiset. Lupasimme Markun kanssa mennä
Lontooseen katsomaan kisoja, jos pariskunta kilpailee sielä. Söimme
hyvin, ihastelimme mitaleja ja katselimme häävideota mun läppäriltä.
Kyllä sitä treenileirillä voi muutakin tehdä kuin vain reenata.

Meikäläisen pakki alkaa olla taas juoksukunnossa. Aamulla uskaltauduin
lenkille Markun kanssa. Juoksin 11km ja rullailin loppumatkasta
6x100m. Jalat olivat hierontakäsittelyn jäljiltä tosi hyvässä
vireessa. Hengitys teki silti töitä ja pienessäkin mäessä syke oli 150
huonommalla puolella. Ja lenkkivauhdit on ekalla viikolla ollu 6min
luokkaa.

Päivällä oli kolmas edustustehtävä eli kyläilyreissu. Kyseessä oli
Erkin vaimon Rahelin siskon Bisratin ja hänen perheensä luona
vierailu. Mukaan lähti Tesfu, joka on viljaspesialisti ja oikein
luppoisa kaveri. Messiin lähti vielä taksikuski Okbamikael, joka ei
lounaskutsusta kieltäytynyt. Kolmisen tuntia siinä melkein vierähti ja
taas tuli tankattua vähän liikaa vähän liian montaa sorttia. Maha oli
täyden tuntuinen vielä iltalenkin jälkeenkin. Se oli mitaltaan 15km ja
kulku ehkä leirin parasta toistaiseksi. Juoksin alkumatkan 4,5km
Markun kanssa ja hänen käännyttyään paluumatkalle pikkasin kiihdytin
vauhtia. Nyt on löytynyt ehkä Asmaran parhaat lenkkimestat ja melko
tasaista juoksubaanaa riittää. Käännyin 7,5km kohdalla takaisin ja
yksi paikallinen tuli vastaan luonnollisesti tuulipuku päällä.
Taivaalla oli ekaa kertaa tämän reissun aikana pilviä ja rannikolta
tulevat pilvet pysähtyivät Asmaran vuorille.

Huomenna olisi tarkoitus uskaltaa lähteä radalle tempomaan tonneja.
Tiedossa on löysää mahaa ja riistävää raastoa. Tuskin pääsen kymmentä
kappaletta, mutta jos nyt edes kuusi. Vessa pitää tarkastaa heti
alkuvaiheessa ja tehdä asiaan kuuluvat valmistelut. Siitä siis
huomenna.

2012-01-08T14:11:00.002+02:00

Tänään perjantaina suuntasimme jälleen maisemalenkille Asmaran itäpuolelle. Suuri Rift Valley eli hautavajoama päättyy niillä nurkin. Maisemat olivat sen mukaiset ja vuorenrinteet putosivat kilometrin verran yhtäkkiä. Laskeuduimme pari kilometriä Markun kanssa alamäkeen ja käännyimme takaisin. Olimme nähneet ehkä komeimmat maisemat ikinä. Lenkki oli siis 7,5+7,5 ja pienen lisäkoukkauksen jälkeen mittarin äytti 16km Africa Pensioniin saavuttaessa. Päälle vetelin vielä hyvällä kululla 6x100m ja enemmänkin olisi tenhyt mieli. En löytänyt mistään sopivaa koroketta tehdä portaille nousuja. Illalle ei ole merkattu enää toista lenkkiä, muta katsotaan nyt. Ensi viikolla tai sitä seuraavalla on retki Massawaan meren rantaan, mikä on kuumimpia ja kosteimpia paikkoja maailmassa kesällä. Nyt talvella ilma saattaa olla kohtuullinen, mutta juoksu ei varmaan tunnu kovin mukavalta.

Seuraavaksi edessä on lounas ja netissä käynti, mikä on hitain koskaan löytämäni.

Joulupäivä

Tänään vietetään Eritreassa joulua. Valmistelut näyttivat alkaneen hyvissä ajoin jo eilen, kun melkein jokainen vastaantulija kantoi kanaa tai raahasi lammasta/vuohta mukanaan. Pyörähdimme eilen paikallisella torilla ja se oli positiivinen yllätys. Kukaan ei huudellut meille eikä tullut agressiivisesti tyrkyttämään matkamuistoja kuten monissa muissa maissa. Saimme siis kävellä ihan kaikessa rauhassa ja ottaa valokuvia. Melko harvinaista, mutta mahdollista siis Eritreassa.

Eilen puolenpäivän jälkeen alkoi mahassa kiertäämän ja iski väsymys. Selkeästi olin saanut jonkin vatsapöpön sillä käynnit vessassa tiivistyivät. Onneksi ohjelmassa ei ollut iltalenkkiä vaan sain huilailla. Viime öinä on moskeija pitänyt ääntä aamuyöstä ja nyt myös paikallinen katedraalin, joka kirkonkelloja soittamalla juhlisti joulun alkamista. Tähän kun lisää kaulankatkaisua odottavat kukot ja lampaat on meidän hienostoalueellakin ollut pientä elämöintiä.

Pienestä sairastelust huolimatta siis lähdin tänään juoksemaan pitkää reipasta pienellä varauksella. Korkealla kun ollaan ja maasto kun on mäkistä ei mistään huippuvauhdeista voida puhua. Parhaimmillaan mittari näytti 4.10 ja hitaammillaan 4.30. Juoksin aluksi junaradan viertä itään, sitten palasin takaisin ja lähdin jyräämään hautavajoaman reunaa pitkin melko tasaisia hiekkateitä. Kaukana näin siintävän jonkin esineen, joka osoittautui taivaalte tippuneeksi lentokoneeksi. Lentäjä oli ilmeisesti saanut pidettyä koneen sen verran ilmassa, että oli päässyt Asmaran tasangoille. Jäljellä ei ollut kuin pyrstö ja osa runkoa. Näky oli vaikuttava ja pienen pällistelyn jälkeen palasin samaa reittiä takaisin. Kolmen puskareissun ja aika tuskaisen olon jälkeen olin 19km juostuani takaisin Africa Pensionissa. Huilailimme tunnin verran ennen joululounasta Tesfaldetin perheen luona. Tarjolla oli monenmoista sorttia ja maha kesti kolmituntisen vierailun onneksi hyvin. Vein tuliaisiksi suomalaisen suklaarasian ja lapsille tikkareita. Vastapalveluksi saimme ystävällisen kohtelun, perinteisen kolmen kahvikupin kahviseremonian tuhdin ruuan lisäksi ja televisiosta Tigrinyan kielistä saippuasarjaa. Maha alkoi jöllittää vasta hotellilla. Kohta puolin pitäisi tulla hieroja paikalle ja mielenkiinnolla odotan, minkälaisen käsittelyn saan.

Sunnuntai 8.1

Eilisen kyläilyreissun jälkeen otin siis hieronnan. Sen suoritti Aaron niminen kaveri. Mies on nelisen vuotta juossu ja 2.30 on enkka korkealla. Käsittely oli pitkä ja perusteellinen. Harvemmin tulee otettua kahden ja puolen tunnin hierontaa. Siinäkin käsiteltiin vain jalat ja hiukan alaselkää sekä hartioita. Jalkapohjien käsittely oli myös perusteellista ja toivovaan, että kantakalvot ym saivat hyvän käsittelyn. Hieronnan jälkeen alkoi pieni horkka iskeä päälle ja nappasin ibumaxin. Markulla oli nälkä ja lähdimme metsästämään spagettia. Parin kulausta hiilihapollista vettä riitti laukaisemaan mahan niin että aiemmin päivällä syöty mättöateria tuli suun kautta ulos. Olo helpottui hetkeksi, mutta mitään ei saanut syötyä. Yön nukuin todella hyvin, mutta mahassa kiersi edelleen. Aamulla Markku lähti pitkälle lenkille, itse jäin makoilemaan ja lukemaan. Täytyy toivoa, että pakki rauhoittuisi nopeasti ja maha ottaisi vastaan ruokaa. Huomiset tonnin vedot saa unohtaa ihan suosiolla. Toivottavasti kevyttä lenkkiä kuitenkin pystyisi tekemään.

sahkopostilla lahetetty kun netti ei pelita kovin hyvin..

2012-01-05T13:16:00.001+02:00

Asmara

Kauas on pitkä matka on joku viisas joskus todennut. Asmaraan
saapuminen oli melko pitkän matkustamisen takana, mutta ei ihan
mahdottoman. Etukäteen oli tiedossa, että sellaiset 15 tuntia olisi
istumista tarjolla. Tilannetta helpotti melko lyhyet vaihdot
Frankfurtissa ja Kairossa. Näistä jälkimmäisestä löytyi myös Burger
King ja Whopper-ateria.

Kello 03.50 laskeutui Egypt Airin lentokone Asmaran 2350m korkeudessa
sijaitsevalla lentokentälle. Tarkassa säännöstelytalouden valtiossa
kun ollaan piti monen tarkastuspisteen läpi mennä ja ilmoittaa paljon
oli valuuttaa. Lentonentällä vastassa oli onneksi Erkin tuttu mies,
jonka avustuksella pääsimme hotelliin nukkumaan. Tänään aamulla
vaihdoimme kuitenkin edullisempaan pensionaattiin, joka on joskus
ollut kaupunginjohtajan kämppä.

Pienen huilin jälkeen kävimme lounaalla, kahvilla sekä ostamassa
puhelinkortin. Täällä ei siis toimi Suomen sim-kortit eli
tekstiviestit ja puhelut eivät tule läpi. Sähköpostia tulee varmaan
päivittäin tarkastettua ja blogiakin päivitettyä. Yön valvomisen
jälkeen tänään oli ohjelmassa vain yksi kevyt 10km+6x100m lenkki
Markun kanssa. Vauhti oli 6min/km ja syke yllättäen 150:n huonommalla
puolella. Näyttää siis korkeus nostavan sykkeitä 10-20 pykälää ainakin
alkuvaiheessa.

Huomenna jatketaan kahdella lenkillä ja päivällä tulee ehkä
pyörähdettyä Harnet Avenuella eli pääkadulla. Asmara on noin puolen
miljoonan asukkaan kaupunki ja rakennettu pääosin 30-luvulla
italialaisten toimesta. Vaikka maa on köyhä pidetään paikat siihen
nähden siistissä kunnossa. Keskustasta löytyy hienoa rakennusta ym ja
jotain kahvilaalin. Niistä myöhemmin lisää. Hyvää uutta vuotta 2012
kaikille lukijoille ja rauhallisia liikkeitä!

Tiistai

Elämä Asmarassa alkaa normalisoitua. Viimeksi kirjoitin blogissa, että
unohdin muistitikkuni nettikahvilaan. Kävin sitä seuraavan päivänä
kysymässä tuloksetta. Pitänee siis ostaa uusi tai tyytyä lyhyisiin
päivityksiin hitaalla yhteydellä jostain nettipaikasta. Asmara on
muuten paikkana kyllä mainio. Tänään aamulla tähtäsin urheilukentän
suuntaan ja törmäsin pariin juoksijaan. Lähdin mukaan ja päädyin
hiekkakentälle, jossa oli puolisen sataa juoksijaa lopettelemassa
aamutreeniä. Ryhmiä oli useita ja jokaisella hieman eri setti menossa.
Nuori Samuel edusti Eritreaa Daegun maratonilla ja ei onnistunut kovin
hyvin. Ennätys 2.13 on Puolassa juostuna. Vaihdoimme puhelinnumeroita
ja jatkoin lenkkiäni. Seuraavaksi päädyin stadionille ja pujahdin
avoimesta portista sisälle. Rataa kiersi jälleen kymmeniä juoksijoita.
Rata näytti mondolta. Lyhyen mittailun jälkeen lähdin suunnistamaan
takaisin Africa Pensioniin ja se löytyikin yllättävän helposti. Kympin
aamulenkki oli tehty.

Eilen juoksin 8km+4x100m ja illalla Markun kanssa 15km +portaille
nousuja. Lenkin suuntasimme Massawan suuntaan, jonka lähistöltä piti
löytyä hiekkabaanoja. Ei löytynyt, mutta tämän päivän iltalenkillä
(16km+4x100m) sellainen löytyi. Päädyimme itse asiassa Asmaran
reunalle, sillä maasto muuttui todella jylhäksi ja tie alkoi
laskeutumaan. Juoksimme 6km yhteen suuntaan ja käännyimme takaisin.
Paluumatkalla törmäsimme paikallisiin juoksijoihin ja he tervehtivät
meitä kyllä tosi iloisesti. Nyt on siis aamuisen ja tämäniltaisen
lenkin perusteella löytynyt pari paikallisten suosimaa juoksukohdetta.
Turisteilu jatkuu edelleen huomenna.

Keskiviikko

Eilinen kontakti paikalliseen juoksijaan tuotti tänään hedelmää.
Samuel jaksoi odottaa yhdeksään asti, kun Markun toivomuksesta
lähdimme vasta silloin lenkille. Ohjelmassa oli kevyt 20km, mutta 1.45
juostuamme mittarissa oli vasta 18km ja oli ihan järkevää jättää
siihen. Juoksimme kaupungin itäpuolella kuten eilenkin, mutta
poikkesimme Tesfaldetin lukion jälkeiseltä hiekkatieltä vasemmalle.
Tie jatkui pitkään ja tulimme aidatulle metsikölle, missä
eläintarhakin sijaitsee. Aiemmin emme olleet uskaltaneet pujahtaa
aidanraosta sisälle, mutta nyt Samuelin johdolla mentiin vain. Maasto
oli vahtelevaa. Välillä oikein hyvää hiekkatietä ja välillä
pikkupolkua kaktusten välillä aina perunapeltoon asti. Afrikan
mestaruusmaastot pidetään kuulemma helmikuulla 2km mittaisella
pätkällä joka vaikutti ihan juostavalta. Pyörähdimme italialaisten
sotilaiden sankarihautausmaallla ja jatkoimme matkaa. Kilometrejä ei
tahtonut tulla millään mittariin ja pieni lisälenkkikin piti kiertää.
Löysimme paikallisen tekolammen, junanradan ja mäkistä maastoa. Markku
oli kohtuu kovilla, mutta Samuelilla tuskin hikin. Miehellä oli
tuulipuku ja alla pitkät trikoot.

Päivän lenkki siis 18km ja päälle rullasin 4x100m hyvällä tunteella.
Samuelin vaimolta, joka on maan paras tonnivitosen juoksija ja
4.08-4.14 väliin juossut eurooppalaisen mailin korkealla. Siis
Danlakilta, joka on kaunis saari Massawan lähistöllä saimme lainaan
SIM-kortin ja pystymme nyt siis soittelemaan ystäville Asmarassa.
Tekstiviestien lähettely ei kuitenkaan onnistu, mutta soittelu
kylläkin. Illalla kävin vielä hölkkäämässä 8,5km reipasta 4-4.20
vauhdilla. Ohjelmassa oli pääreeni juosta niin, että joka kilsa olisi
ollut 10sek spurtti, mutta unohdin tehdä ne. Siksi reippailin illalla.
Suuntasin kaupungin länsipuolelle, mistä löytyikin hiekkatietä. Melko
pian piti kuitenkin kääntyä takaisin ja tulin lentokentälle vievälle
tielle. Juoksin ohi sotakaluston hautausmaan, joka oli varsin
vaikuttava näky. Tankkeja ja ajoneuvoja oli pinottu päällekkäin
pitkään noin 500 metrin pituiseen riviin. Eritrea taisi ottaa matsia
Etiopian kanssa kymmeniä vuosia ennen itsenäisyyttään. Uusin kahakka
alkoi vuosituhannen alussa ja kesti parisen vuotta. Vieläkin rajalla
on rautaa aika paljon ja vajaa puoli miljoonaa sotilasta yhteensä.
Eritreassa on yleinen asepalvelus kuten Suomessa. Epäily loikkauksesta
länsimaihin johtaa armeijaan passitukseen jonnekin syrjäiselle
seudulle. Tietyt kirkot ovat kieltäytyneet armeijasta ja tämä on
aiheuttanut ongelmia heille. Monia seurakuntia onkin suljettu ja omien
tietojeni mukaan kansalais- ja avustusjärjestöt ovat saaneet kaikki
lähtöpassit maasta. Harmi sinänsä, sillä nuori valtio tarvitsisi kyllä
paljon ulkopuolista apua. Hallinto yrittää taistella inflaatiota
vastaan keinotekoisesti pitämällä valuutan arvoa hyvänä. Tämä taas on
huono kauppaa käyvien kannalta, kun Nakfaa ei hyväksytä Djiboutissa ja
muissa lähimaissa. Nakfan virallinen kurssi on niin että euro on 20
nakfaa ja dollari 15 nakfaa. Ei-virallisissa vaihtopaikoissa luvut
ovat 50 ja 39. Tämä kertoo siis siitä, että jokin mättää. Bensan hinta
on 2,5 dollaria litra eli lähellä Suomen hintoja. Maan elin- ja
palkkataso huomioiden harvalla on varaa autoilla ja Asmaran kaduilla
onkin vähän liikennettä. Tämä taas on hyvä juoksijan kannalta. Oma
majapaikka sijaitsee aika lailla keskustassa ja aina joutuu pari
kilsaa asvalttia juoksemaan ennen kuin pääsee hiekalle. Onneksi on
löytynyt jo melko hyviä juoksupaikkoja siitä kiitos Samuelile ja
Tesfaldetille.

Torstai

Tänään oli ensimmäinen kauan odotettu ratatreeni. Heräsimme Markun
kanssa puoli seitseman kun aurinko alkoi paistamaan. Eilen Miken elämä
helpottui, kun ostimme vedenlämmittimen ja pienen kattilan millä tehdä
murukahvia. Sitä sitten nautimme aamusta leivänpalan kanssa ennen
reeniä. Puoli kahdeksan lähdimme Samuelin kanssa liikkeelle niin että
Bussilla yhden nakfan hinnalla stadikalle. Vastaan tuli heti puolisen
sataa juoksijaa, jotka olivat lähdössä tekemään alkuverryttelyjä.
Jätimme repun kioskiin ja hölkkäsimme 4km hiekalla. Samuel jatkoi
vielä lenkkiään ja mä aloin kiskomaan piikkareita jalkaan. Stadion oli
hyvässä kunnossa ja pinnoite pari vuotta vanha mondo. Selkeästi näki
että paikkaan oli panostettu. Nurmi oli hiekkatekonurmi ja
kuppi-istuimet katsomossa. Perinteinen valtion virallinen reliefikin
löytyi parhaalta paikalta ja komea juhlakoroke.

Avarit 4x100m kulkivat ihan kohtalaisesti samoin kuin pääharjoitus
10x400m 1,5min palautuksella. Vedot olivat ajallisesti 67.8, 70.1,
69.4, 70.4, 70.1, 69.4, 68.3, 68.8, 68.4 ja 66.7. Neljän minuutin
palautuksen jälkeen tein vielä 3x200m aikoihin 30.0, 30.7 ja 30,5.
Kokonaisuudesta voisin sanoa, että eka veto oli pikkasen liian kova,
mutta tasaantui juuri mulle sopivaksi vauhdiksi. Ekat 200m tuli hyvään
myötäiseen 33-34 sekunnin pintaan aina pikkasen hyytyen. Seitsemän
vedon jälkeen alkoi jo tuntia, että jotain on tullut tehtyä mutta
jaksoin loppuun asti hyvin. Välillä sain pientä peesiapuakin. Radalla
oli lähemmäs sata juoksijaa yhteensä vetelemässä erimittaisia ja eri
vauhtisia vetoja. Eritrean mestaruuskisat radalla ovat kuukauden
päästä ja siksi viimeisiä vetoja vedettiin aivan täysillä. Sarjan
päätyttyä kaverit tsemppasivat ja kiittelivät toisiaan. Hienoa
solidaarisuutta juoksijoiden kesken. Meikäläinen valkolaisena sai
varmasti myös teevee aika normaaliin tapaan. Kukaan ei kuitenkaan
häirinnyt missään vaiheessa, päin vastoin hiukan kannustustakin tuli.
Katsoin sen verran sopivan raon, että en ollut tien tukkeena
nopeammille. Mondo oli hyvä ja asvalttijuoksusta hiukan kankeilla
jaloilla juoksu tuli ihan kiitettävästi.

Radalla tapasimme Eritrean mestarin molemmilta 800m ja 1500m
matkoilta. Nimi ei jäänyt mieleen, mutta pitää kysyä Samuelilta.
Tapasimme lisäksi Samuelin valmentajan, joka on armeijajoukkueen
koutsi. Kaikki toivottivat tervetulleeksi ja kohtelu oli ystävällistä.
Reenin päälle sain mennä juoksemaan loppuverkkaa hiekkatekonurmelle
avojaloin, mikä oli elämys. Nautin siitä ehkä enemmän kuin mistään
juoksussa. Paikalliset eivät ehkä siellä saa juosta ja muutenkin
heillä oli minimaaliset loppuverkat. Valmentaja kutsui heidät rinkiin
ja piti pienen puheen sillä aikaa kun hölkkäsin nurmella. Päälle 10x
syväkyykkyhypyt ja aitakävelyn tapailua niin reeni oli paketissa.
Kävelimme Samuelin johdolla bussiasemalla ja nousimme täpötäyteen
bussiin. Bussissa oli myös muita juoksijoita joista yksi Tsersanay
Tadessen pikkuveli Kidane. Samuel saatteli meidät Afrika Pensioniin ja
lähti kotiin vaimonsa luokse. Me Markun kanssa suuntasimme aamupalalle
ja jälkkärijätskille. Jotain iloa on siirtomaa-ajastakin kun pitsat,
kahvit ja jäätelöt ovat huippuluokkaa.

Asmara

2012-01-02T12:35:00.002+02:00

Pelipaikalla ollaan ja kauas on pitka matka. Kirjoitin jo yhden tekstinpatkan ja yritin lahettaa sita eilen nettipaikasta tuloksetta. Yhteys oli sen verran hidas uudenvuodenpaivana, etta turha oli netissa surffata. Porukkaa oli liikkeella Asmaran keskustassa paljon ja selkeasti naki etta juhlapaiva se oli taallakin. Loysimme Markun kanssa pitserian, missa oli kylla hyvaa kiviuunissa paistettua pitsaa. Markku tosin tyytyi jauhelihapastaan.

Perille on siis paasty ja kunnossa ollaan. Matka meni hyvin ja sunnuntain puolella saavuimme Asmaran kentalle, mista menimme suoraan hotelliin nukkumaan. Seuraavana paivana siirryimme halvempaan pensionaattiin ja kavimme illalla jo lenkilla. Korkeuden 2350m kylla huomasi ja sykkeet olivat 10-20 pykalaa korkeammat lahes 6min vauhdissa. Asmara on sen verran pieni paakaupunki, etta keskustasta paasee melko katevasti kaupungin ulkopuolen hiekkateille.

Yritan saada pari kuvaa liitettya, kunhan kayn hakemassa nettitikun jonka unohdin eilen toiseen nettipaikkaan.

h-hetki

2011-12-30T22:00:00.003+02:00

Eritrean matka lähestyy ja huomenna olisi pitkä 15 tunnin lento edessä. Tulin veljen kämpille yöksi tänne Helsinkiin niin on sitten huomenna pikkasen lyhyempi matkustuspäivä. Aamulenkille menen jos huvittaa, mutta ei ole mikään pakko. Nyt on tärkeää vain levätä kunnolla.

Kuluneen viikon reeneistä seuraavaa. Tiistaina 9km+2x100m aamulenkki ja illasta 10xtonni minuutin palautuksella sellaisiin 3.10 vauhteihin. Vikan vedon vika kierros kirraten niin että tonni tuli 2.55. Juoksu ei tuntunut parhaimmalta mahdolliselta, mikä johtui ehkä joulun löysäilyistä. Verkat olivat 5+3km ja avarit sekä loppuavarit oli 3x100m ja 2x200m 32-30. Keskiviikkona hölkkäsin aamulla tutun 9km+3x100m ja illalla juoksin valmentajalle saunomaan. Ukko oli sen verran puhki ja tuntui että kolmatta viikkoa vaivannut räkätauti tuntui vieläkin kropassa. Sain hölkättyä hikisen 50min lenkin parilla vessatauolla ja kenkien nauhojen sitomisella. Anterolla katselimme reeniohjelmaa leirin ajalta, saunoimme sekä nautimme iltapalaa.

Torstaina oltiin jälleen radalla, mutta väsymyksesta huolimatta juoksu kulki ja oli hyvän tuntuista. Verkat oli sen 4+3 ja vetoina 6x100m avarit, 10x400m/ 1,5min palautuksella ja 200m hölkällä vedot aikoihin 70-62. Suurin osa oli hiukan alle seitkytsekunttisia ja vika veto vain kova sarjoin 32/30 eli siis pienellä vauhdin kirrauksella. Päälle hiukan polvennosto/pakarajuoksua+ pyörähdys salilla ja kämpille palautumaan. Illalla oli laukkujen pakkausten aika ja se hoitui melko kivuttomasti.

Viisumit saapuivat siis ajallaan torstaina ja vähän se asia nosti verenpaineita. Töitä tein viikolla ihan mukavasti ja sain yhden esseenkin väännettyä. Pari palaveria tuli pidettyä ensinnäkin valmentajan kanssa, mutta myös mukavia tapaamisia kavereiden kanssa. Ilman heitä ei elämästä tulisi mitään ja kiva todeta, että ystäviä löytyy muutamia. Pitkälle leirille lähdettäessä tulee aina kaikenlaista mietittyä, mutta aina on ollut yhtä kiva palata takaisinkin. Kuvassa siis Markku vasemmalla ja oikealla toinen legenda Petteri Kurko Etelä-Afrikan leirillä 2008.

Joulu 2011

2011-12-26T14:36:00.011+02:00

Joulunpyhät on vietetty. Tästä päivästä päällimmäisenä jäi mieleen myrskytuulet. Kiersin eiliseen tapaan Alajärven, mutta tällä kertaan vastakkaiseen suuntaan. Menomatka oli helppoa myötätuuleen ja polvi nousi komeasti. Käännös vasempaan ja vastatuuli iski vasten kasvoja. Vauhti tippui ja juoksu muuttui tarpomiseksi. Onneksi kuitenkin aurinko paistoi ja näki eteensä. Pidin yllä positiivista mieltä kaikin keinoin. Pahimpien puhurien kohdalla pysähdyin välillä elvistelemään tuulelle (kädet ilmaan ja huuto ei tunnu missään). Mieleen tulivat Irlantilaiset juoksijat, joille vastaavat tuulet ja liedot talvet ovat arkisettiä. Nyttenkin nurmikko paistaa pihalla kun ei ole lunta. Lenkin aikana olisi ollut pari valokuvauksellista kohtaa ja kuvasin kohteet ainoastaan silmien filmirullalle.

Lenkki päättyi 22km alkamisen jälkeen kotipihalle. Pitempäänkin olisi toki voinut, mutta ukko oli aika puhki. Eilen hölkkäsin melkein saman 21km siis vastakkaiseen suuntaan. Iltalenkille en mennyt kun oli joulupäivä. Iltakirkossa sen sijaan kävin. Tuossa ylhäällä on muutamia fiiliskuvia joulusta. Aattona kävimme Vimpelin terveysasemalla, missä äiti työskentelee. Sisko, isä ja äiti lauloivat vanhuksille ja jakoivat joulupaketteja heille. Muuten kuvia on lumettomasta joulusta 2011. Lenkkikelit on ollu melko haastavat, mutta eipä ole ollut liian kylmää kuten viime jouluna. Katsotaan, koska se talvi oikeen tulee. Mulla on nyt hillot taskussa uusia nanogrip suksia varten. Osto menee tammikuun lopulle ja silloin sukset ovat toivottavasti alennuksessa.

Hyvää joulua!

2011-12-24T11:51:00.002+02:00

Otsikon mukaisesti hyvää joulua ja rauhallisia liikkeitä vuonna 2012!

Saavuin joulunviettoon tänne Alajärvelle, missä plussakeli sulattelee viimeisiäkin lumia ja pyörätiet ovat sopivan liukkaita. Eilen juoksin aamusta Jaakon kanssa 20km ja puolen päivän jälkeen lähdin bussilla tulemaan Alajärvelle. Illalla jaksoin vielä hölkätä 40min kevyttä peilikirkkaalla jäällä.

Tänään eli jouluaattona juoksin aamusta 10km reipasta 1+1 verryttelyineen. Vauhti oli alussa 4.10 kiihtyen 3.50 paikkeille. Viimeiset kilsat kirrasin vauhtia niin että toka vika oli 3.42 ja vika 3.28. Illalla saata käydä vielä hölkkäämässä kevyen jos siltä tuntuu. Vanhempien asunnolla tein vielä penkille nousuja sopivasti.

Mutta jouluun siis. Äsken katsoimme joulurauhanjulistuksen telkkarista ja sitä ennen söimme joulupuuron. Äiti meni iltavuoroon Vimpelin terveyskeskukseen ja varmaan jaamme lahjat vasta huomenna. Loppupäivä menee rötvätessa ja parin lahjapaketin käärimisessä.

Lahden Ansa

2011-12-22T20:26:00.003+02:00

Vuoden vaihteen jälkeen pitäisi kauppoihin tulla ystäväni, vanhan Asmaran kävijän, Erkki Vettenniemen kirja Lahden sotkuista. Varsinainen hulabaloo koko yli kymmenen vuoden takainen tapahtuma näyttäisi olevankin, tähän ajatukseen on Erkki tullut selvitellessään mitä oikein tapahtui. Useaan kertaan olen Erkkiä tavannut yliopiston kirjaston kahviossa ja välillä mikrofilmihuoneessakin. Sen verran pakottava tarve miehellä on ottaa selvää asiasta, että viime vuonna ilmestyi hänen toimittamana artikkelikokoelma Lahden tapahtumista median toimintana.

Lahden tapahtumat olivat kyllä niin sanotulle suomen kansalle iso shokki ja paljon tapahtui asioita, mistä ei puhuttu suurelle yleisölle. Kirjassa Erkki pyrkii selvittämään mitä kuuluisalle lääkelaukulle tapahtui ja miten se liittyi juoneen.

Meikäläinen sen sijaan jatkaa juoksijan arkista puuhastelua harrastetasolla. Uskoisin sen olevan kaikista antoisinta näin ja ainakin päivän hallireenit antoivat hyvän olon. Aamulla hölkkäsin 6km+5km tulkkaamaan asiakkaan kotikäynnille. Palautus oli puoli tuntia välissä ja teki hyvää taas juosta. Iltareeniin hölkkäsin 4km mistä Erkki tuli osan pyörällään mukana. Mies toi Asmarasta kertovan kuvakirjan mulle etukäteen tutustuttavaksi. Kaupungin yksi nähtävyys on italialaisten 30-luvulla art deco tyyliin rakentamat rakennukset. Luulen että ainakin kuvia tulee otettua paljon reissusta edellisen Etiopian matkan tapaan.

Torstain reeni oli siis perinteinen 200/400/600 600/400/200 600/400/200. Ajat pyörivät siinä 31/69/1.46 1.42/65/30 ja 1.36/61/28. Juoksu oli helppoa lepäilyn jäljiltä eikä happoja kertynyt jalkoihin. Päälle tein aitakävelyitä sekä aitakävelyn ja alituksen yhdistelmää sekä 2x10 syväkyykkyhyppyhä. Käväsin lisäksi salilla korsettia kiristämässä ja hölkkäsin 3km kotio.

2011-12-21T20:02:00.003+02:00

Juoksurintamalla on ollut hiljaista viimeiset pari päivää. Tiistaina kävin aamulla seiskalta hölkkäämässä 9km+2x100m edellispäivän lämmöillä. Juoksu kulki, mutta kroppa oli pikkasen väsynyt. Iltasella kämpille päästyäni läsähdin sohvalle, mistä en päässyt enää ylös. Yritin saada Tommia ja Anttia lenkkiseuraksi tuloksetta. Torkahtelun ja telkkarista tulleen englantilaisen viihdesarjan jälkeen yritin ja sain kiskottua juoksuhousut jalkaan. Yritin tsempata itseäni sillä, että illalla menisin elokuviin. Sekin meni mönkään ja ajattelin keskittyä olennaiseen eli rötväämiseen. Koko illan aikana en saanut oikeastaan mitään älyllistä aikaiseksi, en edes blogin päivitystä. Sosiaalinen tapahtuma oli kerrostalon lenkkisauna, missä kävin vartin verran hikoilemassa. Tutut miehet olivat lauteilla vanhoine juttuineen eikä edes mainokseni Eritreaan lähdöstä paljoa heitä hetkauttanut. Saunanraikkaana palasin kämpille puoli yhdeksän uutisia katsomaan ja venyttelemään. Olo oli tukkoinen ja nuhainen. Väsymystä oli ilmassa, mutta kuumetta ei kainalossa.

Elättelin jo toiveita, josko olisin tänään päässyt lenkille. Heti jos olisin aamusta mennyt olisi energiaa moiseen saattanut ollakin, mutta ei enää illasta. Pikkasen kerkesin jo aamutaivastakin valokuvata sillä silmällä, että pilviverhot olisivat väistyneet. Turhaan odotin auringon näyttäytyvän. Työpäivän aikana ehdin pyörähtää Kuokkalassa, keskussairaalassa, JKU:n toimistolla, TE-toimistolla sekä hammaslääkärillä hampaitani korjauttamassa. Sokoksella hain hetken aikaa joulufiilistä, mutta onnistuin pakenemaan ennen sen kuuluisan joulupaniikin iskemistä. Sitä eivät meikäläisen voimavarat olisi kestäneet. Palasin kämpille rötväämään ja melkein olin unohtaa jo hieronnan. Onneksi tärkeimmät asiat pysyvät vielä mielessä ja sain Timolta taitavan käsittelyn ennen joulun vapaita. Nyt olisivat jalat herkässä vireessä ja seuraavaksi niitä tarvitsisi alkaa vain ulkoiluttamaan. Toivomuslistalla on, että olotila paranisi ja ehkä jopa aamulenkille saisin itseni kammettua.

2011-12-19T20:48:00.002+02:00

Vuoden synkin päivä taitaa olla käsillä tässä lähipäivinä. Tarkka päivä ei ole tiedossa, mutta sillä ei suurta merkitystä ole koska muutoksen parempaan suuntaan huomaa todella hitaasti. Kuitenkin sen tiedostaminen on vähä niin kuin elämä pienoiskoossa- suunta on eteenpäin ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Muuhun vaihtoehtoon ei kannata uskoa.

Hipposhallilla treenaaminen on aina piristysruiske arkeen. Viime yönä tuli vähä heikosti nukuttua, odotin kai niin innokkaasti työviikon aloitusta. Tästä syystä päätin jättää aamulenkinkin väliin vaikka suurta eroa väsymystasossa tuskin olisi havainnut vaikka sen kympin olisi nylkännytkin pimeässä. Kovalla säädöllä sain lähetettyä viisumihakemuksen Eritrean suurlähetystöön Tukholmaan. Jono oli kohtalaisen pitkä postissa, mutta alta puolessa tunnissa taisin silti selvitä. Yllättävän rauhallisina ihmiset seisoskelivat melkein toisissa kiinni pienessä tilassa. Sitä kuuluisaa joulumieltä taisi olla liikkeellä.

Meikä on vältellyt kaikin mahsollisin keinoin jouluhäslinkiä poimien vain rusinasta pullat. Eilen istahdin Taulumäen kirkon penkille messuun. Pari tuntia aiemmin oli ollut joululaulujen iltamat, mikä varmaan keräsi kirkon täyteen. Messussa sai valita oman penkkirivin ja nautin siitä, että sain olla aivan yksin ajatusteni kanssa.

Pienen sohvalla rötväyksen jälkeen ryhdyin valmistautua illan ratatreeniin. Hölkkäsin 4km tuoreilla jaloilla pitävällä alustalla hallille. Jaakon kanssa verryttelin vielä 3km lisää ja tein 4x100m avarit. Itse vetojen vauhdit eivät edelleenkään päätä huimaa eli ruuveissa on kiristämisen varaa. 7x1000m minuutin eli 200m hölkkäpalautuksella meni 3.09, 3.11, 3.12, 3.12, 3.1o, 3.06 ja 2.53. Tuo vika veto oli varsin mielenkiintoinen ja kertoo jotain tämänhetkisestä vireystilasta. Jaakko veti 36 sek kierroksia eli kolmen minuutin vauhtia ja tarkoituksena oli vetää viimeinen kierros täysiä. Niin vain kävi, että meikä oli aivan liekeissä ja aika 27,9 sek kertoo jostain vähän tai sitten ei mitään. Juoksu joka tapauksessa kulkee ja tikut eli jalat ovat kunnossa.

Vikan vedon jälkeen nojasin hetken polviin ja sain onnitteluita JKU:n korkeushyppymestarilta siitä, kuinka nopeasti nousin pystyyn. Vastasin nojailun olevan heikkouden merkki nylkkypiireissä. Jutustelu jatkui ja kaksi eri lajin ja eri tasoista edustajaa tulivat toimeen. Käväsin hallilla perinteisellä korsetinkiristys höntsäilyllä ennen 3km verkkaa asunnolle. Juoksu kulki ja mieli oli hyvä.

Joululahjaksi joululahja!

2011-12-18T17:47:00.002+02:00

Lähetä ystävällesi joululahja, joka auttaa apua tarvitsevaa ihmistä.

Ystäväsi näkee konkreettisesti ketä hänen lahjansa on auttanut.

Olemme avanneet Bank4Hopeen uuden ominaisuuden: lahjalahjoituksen. Sen sijaan, että annat ystävällesi tai yhteistyökumppanillesi tavaralahjan, anna joululahja, joka muuttaa apua tarvitsevan ihmisen elämää.

Lähetä jouluinen e-kortti. Sen vastaanottaja näkee kortin aidosta kuvasta ketä joululahja on auttanut, ja tiedoista mitä juuri tällä avulla on saatu konkreettisesti aikaan. Autettavan henkilön tai ryhmän kiitosviesti lahjansaajalle on myös aito ja yksilöllinen.

Jaettu jouluilo on paras ilo.

Toimi näin: Kirjaudu tilillesi --> Mene lahjalahjoitus-sivulle --> Lähetä jouluiset e-kortit

Hyvää joulua!

Toivottaa Bank4Hopen-tiimi

2011-12-18T14:51:00.004+02:00

Tää kuva olisi pitänyt saada eiliseen blogipäivitykseen. Kuvassa on sitä tunnelmaa ennen testijuoksua. Tämä on tosin otettu viime vuonna Hakunilassa ja vieressä istuu ei-juoksija, velipoika Joel. Meikä oli tuossa vaiheessa todella surkeassa ja läskissä kunnossa kuten näkyy!

Tänään kuitenkin nylkättiin 26km historian ehkä suurimmassa juoksuköörissä. Koska painatan joskus taas uuden blogikirjan ja kymmenien vuosien päästä en muista poikien nimiä niin tässä muistin virkistykseksi. Jari Lahti, Tero Sillanpää, Jouni Haatainen, Markku Savioja, Antti Leskinen, Ville Rokala ja Amerikan Jaakko Nieminen. Jyväsjärven rantaraitilla mukaan tuli vielä Ari Surkka. Hänen juoksuporukassaan oli Taipaleen Timo sekä joku muu jota en muista. Vielä myöhemmin tuli vastaan ikiliikkujia 6-7 kappaletta niin olihan siinä ruuhkaa.

Eilen ei maassa ollut lunta/jäätä enää juurikaan kunnes illalla tuprutti lisää. Aamulla keli oli kuitenkin plussan puolella ja sellaista kivaa loskaa oli siis tarjolla. Lenkkarit kastuivat mukavasti, mutta muuten haastavampikin olisi keli voinut olla. Ukko oli kuitenkin melko valmis 2h ja 10min myöhemmin kun taivallettu oli 26km. Alkumatkasta sattui haaveri, kun en tehnyt tyhjennystä vaikka olin syönyt pähkinöitä edellispäivänä. Kurat housussa tuli sitten juostua kaksi tuntia huonossa seurassa vielä huonompia juttuja kuunnellessa! No ei vaan, aika kului nopeasti eikä harmittanut niin paljon lätinä lenkkareiden alla. Tuo viikon pitkä jyräys on oikeasti äijien henkireikä ja varmaan vanhana pappanakin huonokuntoisena tulee vedettyä viikon kova reeni sunnuntain pitkällä, ellei joku saa mua raahattua sunnuntai aamupäivän kirkkoon. Toisaalta on niitä kirkonmenoja illastakin.

testijuoksu

2011-12-17T16:53:00.005+02:00

Pienestä räkätaudista huolimatta päätin lähteä Vaajakoskelle testailemaan kuntoani. Viikon ajan jatkuneet plussakelit olivat sulattaneet pyörätiet juostavaan kuntoon. Harmi vain, että Keski-Suomessa näitä lumi- ja sitten sulamisjaksoja on ollut varmaan jo kolme kappaletta. Sulamisen alkaessa se tietää aina viikon liukastelua. Tällä viikolla esim. ti, ke ja to olivat ns. pääkallokelejä.

Eilen hölkkäsin päivänvalossa 20km+2x100m ja pidin iltapäivän lepona. Illasta olin vastassa Tikkakosken lentokentällä kun uusi pakolaisperhe saapui Jyväskylään. Mahtaa olla iso muutos saapua Suomen kaamokseen ja talveen. Olosuhteisiin jotenkin sopeutuneena oli mullakin vaikeuksia päästä ylös sängystä puoli kymmenen. Niin oli pimeää ja harmaata edelleen eikä valoisuus lisääntunyt juurikaan päivän mittaan.

Menin paikallisbussilla Vaajakoskelle ja pyörähdin kirjastossa lukemassa päivän Keskisuomalaisen ennen kisapaikalle menoa. Yhteensä kolmisenkymmentä testailijaa uskaltautui viivalle rääkin ollessa 5km tai 10km. Ite olin päättänyt ottaa rykäsyn maltilla, että nuhakin pääsisi joskus paranemaan. Juoksu kulki hyvin ja oli herkän tuntuista. Kantapäät vain läpsyivät pakaroihin sen verran oli laajat liikeradat. Olen päättänyt aloittaa kevyen voimajakson, jonka aikana naruihin haetaan pikkasen voimaa eikä lihaksia. Penkille nousu on hyvä keino hakea kiinteytystä mun hyllyville pakaroille. Päkiähyppelyitä tai pohkeille nousuja kannattaisi myös tehdä kunhan jalkaterät on oireettomat.

Siis testijuoksuun. Verkkasin alle 4km ja jätin avausvedot tekemättä ettei mopo karkaisi heti alussa. Ei karannut, sillä eka tonni oli 3.24. Seuraavat tuli 3.29, 3.30, 3.13, 3.16, 3.20, 3.29, 3.20, 3.26 ja 3.21. Kuten jo mainittu juoksu tuntui hyvältä myös teknisesti. Jyskän varastomyymälän kohdilla alkoi tasainen osuus ja kokeilin millä vauhdilla pystyn juoksemaan ilman tuskan tunnetta siis anakynnystä. Se tuntui olevan siin 3.20 nurkilla. Etukäteen ajattelin 35 minuutin ajan olevan saavutus, mutta nälkä kasvoi syödessä. Viimeisen mäen jälkeen uimahallille kurvatessa Ari Surkka sanoi ajan 34 minuuttia. Ajattelin, että se täytyy alittaa, mutta ei niin ei. Aikani oli 34.02 eli tyytyväinen ei voi olla. Aina samaa shittiä mitä tulosurheilu on. Sekunnit määrittävät sen voiko juoksuun olla tyytyväinen vai ei.

Jos samaa tuloslinjaa jatketaan niin olen huomattavasti paremmassa kunnossa kuin viime vuonna. Silloin eksyin reitiltä ja aikani oli päälle 40min. Keli oli tosin talvinen. Ensi viikon kun pääsis normaalisti reenaamaan niin jouluviikolla vois ottaa taas rennommin. Jees ja loppuverkka oli 3km ja sen jälkeen päädyin Penan kanssa Pitsalle. Vuonna 2006 Pena järkkäsi nimikko ratakympin saaden Suomen parhaimmiston viivalle. Sittemmn ratakymppi muuttui maantiekympiksi ja juostaan ensi vuonna 15.4 eli viikkoa ennen SM-maantietä. Tiedoksi vain, että voittajalle ja 31min alittajalle on tarjolla 300 euroa!

2011-12-15T21:28:00.002+02:00

Päivät kuluvat ja lähtöpäivä lähenee. Eilen ostaa paukautin lentoliput mulle ja Markulle. En niitä halvalla saanut, mutta kovan säädön jälkeen kuitenkin halvimmat mahdolliset. Arpa on siis heitettu ja korkeanpaikan leiri odottaa juoksijoitansa.

Maanantain tonnien jälkeen kurkussa tuntui karheutta ja illalla totesin nuhan iskevän päälle. Tiistai aamulenkki meni vielä vanhoilla lämmöillä ja vesijuoksureeni herkisti taudille. Tästä syystä päätin pitää keskiviikon lepopäivänä. En siis juossut metriäkään, mikä sinänsä ei ole ihmeellisempi saavutus. Joskus kesällä olisi, mutta vuoden synkimpään aikaan ei. Sen sijaan kulutin aikaa kirjastolla Eritrea-matkaopasta etsien, kahvittelemalla Erkin kanssa ja kysellen Asmaran mestoista. Illalla istuin kuin tatti tietokoneen äärellä katsastaen lentoja. Vaihtoehtoina oli Khartoumin, Kairon, Jeddahin, Dubain, Qatarin tai Istambulin kautta lentää Asmaraan. Paras olisi ollut Lufthansa, mutta yllättäen Helsinki Frankfurt väli osoittautui aika kalliiksi. Latvialaisen yhtiön kautta kuitenkin löysin pari sataa edullisemmat lennot. Toivotaan, että firma on pystyssä vielä kuun lopussa ja pääsemme matkaan!

Jyväskylässä on tällä hetkellä todella surkeat juoksukelit. Satanut lumu sulaa pois ja vielä on pari senttiä jäätä asvaltin pinnalla. Tämä tarkoittaa sitä, ettäplussa kelillä lenkkari lipsuu ihan kivasti ja täytyy vain toivoa että parin päivän päästä kaikki on sulanut pois. Lauantaina olisi nimittäin Vaajakosken testijuoksu ja se olisi mukava juosta edes kohtuullisissa olosuhteissa.

Tämän päivän hallireeni meni löysäilyksi eli sen puolesta oli ihan onnistunut reeni. Nenä vuotaa edelleen, mutta kuumetta ei ole ollut missään vaiheessa. Aamulla juoksin tunnustelevan 7km+2x100m. Illaksi hölkkäsin hallille 4km ja tein Amerikan-Jaakon kanssa reenin. Avarit 3x100m ja sitten lyhyitä nyppäsyjä 200/400/600 + 600/400/200 sopivan pitkällä hölkällä. Kevyesti tämän reenin kun ottaa ei rasitus nouse liian korkeaksi. Tänään ajat olivat 33/70/1.53 ja 145/67/29. Päälle hölkkäsimme Jaakon kanssa 2km vastapäivän kaarteessa tasapuolisuuden nimessä. Katselimme kun Anssi tekee tasotestiä ja tein korokkeelle nousuja noin 2x50. Piipahdimme myös salin puolella selkiä ja vatsoja tekemässä sekä 6x6 aitakävelyä. Lipsuttelu 3km takaisin kämpille ei ollut yhtään mieltä ylentävää, mutta sen sijaan kavereiden tapaaminen hallilla sitäkin mukavempaa.

siellä missä aurinko paistaa

2011-12-13T19:01:00.006+02:00

Veri vetää taas maailmalle, ei sille mitään mahda. Lauantaina sain mahti-idean ottaa jalat alle ja painua Asmaraan Eritreaan. Erkki ystävä on kuluttanut siellä tossuja ja aikaa useampaankin kertaan aina kehuen paikkaa. Parasta Asmarassa on tietenkin 2300m korkeus ja se, että puolen miljoonan asukkaa kaupungissa ei ole niin paljoa porukkaa ja hiekkateitä riittää taivallettavaksi. Valmistelut alkavat olla hyvällä mallilla eli aivan alkutekijöissä, mutta pääasia eli päätös lähdöstä on tehty. Ratkaiseva momentti oli Markku Varjon mukaan lähtö. Sain taivuteltua vannoutuneen Dullen ystävän, joka olisi hiukan myöhemmällä yhteydenotolla tehnyt ratkaisun Etelä-Afrikan suuntaan.

Tekijöitä, jotka vaikuttuvat leirille lähtöön sittenkin on useita. Tärkein on tietenkin se vaihtelu ja loman viettäminen siellä missä aurinko paistaa. Toinen syy on omat jalkajutut, jotka varmaan aiheutuu liukkailla juoksemisesta. Saattaa tietenkin olla, että marssimurtuma on kehkeytymässä hyvää vauhtia, mutta se lottovoitto pamahtaa ehkä vasta helmikuun puolella. Rakkaalla toivomuslistalla on kuitenkin vammaton talvi ja varsinkin tuleva kevät, mutta saa nähdä kuinka äijän käy.

Tänään aloitin varmistelun, kun lähdin iltareeniä tekemään Laajavuoren Rantasipi hotellin uima-altaalle. Tein 40min vesijuoksua+20min uintia 16,7 metrin mittaisessa 1,5m syvässä altaassa. Paikka oli muuten ihan komea ja keilahalliakin ym löytyy. Uintisuoritetta tehdessäni tuli jälleen se jännä olotila kun pää on veden alla, eikä mistään kuulu ääniä. Tuntui kuin huolet ja murheet olisivat jääneet vedenpinnan yläpuolelle. Vaikea selittää, mutta lähellä liikunnan riemua se oli. Keli iltapäivällä oli tosiaan todella surkea, kun juuri satanut lumi sulaa taas pois ja polkupyörän rengas uppoaa syvälle lumisohjoon. Sain hyvät alku- ja jälkilämmöt pyöräillessäni sen 5km Laajariin. Aamulla olin oikeasti juossut 9km+2x100m kello 7.00 eilisen kovan reenin jättämillä lämmöillä.

Eilen (aamulla 9km+2x100m) siis oli jalantestaus päivä kun uskalsin hallille reenaamaan. Verkkaa tuli se 4km ja avarit oli 4x100m. Itse rynkytys oli 8x1000m minuutin eli 200m hölkkäpalautuksella aikoihin 3.14, 3.11, 3.13, 3.10, 3.09, 3.10, 3.05 ja 3.00. Sain toimia vedättänänä samaan aikaan kun leveiden hartioiden tarjoamasta tuulen suojasta saivat nauttia Anssi ja Jouni. Reeni tuli ihan hyvin ja jalat tuntuivat hyviltä. Vielä olisi varaa kiristää, mutta kiirettähän ei ole. Päälle rullasin avaavat 2x200m 32 ja 30. Ryntäsin vielä salille selkiä ja vatsoja tekemään enne loppuverkkaa (3km) ja valmistautumaan illan 3D leffaan. Listalla tällä kertaa oli Tintti, joka ei itse asiassa ollut edes kovin huono- päinvastoin ja mestariohjaaja Spielbergin ohjaama. Synkän vuodenajan keskellä mielikuvituskin sai hiukan virikettä.

sunnuntai

2011-12-11T14:27:00.003+02:00

Jos jollain jäi näkemättä viime sunnuntaina Fransiksen haastattelu telkkarista niin tässä on. Kuvasin Iphonella telkkarin ruudulta eli laadukasta kuva ei ole. Ainakin Niemisen Jaakko jenkeissä voi nyt nähdä pätkän. Mies tosin tulee joululomalle Jyväskylään ja pääsee juoksemaan lumella. Mikäs sen hienompaa?

Eilen oli aivan kauhee päivä, kun lähdin parinkympin reipasta vetämään. Ajatelin hölkätä 4km matolle, missä olisin juossu 12-15 pitävällä alustalla. Matto oli kuitenkin varattu eikä vaihtoehtona ollu kuin ulkoilu. Taivaalta oli sadellut päivän mittaan märkää lunta ja keli oli plussan puolella. Lähdin läpsyttelemään ja vaihtelevasti tossu piti ja ei pitänyt. Usko meinasi loppua kympin jälkeen kun puhti loppui jaloista eikä tietä oltu aurattu. Meikäläinen ei ole mikään voimarunnoja eikä paksuista reisistäkään ole tietoa. Koita siinä sitten runnoa. Tavoitevauhti oli vain 4.10 mutta sekin teetätti töitä. Kämplle päästyäni olin aika puhki ja pelastus oli iso grillikyljys Amarillossa siskon kanssa.

Iltaa lähdin viettämään Jyskään Vaajakosken puolelle. Kyseessä oli Leksan 60v synttärit. Tämä muistaakseni 17 maratonia juossu virkeä "sika" kuten lempinimi kuuluu tarjosi 20km lenkkiseuraa osalle pojista, saunan ja hyvät tarjoilut. Mukava ilta oli porukalla viettää. Tänään perinteinen pitkälenkki ei ollut loskassa ja lumessa mitenkään herkkua. Vasen jalkapöytä on vähä kipeä ja tuntuu että kylmän pitäminen siinä entisestään kipeyttää sitä. Juoksinkin siis vain 23km Antin, Markun, Tommin, Villen ja Teron kanssa. Iltapäivä kului EM-maastoja seuratessa.

Viikon kysymys- Kiinnostaisko ketään lähteä Eritreaan reenaamaan tammikuuksi?

2011-12-09T19:13:00.005+02:00

Tuuli ujeltaa ulkona ja pimeää on. Aamulla keli oli lähellä nollaa lenkkari piti vielä melko hyvin. Illaksi keli viileni pikkasen ja tossu ei tahtonut saada kitkaa alleen. Onneksi juoksu tuntuu kulkevan ja askel on herkässä eilisen jäljiltä. Aamupäivällä jyräsin 16km+3x100m Jounin kanssa. Illaksi mua lähti komppaamaan seurakaveri Mauno. Silloin ohjelmassa oli vain kevyt 11km. Juoksu kulki hyvin ja juttu luisti. Ei tunnu juoksentelu yhtään raskaalta hyvässä seurassa. Lisäksi vielä keskiviikon lepopäivä vaikuttaa siihen, että perjantaina ukko ei ole aiva puhki. Tarkoitus olisi juosta huomenna parikymppiä reipasta ja se ei onnistuisi kauheessa koomassa. Nyt vain haittapuolena on toi liukkaus ja saattaa olla, että huomenna tulee lipsuteltua. Icebugit tekis toisaalta mieli heittää jalkoihin, mutta ne on sen verran kovat että taidan odottaa että lunta sataa enemmän vaimentamaan askelta..

Kuva-arkistoja selatessani löysin tuon vuoden 2007 Karhu-viestin kuvan. Meidän joukkue, Jyväskylän kikkailijat vei silloin ylivoimaisen voiton. Kalle oli silloin JKU:ssa ja Juhakin juoksi. Uudet seurasiirrot julkaistiin tässä jokunen päivä sitten ja JKU:kin sai pari vahvistusta. Jutussa ei mainittu Ida Heikuraa lainkaan, joka on siis kestokone ja reenaa Anteron valmennusohjelmien mukaan.

Meitsi komppaa Arttua.

2011-12-08T21:15:00.002+02:00

Itsenäisyyspäivät on vietetty ja Suomi on 94-vuotias. Arvostan suomalaisuutta todella korkealle, joskin ehkä liian usein tulevat epäkohdat ja ongelmat ensimmäisenä mieleen. Kyllä meissä silti paljon hyvääkin on ja kyllä täällä tilaa on muillekin. Maanantaina piipahdin monikulttuurisessa itsenäisyyspäiväjuhlassa Aalto-salilla ja meininki oli hyvä.

Varsinaisena itsenäisyyspäivänä olin hissukseen. Aamupäivällä kävin Henrin kanssa puolipitkällä lenkillä (22km+3x100m) ja loppupäivän pidin lepoa. Kuuntelin avoimen luentoja ja katsoin vaaka-asennosta Tuntemattoman sotilaan. Jatkoin luentojen kuuntelua samalla kaikkea sähläten. Linnan juhlat tuli melkein kokonaisuudessaan katsottua vaikka illalla tuli Henan kanssa piipahdettua Ahjo-grillillä taksarilla (ranulit makkarapaloilla). Nälkä ei ollut vielä seuraavanakaan aamuna. Ajattelin juoksevani aamulenkin ekan klo 8.30 keikan jälkeen, mutta säätämisen jälkeen en lenkille päässytkään ja totesin ohjelmassa olevankin lepopäivä.

Töiden jälkeen kiiruhdin oikeudellisten perusteiden luentotenttiin siinä toivossa että pääsen tällä kertaa läpi. Sieltä singahdin suoraan hierottavaksi ja kyllä jalat olivatkin jumiset. Timo pisteli jälleen parastaan ja häntä voin kiittää siitä että mies on juoksukuntoinen. Toivotaan että vältän ensi keväänä vammakarikon ja vältyn niiltä niin yleisiltä jalkapöydän rasitusmurtumilta. Tälläkin hetkellä tuntuu vähä vasemmassa jalkapöydässä, mutta niin kuin usein ennenkin toivossa on hyvä elää. Oikeastaan muuta vaihtoehtoa ei ole kuin venytellä ja/tai välttää hallia. Sen verran kuitenkin tykkään vetojen nyppimisestä, että Hipposta en jätä.

Tänään päätin ottaa löysät pois jaloista ja juoksin tunnin (13km+3x100m) aamulenkin. Juoksu kulki ihan kohtalaisesti ja pienellä kiireellä piti lenkin ja aamupalan jälkeen kiiruhtaa tulkkaamaan. Aamupuurosta jäi kuitenkin osa syömättä ja iskin loput jääkaappiin. Nuukana miehenä söin jämät ennen illan reeniä ja hyvin kulki. Ennen reeniä piipahdin kuitenkin Monnarilla palaverissa. Asia koski JKU:n urheilijaprojektia, josta myöhemmin lisää.

Päivän reeni oli siis varsinainen mailerin spedeilyharjoite, mutta tykkäsin siitä. Ei sillä kai väliä ole, jos maratoonari juoksee 200m reilu kuukausi maratonista alle 28 sekunnin. Ehkä parempi että ette ota kantaa asiaan :) Joka tapauksessa reeni meni seuraavasti. Alkuverkka hallille 4km, missä 4x100m avarit aika terävästi. Jalat oli selkeästi iskussa. Sitten alettiin veivaamaan 200/400/600 ja 600/400/200 + 600/400/200. Palautus oli siis aina juostu vetomatka. Vetoajat olivat 32/68/1.46 1.40/66/29 ja 1.38/62/27.8. Noi kuusisataset tuntui kropassa ehkä eniten, mutta neloset ja kakkoset kulki hyvin. Anssi oli normaalisti vedoissa aika lailla edellä vaikka malttoikin tulla alussa samaa matkaa. Kaveri on kuitenkin nykyään enemmän nelosen ja kasin mies kun mulle ei ratamatkat taida olla tarpeeksi pitkiä. Reenin päätteeksi käväsin salilla, tein 2x10 syväkyykkyhyppyjä ja hölkkäsin kämpille 3km blogia päivittämään.

2011-12-05T21:24:00.005+02:00

Tuon kuvan olette varmaan jo nähneet useasti. Kertaus on kuitenkin opintojen äiti. Kuva ei jätä ainakaan meikäläistä kylmäksi, sen verran tunteita liittyy tuohon otokseen. Siinä mies nimittäin eli Tuomas Zacheuksen sanoin maratononnellisuuden ja onnistuneisuuden tunnetta. Sen ihminen pääsee Zetan mukaan kokemaan vain pari kertaa elämänsä aikana. Toiset useammin, toiset harvemmin. Niin kai se on, että mulla on ollut yksi hyvä hetki ja täytyy siitä olla tyytyväinen.

Eilen hölkkäsin Alajärvellä Alajärven ympäri. Asvaltin reunaa pitkin juokseminen ei paljoa mielikuvitusta lisää. Välillä voi tietysti juosta oikealla ja sitten taas vasemmalla puolella. Jompaan kumpaan suuntaan tie kallistaa kuitenkin. Kerran vastaantuleva auto tööttäsi mulle, tykkäsi varmaan mun juoksutyylistä niin paljon. Lenkki tuli joka tapauksessa jyrättyä ja 24km sain mittariin. Yhtään pidempään en olisi jaksanutkaan. Alaselkä meni lenkistä vähä jumiin, mutta onneksi ei pahemmin. Paluumatka bussissa Jyväskylään oli jälleen vähintään yhtä mielenkiintoinen kuin menokin. Onneksi oli kahvia veressä ja sain luettua uusinta Juoksija-lehteä. Siitä sai ammennettua virtaa ihan kivasti.

Tänään maanantaina oli muutama työkeikka hoidettavana. Hyvin nukutun yön jälkeen hölkkäsin 9km+3x100m väsyneillä jaloilla. Katselin niitä avoimen yliopiston verkkoluentoja aamupäivällä ja ehkä jotain upposi päähänkin. Illaksi menin sprintteripoikien kanssa Hippokselle tonneja juoksemaan. Verkkasin 4km, tein 4x100m avausvedot ja rullailin poikien kanssa tonnit aikoihin 3.23, 3.16, 3.16, 3.11, 3.09, 3.05, 3.53 ja 3.10. Välissä oli 200m hölkkäpalautus ja toiseksi vikalla vedolla tuli juostua yksi sakkokierros. Päälle juoksin Anssin kanssa 3x200m rennosti 32 sekunnin tuntumaan ja tuntui että lantio pysyi nyt kohtuu ylhäällä. Askellus oli siis hieman vaivattomampaa. Piipahdin päälle salilla tekemässä selkiä ja vatsoja ennen loppuverkkaa 3km kämpille.

Parin JKU:laisen nettisivuja: Arno Laitinen ja Petteri Monni

16km tunnissa, kirjaimellisesti

2011-12-03T17:02:00.008+02:00

Alajärvellä ollaan tai ainakin sen tuntumassa. Porukat asuvat rivitalossa aivan järven rannalla. Aamulla aurinko nousi taivaanrannan takaa tasan tarkkaan 9.45 ja oli mielenkiintoista seurata kuinka mollukka nousi. Missään vaiheessa se ei pahasti häikäissyt, mutta oli mukavaa kun tuo outo valoilmiö suostui edes näyttäytymään.

Saavuin tänne bussilla illasta ja jo pelkkä matka oli aikamoinen kokemus. Monta tuntia istumista niin, että ikkunoista ei näkynyt mitään muuta kuin mustaa. Jonkun pikkukylän raitilla oli ilmeisesti joulunavajaiset menossa, kun porukkaa oli liikkeellä. Vain parin sekunnin ajan näkyi valoa ja ihmisiä, sitten oli taas pimeää. Kyyjärvellä sijaitsee legendaarinen matkahuolto ja huoltoasema. Joskus aikanaan siellä piti vaihtaa bussia ja odotella hetken aikaa. Kahviota piti arviolta seitsemänkymppinen sympaattinen mummo ja kahvion nurkassa oli vanha markan pajatso. Pajatson vieressä oli lehtileike kertomassa paikalla pelatusta SM-esikarsintakisasta vuonna x.

Aamusella olin hölkytellyt kevyen 9km+3x100m ja olin erittäin tyytyväinen että ensinnäkin jaksoin lähteä aamulenkille. Bussi oli Alajärvellä seiskan maissa ja en vain jaksanut lähteä pimeään iltalenkille. Päätin panostaa tämänpäiväiseen, joka oli seuraava:

Kello 10.30 astuin asunnolta raittiiseen ulkoilmaan ja polkaisin heti reippaan käyntiin. Eka kilometri 4.08. Yön aikana keli oli vaihtunut plussakelistä pariin miinusasteeseen. Hölkkäsin tasaista pyörätietä reippaasti ja vauhti oli 3.46, 3.52 ja 3.38. Päätin tässä vaiheessa kääntyä takaisin ja hiisata menemään edestakaisin neljän kilsan pätkää. Käännös ja suunta kohti kotiovea 3.51, 3.40, 3.45 ja 3.43. Kasi tuli täyteen, mutta en ajatellut antaa periksi vaan kerta vielä kielon päälle eli 3.47, 3.41, 3.47 ja 3.39. Ukko alkoi selkeästi hiukan väsymään ja kympin väliaika oli 38.25. Lenkkari piti melko hyvin hiekotetulla, tosin hiukan jäisellä pyörätiellä. Koska kyseessa oli reipas jätin vauhdin kirraamiset tekemättä. 3.54, 3.42, 3,49 ja 3.33. Tasan 16km tuli täyteen ajassa 1.00,31 eli voisin sanoa juosseeni 16km kilsatuntivauhdilla tunnin.

Jätin loppuverkat tekemättä, koska mielestäni reipas ei välttämättä niitä vaadi. Sen sijaan päätin mennä vielä iltalenkille hiukan jäseniä oikomaan. Se olikin mitaltaan 10km ja päälle tikkasin 5x100m. Jalat tuntuivat yllättävän hyviltä ja tuntui että päivän reenit menivät perille. Viikkokilsat ei tällä hetkellä päätä huimaa, mutta koitan tehdä nyt enemmän reenejä kuin vain juoksulenkkejä. Ruuveissa on kiristämisen varaa.

Koko reenin keskivauhti oli 3.46, keskisyke 158 ja maksimisyke 166. Training effect oli 4.2 ja kaloreita kului 844.

Hyvät ja mielenkiintoiset sivut KIHU:lla

Bostonkakku

2011-12-01T21:16:00.003+02:00

Tänään jurppi ruokakaupassa sen verran, että menin ja ostin Bostonkakun. Siis sellaisen kuivakakun, jossa on paljon sokeria ja maistuu oikeen makealta. Ruokaostoskorin päälle heitin vielä sipsipussin ja jäätelopaketin. Niitä sitten vuoronperään napostelin ennen ja jälkeen iltareenin.

Eilisen melkein-lepopäivän jälkeen aamulla väsytti kuten yleensä kun elimistö alkaa levätä. Sain nukuttua normaalia pidempään ja paukutinkin unta reilu kymmenen tuntia. Koska eka tulkkauskeikka oli vasta puoleltapäivin juoksin tunnin aamulenkin (13km+3x100m). Juoksu kulki melko hyvin ja hienointa oli juosta sulaneita hiekkateitä pitkin. Parasta kaikessa oli päivänvalossa juokseminen. Linnutkin olivat sen verran sekaisin lämpimästä säästä, että sirkuttelivat menemään ohi kirmatessani. Onhan se kieltämättä outos, että joulukuussa on +4 astetta ja lenkkareiden alla kuuluu hiekkatien saundi.

Työpäivä sujui melko hyvissä fiiliksissä ja pyörähdin parissa pop-up liikkeessäkin. Kyseessähän on siis trendi, jossa tyhjään liikehuoneistoon tulee lukuisia pienyrittäjiä esim joulusesongin ajaksi. Silmään sattui firma nimeltä Takala Desing, joka tekee käsilaukkuja. En niinkään veskoista ollut kiinnostunut vaan lähinnä omasta sukunimestä.

Illan reeni oli perinteistä spedeilyä. Alle verkkaa 5km ja 3x100m avausvedot kovassa seurassa. Ohjelma jatkui vedoilla 200/400/600 600/400/200 vauhdein 33/68/1.46 1.41/65/29. Palautus oli aina vedon mittainen matka. Eilisen herkistelyn jälkeen juoksu tuntui kulkevan hyvin eikä jalkaterät kipeytyny yhtä pahasti kuin viime viikolla. Hölkkäsin kilsan ja tein sitten aitakävelyä 6x10 aitaa +2x50 päkiällenousuja ja 2x10 syväkyykkyhyppyjä. Kävin myös salilla selkiä ja vatsoja tekemässä sekä jututtamassa JKU:n pikakiitäjä Mikko "Mike" Mensalaa. Kaveri on aika lailla yhtä vanha kuin minä ja sanoin treenaavansa yhtä kuan kuin minä. Totesin siinä, että kauan saat satasta sitten juosta. Loppuverkka oli 3km kämpille aika tukkoisilla jaloilla. Siltä se kai pitääkin tuntua reenin loppuvaiheessa.

Kuvassa mun paras SM-maastot Vammalasta 2008. Jotta tavoitteita riittäisi haluaisin parantaa neljättä sijaa pitkällä 12km matkalla ensi vuonna.

Seuraavaksi meillä on sellainen kohta kuin tavoitteellisuus

2011-11-30T17:59:00.004+02:00

Meikäläisestä on tullut todella laiska. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Toisaalta tiedän sen, että ei musta saa yö/pimeäjuoksijaa tekemälläkään. Lamppu otsassa ravaaminen on edelleen kokematon osa-alue mun juoksukärriäärillä. Voin vain kuvitella, kuinka maaseudulla juostaan metsäteitä lamppu otsassa tähän aikaan vuodesta. Joskus Parkanossa kiersin tuttua mestälenkkiä keskellä tietä juosten kuun valossa (peläten ojaan vahingossa juoksemista). Tunnelmaa oli, se täytyy myöntää, mutta hauskaa se ei enää ollut. Lisäksi siihen kun lisätään elementti, että tienpinta on jäinen ja askel lipsuu jokaisella askeleella, alkaa leikki olla kaukana. Joskun olen tämänkin kärsimyksen kestänyt, enää en.

Eilen marssin töiden päätteeksi Kesporttiin ja ostin uudet Icebugit mallia Pytho. Malli taitaa olla juoksutuntumaltaan parasta mahdollista, mutta aika kovat ne on silti. Iskin ne jalkaan, kun lähdimme Henan kanssa kiertämään Jyväsjärveä (16km). Jalat alkoivat kipeytyä loppumatkasta, mutta pitoa kyllä löytyi. Toivon, että lumi hiukan vaimentaa askellusta kunhan talvi saapuu.

Eilen en siis luonnollisestikaan jaksanut lähteä aamulenkille, mutta tänään tsemppasin 10km+3x100m. Juoksu oli aivan kauhean tuntuista. Vasen nivunen oli aika kipä ja jäykkä. Molempiin jalkateriin tuntui hiukan, eikä juoksu niin sanotusti kulkenut. Tämä ajatus mielessä odottelin innolla illan 20km reipasta. Jouni ilmoitti pitävänsä lepopäivän ja kutsui työpäivän jälkeen kahville. Suostuin kohteliaasti ja mietin pystyväni käymään lenkillä myöhemminkin. Kämpille päästyäni realismi kuitenkin iski mieheen. Käynnistin "sosiaalityön oikeudelliset perusteet luentosarjan" netistä, mistä mulla on luentotentti ensi keskiviikkona. Asia on aika mielenkiintoista, mutta melko vaikeaa muistaa. Jos joskus meikä tulee tekemään sosiaalityötä täytyisi työhön liittyvät oikeuspykälät muistaa aika tarkasti kakistelematta.

Tätä kirjoittaessani haen oikeudellisia perusteita olla lähtemättä lenkille ja uskon perusteen löytyvän. Perustelut ovat seuraavat: 1. jalat on kipeät reeneistä ja liukastelusta. 2. laiskuus, kesään on vielä aikaa. 3. ei ole muita päteviä peruseita kuin se, että yhtenä päivänä viikossa voi ottaa laiskasti.

Fida International - Bank4Hope

2011-11-29T22:19:00.001+02:00

Katso tämä video YouTubessa:

http://www.youtube.com/watch?v=zDZ-HzVTyKg&feature=youtube_gdata_player

www.bank4hope.org
www.takalapro.fi

hohhoijaa

2011-11-28T21:50:00.002+02:00

Pakko vähä elvistellä vaikka aihetta siihen ei olisikaan. Väsyttää ja puuduttaa tämä syksy, mutta eteenpäin on silti lykittävä. Aivan hetken aikaa olin aamupäivällä fiiliksissä, mutta nopeasti sekin meni ohi. Juoksin nimittäin tulkkaamaan Pupuhuhdan koululle ja takaisin (6km+4km). Eilen illalla kun olin ensimmäisen adventtisunnuntain kirkossa sateli lunta noin 5cm. Se oli aikaisin aamulla aurattu melko hyvin, mutta muutama pyörätien pätkä oli auraamatta kun juoksin tulkauskeikalle.

Lumi suli hiukan päivän mittaan, mutta luulen että juoksukelit ovat liukkaat ainakin seuraavan viikon. Jalat on prakannu hiukan viime päivinä, kun torstaina pikkuvarvas kipeytyi hiukan ja lauantaina vasen jalkaterä. Ehkä varoin varvasta ja siis rasitin toista jalkaa. Hallissa 200m radalla juokseminen kyllä rasittaa jalkoja, mutta olen ajatellut hallireenejä kuitenkin hyödyntää.

Tänään oli illalla tarkoitus juosta reipasta, mutta ulkona lipsuttelu ei kauheesti huvittanut. Anssi ja Dennis oli menossa juoksemaan tonneja ja tuuppasin mukaan. Alku mentiin säyseätä vauhtia, mutta pikku hiljaa kiihdyteltiin. Puoentoista minuutin ja 200m palautushölkän jälkeen vedot kulki noin 3.35, 3.30, 3.16, 3.16, 3.06, 3.02, 3.10 ja 3.07. Päälle olis voinu vetää pari kaksisatasta, mutta säästin ne torstaille. Sen sijaan pyörähdin salilla tekemässä selkiä/vatsoja ja kylkiä. Verkat tänään oli 5+3km.

Eilen juoksimme Markun ja Jarin kanssa ihan hyvän 27km. Huumori oli totutun laadukasta ja aika kului. Kiersimme Laajavuoren purua, missä seuraavan kerran voi juosta varmaan ensi keväänä..

happea ja happoa

2011-11-26T18:04:00.004+02:00

Veljen poika, Joonatan, vietti yksivuotissynttäreitä viime viikolla. Varsinaiset synttäribileet oli viime viikonloppuna kun Joelin ja Johannan vanhemmat kävi Hesassa niitä viettämässä. Mulla oli avoimen yliopiston luentoja enkä päässyt bilettämään. Tänä viikonloppuna oli kvantitatiivisten tutkimusmenetelmien harjoitukset pe ja la. En siis päässyt JKU:n palkintogaalaan eilen enkä tänään Vaajakosken kuohun testijuoksuun. En ole silti kovasti harmissani, sillä tiesin olevani estynyt jo kauan aikaa sitten. Opinnot ovat tällä hetkellä tärkeällä sijalla, sillä monesti keväisin olen missannut kursseja ollessani leireilemässä. Nyt tulevana keväänä olisi tarkoitus suorittaa kahden kuukauden harjoittelu sekä tyrkästä kandin työ.

Treenien puolella on tapahtunut seuraavaa. Keskiviikkona skippasin aamulenkin, mikä oli ihan hyväkin sillä sain pikakutsun lähteä kärjäjille. Keikan piti olla to ja pe, mutta tilaus oli tehty ke ja to. No meikä sitten reippaana tupsahti täyteen istuntosaliin ja ilmoitin olevani tulkki. Aivan heti en salista poistunutkaan, sillä vasta seiskalta pääsin iltalenkille. Se olikin varsin tukkoinen ja pakko oli laittaa kävelyksi pariin kertaan. Mies oli henkisesti tyhjä, mutta reippailu Huhtasuon pururadalla teki päänupille hyvää. Tai ainakin siihen asti kun lipsuttelin tulemaan jäistä rinnettä alas jalat kristalleilla. Vältyin kaatumiselta, mutta jalkoihin iski superjumi. Treeni oli siis 13km+3x100m.

Torstaina olin jälleen kärppänä käräjillä tietoisena siitä minkälainen päivä tulisi koittamaan. En taaskaan jaksanut lähteä aamulenkille vaan panostin palautumiseen. Illalla suuntasin Hippokselle vetämään talven ekaa hallireeniä. Se oli 6km vr+3x100m +8x400m/ 1,5min pal 70 sekuntiin (käytännössä 67-69 ja vika 63). Kroppa oli reenistä vähä ihmeissään ja hikeä eli soijaa puski aika lailla. Vähäisen reenin ja tiistaisen hieronnan ansiosta juoksu kuitenkin kulki. Päälle tein 10x6kpl aitakävelyjä ja hölkkäsin 3km kämpille. Paluumatkalla poikkesin Harjun kuntoilulaitteilla. Tuuli humisi puissa kun pumppasin selkiä ja vatsoja hirsipölkyillä. Todella terapeuttista!

Eilen istuttiin siis iltaa SPSS-ohjelmaa tuijottaen ja tutkimusmenetelmiä oppien. Onneksi olin aamupäivällä ehtinyt hipsiä 18km+3x100m. Illlalla kahdeksan jälkeen oli sen verran naatti olo, että oma perjantai sauna teki terää. Silti en tänään jaksanut aamulenkille lähteä. Tuskainen päivä oli siis tiedossa pienessä atk-luokassa. Luennoitsija eteni onneksi varsin verkkaisesti ja hidas nylkkykin pysyi perässä. Vaikeinta oli ehkä paikallaan istuminen ja luiset pakarat tahtoivat puutua. Kahviakin tuli juotua pari kuppia päivän aikana, mikä on puolet enemmän kuin normaalisti..

Kämpille päästyäni seurasin Janne Ryynäsen toisen sijan tuuletusta Rukan yhdistetyssä ennen omaa tuulettelulenkkiä. Aivot saivat kaipaamaansa happea ja lihakset tarvitsemaansa happoa.

muista levätä!

2011-11-22T19:20:00.003+02:00

Tähän aikaan vuodesta ei kannata intoilla liikaa treenien puolella. Auringon valon vähyys ja lähestyvät liukkaat kelit ei ole kovin juoksijaystävällinen yhdistelmä. Meikäläistä on ainakin väsyttänyt siihen malliin parina päivänä, että on ollut järkevää himmata. Sunnuntaina hölkkäsin Jarin kanssa 1.55 eli sellaset 25km. Iltapäivä meni hiihtoa katsellessa (näkyi vielä mtv kolmosella). Alkuillasta menin Anterolle pitämään juoksupalaveria. Sain uuden kauden harjoitusohjelman sekä mahan täydeksi syömällä.

Eilen hölkkäsin Jounin kanssa aamusta kevyen kympin ja juoksu tuntui väsyneeltä. Töiden jälkeen avasin ostamani sipsipussin ja läsähdin sohvalle. Olin suunnitellut hölkkääväni Hippokselle tekemään kuntopiiriä, mutta se jäi suosiolla väliin. Päätin panostaa palautumiseen.

Tänään aamulla oli maa valkoisena kun suuntasin aamulenkille (9km+3x100m). Lenkkari tuntui pitävän ihan kivasti, mutta silti loppumatkasta alkoi painamaan. Iltalenkin olin suunnitellut seuraavasti: Hölkkään juoksukuvaukseen Mankolaan, mistä jatkan lenkkiäni. Keli oli kuitenkin sen verran hämärä, että kuvaussessiosta ei tullut mitään. Kiersin Palokan kautta kämpille ja sain mittariin tunti kymmenen (14km+3x10m). Ukko oli totaalisen puhki ja iloinen siitä että palauttava hieronta oli reilun tunnin päästä. Iskin pitsan uuniin ja rentouduin. Taipaleen Timon käsittely oli yhtä mainio kuin aina ennenkin. Jatkossa käyn hänellä parin viikon välein. Vanha näyttää vaativan palautelua kohtuu usein. Kesällä kävin Timolla kerran viikossa.

Ylläotettu kuva on otettu Addiksen harjoitusleiriltä. Olimme siellä Jarin kanssa tammikuussa 2009 ja leiri oli ehkä tähän astisista hienoin. Ensinnäkin Etiopia maana tarjosi historiaa ja mielenkiintoisen kulttuurin. Toiseksi korkeutta löytyi väliltä 2400-3000m ja kolmanneksi maa tuottaa kestävyyskoneita.

vuorovaikuta

2011-11-19T17:53:00.002+02:00

Kuluneet kaksi päivää on vierähtänyt avoimen yliopiston vuorovaikutustaitojen kurssilla. Kyseessä on ehkä tärkein yksittäinen taito, mitä sosiaalityöntekijä tarvitsee työssään. Se ei ole markkinointi tai myyntityötä vaan enemmänkin asiakkaan jeesausta sen hetkisessä tilanteessa. Välistä joudutaan puuttumaankin toisten asioihin.

Harjoittelimme esimerkkitaupausten kautta eli näyttelimme jotain tiettyä asiakastilannetta. Keissiä ei onneksi videonauhoitettu, mutta oli siinä hiukan täpinääkin kehissä. Ja se tietenkin vie mehuja miehestä ja tämä taas näkyy illan treenissä. Onneksi tänään kulki reipas yllättävän hyvin ja vauhtejakin löytyi. Sykkeet olivat viime viikosta korkeammat. Kiersin sen tutun Jyväsjärven eli maratonreitin ja tällä kertaa samaan suuntaankin kuin itse kisassa. Mieleen eivät voineet olla tulematta Anssin vetotyöt ja SäiPän sekä mun roikkumiset. Silloin vedettiin rajoitinta vastaan, mutta tulos oli hyvä..

Reeni siis 1,5km vr +13km tv-reipasta 3.40-30 sykkeillä 160-170+ 1,5km verr ja 2x100m. Kilomerivauhdit olivat seuraavat: 5.28, 3.52, 3.41, 3.40, 3.34, 3.33, 3.32, 3.28, 3.27, 3.26, 3.30, 3.27, 3.28, 3.39 ja 5.22. Aika jännästi samoin kuin viime viikolla vauhti pysyi käytännössä samana vaikka vähä yritin kiristää vauhtia. Johtuneeko tämä väsymisestä vai rentouden katoamisesta? Sykkeet ainakin nousivat loppua kohti.

Tänään aamulla juoksin 9km+3x100m hiukan väsyneenä ja eilen aamupäivästä ennen luentoja 20km kevyttä+3x100m. Torstaina juoksin vain illalla tunti viisi (14km) alle ja päälle 10x100m harjulla rullauksia +2km loppuverkkaa.

lentävä lähtö uuteen kauteen

2011-11-17T20:13:00.003+02:00

Juoksu antaa hyvän olon, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Näin syksyllä saa välillä kaivella innostusta lähteä ulkoilemaan pimeään. Onneksi ei ole vielä liukasta, mutta sekin aika koittaa vielä. Tänään katselin kämpillä You Tubesta muutamia juoksuun liittyviä videoita ja tsemppi löytyi heti. Jos kerta olympiavoittaja Aspel Kiprop harjoittelee sateessa perunapelloksi muuttunella urheilukentällä niin miksi en itse juoksisi raikkaassa syyssäässä?

Työpäivä oli jälleen mukavan vaihteleva. Piipahdin tulkkaamassa näkövammaisten koululla ja ammattiopistolla, molemmissa ensimmäistä kertaa. Maahanmuuttajapalveluiden ohjaajan ja asiakkaan kanssa piipahdimme myös amiksen pullapuodissa, mutta sitä ei enää laskettu työajaksi. Kiinalaisessa ravintolassa, Sagura Gawassa oli uusittu lounaslista kun Jonen kanssa kävimme siellä evästelemässä. Aamulla väsytti sen verran raakasti, että siirsin suosiolla herätyskelloa tunnilla eteenpäin ja skippasin aamulenkin. Alkuillasta lähdin sitten juoksemaan ja juoksu niin sanotusti kulki. Vauhti taisi hiukan kiihtyä kun juoksin musiikkia kuunnellen. Askel rullasi ja juoksuryhti oli hyvä. Sitä se on ollut koko syksyn ja toivon sen antavan lentävän lähdön kauteen 2012. Viime vuonna tähän aikaan olin aivan maassa ja suunnittelin juoksun lopettamista. Kipinä kuitenkin löytyi ja joulukuulla olin jo testijuoksuja kirmaamassa.

Päivän reeni siis 1h (13km reipahkoa)+10x100m harjun baanalla+ 2km vr. Loppumatkasta kuvasin pienen videonpätkän, mikä kuitenkin katkesi kun pääsin sisätiloihin. Nauhalle ei siis tullut hissipuhetta kun nousin kämpille seiskakerrokseen. Jotain kuvasta ainakin näkyy ja se on lähinnä pimeys.

JKU

2011-11-16T20:54:00.002+02:00

Tulkin työssä ei ole kahta samanlaista päivää. Tänään pääsin näkemään läheltä, kuinka sydäntä tutkitaan ultraäänellä. Asiakkaalla/potilaalla oli havaittu sydämen sivuääniä, jotka osoittautuivat harmittomiksi. Lääkäri kertoi, että jos on laiha ja sydän aika lailla pinnassa voi kuulua kohinaa kun sydän virtaa kovalla vauhdilla sydämeen ja sieltä pois. Hän suostui kuuntelemaan myös mua stetoskoopilla ja sanoi samoja sivuääniä kuuluvan. Muistan kuinka Juoksija-lehdessä Pasi Mattila joskus kirjoitti samasta aiheesta. Lääkäri oli huolestunut sydämestä vaikka kyseessä oli kovatasoinen juoksija. Siis tiedoksi vaan, että laihoilla nylkyillä ei ole sydänvikaa vaikka korvien välissä joskus saattaa ollakin :)

Töiden puolesta oli tänään todella löysä päivä. Olin silti asialla koko päivän ja kävin mm. allekirjoittamassa urheilijasopimuksen JKU:n toimistolla sekä tarkastuttamassa purukalustoni hammaslääkärillä. Pari pientä reikää löytyi, mutta muuten amalgamipaikkojen täyttämä suu oli ihan kondiksessa. Iltapäivällä tein sanastotyötä ensi viikon käräjäoikeuden keikkaa varten. Aika lailla vaikeaa kieltä siellä käyttävät ja on tärkeää että edes tulkki tietää mistä puhutaan. Viime viikonlopun leirikeikka oli piece of cake tulevaan verrattuna, mutta otan haasteita vastaan.

Iltasella hölkkäsin 11km (aamulla 9km+3x100m) Hipposhallille, missä tein puolisen tuntia lihaskuntoliikkeitä. Lähinnä keskivartaloa, sillä ajattelin huomenna mennä porrasjuoksua tekemään. Juttelin salilla JKU:n urheilijoiden kanssa ennen menoa illan palaveriin. Se olikin ihan mielenkiintoinen, sillä tarkoituksena on urheilijaporukalla pistää uusi projekti pystyyn. Siitä tarkemmin myöhemmin, mutta tarkoituksena on organisoitua ja tuoda esille urheilijoiden arkea. Asiat ovat kuitenkin aika paljon kehittelyasteella ja katsotaan mitä siitä syntyy.

talvi tulloo

2011-11-15T19:23:00.008+02:00

Liukkaus, tuo juoksijan surma tekee tuloaan. Olihan se ennustettavissa, sillä talvi ei täällä Siperian leveysasteilla ole toistaiseksi jättänyt tulematta. Kulunut syksy on kuitenkin ollut poikkeuksellisen lämmin ja kelit ovat olleet ihan ok juoksemiselle. Pimeyttä on, ok täytyy tunnustaa, mutta hyvällä musiikilla ja reippaalla mielellä tehdyt lenkit kohottavat joskus jopa mielialaa. Näin ainakin tänään.

Aamulla olin haastattelussa, jossa arvottiin pääsenkö suorittamaan sosiaalityön käytännöt II harjoittelua. Saatan päästäkin, vaika perus pessimistinä arvelen paikan menevän jollekin toiselle. Mä en ole kovin onnistunut noissa koulu/työasioissa, mutta jotain puuhastetavaa silti on aina riittänyt. Jos hyvin käy on ensi syksystä alkaen taas opiskelijakortti lompakossa ja suoritan sosiaalityön syventäviä opintoja sekä nautin edullisista julkisen liikenteen matkoista. Tammikuun treenileiri on kuitenkin vielä pahasti auki ja saa nähdä tuleeko sitä mihinkään lähdettyä. Harjoitteluajalta ei nimittäin makseta palkkaa ja pari kuukautta pitäisi pärjätä mun huimilla säästöillä.

Olen hautonut hiljaa mielessäni kostoa kevään maratonille. Maaliskuun puolikas Haagissa ja huhtikuun Rotterdamin puolikas voisivat olla sopivia askelmerkkejä. Siihen väliin sopivasti kilsoja ja jokunen hölkkäkisa niin se olisi siinä. Nyt pitäisi vain saada niitä treeniohjelmia, millä 2.20 tuskaraja nujerretaan. Ei sen puoleen ei haittaa vaikka se ei koskaan menisikään, mutta ainakin tällä hetkellä se motivoi lenkkeilemään.

Eilen hölkkäsin aamupäivästä 20km tuttua Palokka- ja Tuomiojärven reittiä. Sitä samaa, millä syksyllä tein 20km reippaita ja valmistauduin Frankfurttia varten. Tänään sitten tyrkkäsin kauniilla Jyväsjärven raitilla 2+13km+1+3x100m reipasta 3.40 min/km vauhdilla. Sykkeet oli aika matalat, vain 155 ja meno tuntui tosi rennolta. Meikä taitaa siis olla ihan hyvässä iskussa tai ainakin tuntuma on hyvä. Olen vähä arponu punttiharjoittelun aloittamista, mutta ehkä siitä ei mulle ole paljoa hyötyä. Keskityn tukilihaksien eli luita kasassa pitävien jänteiden vahvistamiseen. Jotain mäkijuttuja olis kiva tehdä myös, mutta taitaa mäkisessä maastossa lenkkeily olla parasta siihenkin spedeilyyn.

Pitkälenkki ala Jari

2011-11-13T15:30:00.003+02:00

Melkoinen lenkki takana. Meikäläisen pitäisi viettää vielä lepojaksoa, mutta sen sijaan päädyin juoksemaan 29km mäkisessä maastossa. Onneksi alla oli 11 tunnin nukutut yöunet..

Tapasimme Laajarissa kello 11 ja siitä lähdimme rallipolkua pitkin kohti ravirataa. Jari lähti sen jälkeen johdattamaan kööriä ja olimme kohta metsäpoluilla. Sen jälkeen metsätiellä, missä mäkeä riitti vaikka muille jaettavaksi. Mukavahan se oli käydä Jyväskylän korkeimmalla kohdalla, missä sijaitsi radioantenni. Sieltä kuitenkin tultiin alas ja kohta Mustankorkean kolme mäkeä iskivät vastaan. Markku veti släpät eli kaatui kivikkoisella osuudella, muuten säästyimme pahimmilta kolhuilta.

Yli kahden tunnin juoksulenkki on kyllä matka ihmisen tunteiden syvyyksiin. Alkaa iskeä väsymys ja silti pitäisi vielä jaksaa. Hyvä huumori ja seura helpottavat tilannetta. Kuvista ei voisi heti päätellä, mikä on tuntemus kropassa. Ehkä se pitää tuntea jokaisen itse. En ollut onneksi porukan huonokuntoisin, mutta kyllä silti miestä väsytti. Leirikeikka kyllä painoi edelleen sekä ehkä tuli juotua pikkasen liian vähän ennen lenkkiä. Suorite tuli kuitenkin puristettua.

Yhden lenkin aikana kului siis vajaat 2000 kcal ja aikaa 29km lenkkiin meni 2.25. Liitän myöhemmin Garminin linkin tähän niin näette, missä sitä tuli rämmittyä ja minkälaisia kinkamia Jarin lempireitti piti sisällään!

Vesala

2011-11-12T19:28:00.005+02:00

Pieni juoksutauko alkaa olla ohi. Juoksin viimeksi torstaina aamulenkin (1.05 eli 13km+3x100m), minkä jälkeen tein normaalisti töitä ja vielä illaksi menin Vesalan leirikeskukseen maahanmuuttajien leirille (juttu aiheesta). Sielä meni myös koko perjantaipäivä ja siitä tuli nollapäivä juoksujen puolesta. Tänään lauantaina ehdin sitten illasta lenkille ja juoksu kulki ihan kivasti. Lähdin Tommin kanssa lenkille ja siitä tuli hieman yllättäen tunnin reipas lenkki. Vauhti oli lähellä neljää minuuttia. Mukavaa oli joka tapauksessa juosta kaverin kanssa vaikka pimeää oli.

Muita viikon treenejä oli keskiviikkona aamulla tunti + illalla 9km+3x100m. Tiistaina sain hillittyä itseni ja pidin illan lepona vaikka tuskaa se tuottikin (aamupäivällä auringonpaisteessa Jonen kanssa kevyt kymppi). Sinne leffaan en lähtenyt vaan päätin säästää kympin ja investoida vaikka vaikka isäinpäivälahjaan. Sellainen löytyikin Jaakon porukoiden liikkeestä.

Tilasin pari päivää sitten Frankfurtin maratonin kuvat itselleni. Pikku hiljaa alan hyväksymään sen, että maraton ei ollut pettymys. Tai olihan se sitä, sillä tavoitteet eivät täyttyneet. Kuitenkin kuten elämässä yleensä pitää yrittää parhaansa ja olla tulokseen edes jollain tavalla tyytyväinen. Kilpaurheilussa tämä ei vain aina onnistu, mutta katkeruuteenkaan ei ole aihetta. Kyse on kuitenkin vain nylkkyjen juoksentelusta. Osa kommentoijista blogista puhuu totaalivalmennuksesta jne ja siitä miksi se on niin vaikeaa panostaa täysiä johonkin mistä he eivät ehkä itse tiedä mistä kirjoittavat. Vai ovatko he panostaneet aikanaan itse juoksuun? Ehkä ovat en tiedä, mutta mielestäni ei pitäisi liikaa puuttua toisen tekemiseen. Mistä joku voi tietää panostaako toinen vai ei? Itsellänikin oli joskus vahvoja mielipiteitä esim. Kukkamon, Utriaisen ja Haataisen harjoittelusta. Kaksi jälkimmäistä paremmin tunnettuani en voi muuta kuin nostaa hattua pojille siitä kuinka kovaa he ovat juosseet. Omien maksimien tavoittelu ja juokseminen sattuu aina johonkin elämänvaiheeseen. Työssä pitäisi käydä ja opinnotkin suorittaa. Enemmänkin pitäisi sen sijaan mielestäni kanttaa huolta lajin tulevaisuudesta. Siitä että "tosissaan" juoksuun panostavia löytyy jatkossakin ja että nuoria kiinnostaa kestävyysjuoksu ja lenkillä käynti.

Ei mikään kankkulan kaivo

2011-11-08T18:41:00.003+02:00

Bank4Hope on polkastu käyntiin oikein kunnolla. Tänään oli Iltalehdessä mainosta ainakin netissä. Tuo ylläoleva video löytyi sitä kautta ja johti Fida Internationalin You Tube sivuille. Pakko myöntää, että kyseessä on ihan jees innovaatio. Siinä siis lahjoittaja pystyy kätevästi seuraamaan lahjoitustensa perillemenon uudella ja mielenkiintoisella tavalla. Nettisukupolvelle tämä ainakin on hyvä tapa auttaa hyödyntäen uusinta tekniikkaa. Meikä ainakin on messissä ja se tieto pitäisi löytyä Bank4Hopen sivuiltakin.

Tänään oli varsinainen sähläyspäivä. Varsinaisesti mitään hyödyllistä en saanut aikaiseksi. Palkka juoksi kuitenkin. Aamulla olin kahdeksalta jo pystyssä ja tein hetken käännöksiä ennen kympin aamulenkkiä kymmeneltä Jonen kanssa. Nopean ruokailun jälkeen fillaroin parikymmentä minuuttia Palokkaan hammaslääkärikeikalle. Asiakasta odotellessani nautin sumpit. Asiakasta ei tullut ja vaihdoin muutaman sanan hampulääkäreiden kanssa.

Keskustaan palasin urheiluliikkeen kautta, mistä ostin toisen talvirenkaan. Tähän asti on ollut nastat vain edessä ja kohta siis myös takana. Ajattelin mennä oikein pyöräkorjaamolle, kun ohjelmassa olisi myös ketjujen vaihtoa, vaihteiden säätöä ja pinnojen kiristystä. Tekisin kyseiset tehtävät mielelläni ite, mutta taito loppuu kesken. Eipä olisi vehkeitäkään.

Seuraava tulkkauskeikka olisi ollut naisten keskustelupiiri maahanmuuttajapalveluissa. Puolen tunnin odottelun ja muutaman tulkkauksen jälkeen homma peruttiin asiakkaiden vähyyden vuoksi. Poistui paikalta ulos, missä yllätyksekseni näin auringon. Otin saman tien Iphonellani kuvan tuosta harvinaisesta valoilmiöstä ja postasin Facebookkiin. Aika pian sain monta tykkääjää.

Menin pyörähtämään JKU:n eli seuran toimistolla. Siellä on aina yhtä mukava käydä ja niin tänäänkin. Eteeni sain kandin tutkielman Jyväskylän Finlandia Marathonin historiasta ja lukasin sen mielenkiinnolla läpi. Aikaa kuluttaessani päätin jättäväni iltalenkin väliin. Nythän on lepokausi. Nälkä alkoi kuitenkin kurnimaan ja mietin elokuviin menemistä. Pyöräillessäni takaisin keskustaan äkkäsin yliopiston kohdilla nakkikioskin. Päätin käydä ostamassa lihapiirakan kahdella nakilla ja maidolla ihan fiilistelymielessä. En katunut hetkeäkään päätöstäni.

Muistelin, että puoli kuudelta olisi alkanut Tartunta, mutta se olikin Johny English. En halunnut pelkkää komediaa mennä katsomaan vaan palasin kämpille pohtimaan ja arpomaan. Kotona eli asunnolla oli Maccini lataillut uutta Lion ohjelmapäivitystä ja sain sen saatettua loppuun. Nyt on sitten laitteet kytketty keskenään ja voin ICloud ohjelman avulla jakaa kuvia, tiedostoja ym.

Arpominen jatkuu edelleen ja odotellessani päätin tutustia Kansalaisyhteiskunnan maisteriohjelman opintotarjontaan. Tarkoituksena on ens keväänä hakea ja päästä siihen. Sitä kautta voin erikoistua sosiaalityöhön ja saada sen kaipaamani ammattipätevyyden. Savottaa on kuitenkin edessä aika paljon, mutta eipä tässä ole kiire mihinkään. Pääasia että juna liikkuu hitaasti, mutta varmasti. Tuleen ei kannata jäädä makaamaan vaan aina kannattaa yrittää jotain mikä pitää mielen virkeänä.

New York

2011-11-06T19:07:00.003+02:00

Kerrassaan mainio New Yorkin maraton. Sain katsottua sen netin välityksellä vaikka pientä säätöä olikin. Universalsportilta sen lopuksi näin, mutta kävin jo välissä keskustan kuppilassa kyselemässä missä näkyy Eurosport. Grand Star Cafessa olisi näkynyt, mutta olivat pojat ehtineet pyytää potkupalloa mua ennen. Sama juttu on toistunut kesäisin, kun olemme yrittäneet päästä Timanttiliigaa katsomaan.

Katselin New Yorkin kisaa vähä sillä silmällä, josko siellä juoksisi ensi vuonna. Niemisen Jaakko on hiukan houkutellut sinne ja sanonut, että sen minkä häviää reitin hitaudessa voittaa kyllä tunnelmassa myös ajallisestikin. Valmentaja Antero juoksi sen joskus 80-luvun alkupuolella ja suomen Jukka Toivola oli silloin kisan toinen. Joka tapauksessa mielenkiintoiset kisat olivat niin miesten kuin naistenkin otatukset, eikä draamasta ollut puutetta. Hurjasti startannut naissarjan Keitani hyytyi pahasti loppupuolella, mutta vielä pisteli vastaan kahden etiopialaisen yrittäessä ohi. Miesten kisassa saman Mutai sukunimen omistaneet veivät kaksoisvoiton uusilla reittiennätyksillä, eikä heidän juoksutyyleissäkään ollut moittimista. Kintut olivat ohkaset ja askel rullasi todella vaivattoman näköisesti.

Meikäläinen on viettänyt kaupunkiviikonloppua Jyväskylässä. Perjantaina juoksin tunnin+3x100m ja illalla JKU:n porukalla kokoonnuimme vahvistamaan seuran yhteishenkeä. Lauantaina juoksin myös kevyen tunnin+2x100m Tommin kanssa ja tänään 19km+2x100m. Ehkä pikkasen painoi jo jaloissa, mutta toivotaan että toipuminen maratonista on hyvässä vauhdissa. Ei sitä totaali lepoakaan pysty pitämään, kun tuota vapaa-aikaa on muuten liikaa. Onneksi on yksi nivaska käännöksiä odottamassa, mitä voi esim tylsinä viikonloppuina työstää.

Frankfurtin jälkilöylyjä

2011-11-03T19:10:00.005+02:00

Palataan vielä keskusteluun maratonista ja siihen harjoittelusta. Frankfurtista on muutamia päiviä ja tänään kävin ensimmäisellä lenkillä (10km+10x100m+selkiä ja vatsoja). Eilinen hieronta teki todella hyvää ja nyt tuntuu, että jalat alkavat olla jo palautuneet. Vaikka viivyin minuutteja liikaa reitin varrella eivät jalat olleet yhtä hakatun tuntuiset kuin aiemmin. Tai ehkä juuri siitä syystä eli että en saanut itsestäni parasta irti. Hienosti sanottuna huippukunto ei ollut onnistuneesti ajoitettu sunnuntaille. Saattaa olla, että kovempivauhtisella harjoittelulla olisin saanut enemmän irti kisassa. Tänä syksynä luotin siihen, että vauhteja kyllä löytyy kesän jäljiltä ja pitkiä reippaita tekemällä luon itselleni maratonkunnon. Ne olivatkin pidempiä ja vauhdikkaampia kuin koskaan aiemmin. Tuntui, kuin reenit olisivat menneet perille. Tehoa reeneissä olisi kyllä saanut lisää, jos reenikaveri Juha Puttonen olisi vielä ollut kehissä. Maastossa juokseminen säästi jalkoja, mutta kyllä asvalttiakin tuli taottua. Aktiivinen hierojalla käynti piti koko syksyn lihaksiston hyvässä vireessä. Pappa uskoi olevansa alle 2.20 kunnossa.

Kävin äsken katsomassa järjestäjien ottamia valokuvia ja videota kisasta. Täytyy sanoa, että askellus näytti ihan kohtalaiselta loppuun saakka, vauhti vain hiukan tippui. Se puuttuva palikka oli kunnon draivi loppuun asti. Kerran se on löytynyt ja silloin huonokuntoiselle miehelle. Jalat olivat elastiset loppumetreille asti ja vauhti pysyi yllä. Se oli silloin tutuissa Jyväsjärven maisemissa. Ellei Anssi Raittila olisi vetänyt porukkaa olisi tuokin 2.21 aika jäänyt juoksematta. Finlandia marathonin reitti ei ole niitä hitaimpia, koska reittinä on 13km mittain järveä kiertävä pyörätie. Ainoita nousuja on Nykäsen sillalle nouseminen. SM-maraton on reitillä 2013, silloin täytyy olla vielä mukana.

Tuossa alla on vielä Garminin mittaus kisasta. Katsoja näkee, kuinka sykkeet eivät tosiaankaan korkeita lukemia paukuttaneet ja kuinka syke laski kuin kissan häntä matkan edetessä. Kertoisiko tämä huonokuntoisuudesta ja siitä että mies ei jaksanut pitää vauhtia?

jälkipuintia

2011-11-01T21:09:00.005+02:00

Frankfurt 2004

Jyväskylään ollaan kotiuduttu. Sinänsä ihan mukava reissu Frankfurttiin on tehty. Ei sitä nyt ihan kaupunkilomaksi voinut kutsua, vaikka katuja tulikin tallattua reilun 42km edestä. Jotain muistin reitistä vuodelta 2004, mutta maisemien ihailu jäi silti melko vähiin. Puoliväliin saakka olin naisten kärkiporukassa ja teevee aikaakin tuli hiukan hankittua.

Katselin edellisen Frankken keikan kuvia siis seitsemän vuoden takaa ja hyviä muistoja oli. Pesosen Yrjö veti lähemmäs nelikymppisenä 2.17 ja siinä oli kingi. Vesa juoksi 2.23 ja mä 2.26. Vaajakosken kuohun jätkät juoksivat myös ennätyksiään. Myös tänä vuonna oli Frankkessa paljon suomalaisia. Ryanairin lentokoneessa oli puolet juoksijoita, kun perjantaina oli lento. Sama porukka taisi tulla maanantaina takaisin kuten mekin.

Mutta maratonin analyysiin. Olen saanut ihan kiitettävästi kommentteja ja palautetta kisaan liittyen. Huomaa selkeästi, että maraton herättää tunteita. Ei sitä pystykään juoksta kuin kerran korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, ja silloin olisi onnistuttava.

Lähestymiseni tämän vuoden kisaan oli seuraava: ratakausi pistettiin pakettiin viikko Kalevalaisten jälkeen, jolloin juoksin selkävaivaisena 14.46 vitosella Hämeenlinnassa. Selkä tuli kuntoon aika pian ja reenit jatkuivat. En käynyt kovin paljoa hölkkäkisoissa vaan keskityin pitkiin reippaisiin. Uskoin vauhdin löytyvän kesän jäljiltä. Ajattelin myös, että tekemällä hiukan rennompia vauhdikkaampia harjoituksia nostan maratonkuntoani. Kävin hierojalla ja hain juoksuvoimaa maastosta. Asvaltillakin tuli lenkkeiltyä. Kerran viikossa tehdyt porrasjuoksut ja rennot sataset eivät olleet maratonreenistä pois. Tuntuma viikonlopun pitkillä reippailla oli parempi kuin koskaan. Kunto tuntui vielä parantuvan maratonia lähestyttäessa, kun juoksin helposti 3.20 vauhtia Jyväsjärveä ympäri. Puolikas Vantaalla meni alakanttiin, vaikka yritys oli kova. Arvelin viikolla orastaneen flunssan vaikuttaneen vauhteihin. Sykkeet olivat matalalla kuten itse maratonillakin. Vuonne 2008 Berliinin maratonilla paukutin 180 hujakoilla, kun nyt hädin tuskin 170. Mistä tämä johtuu en osaa sanoa.

Etukäteen ajattelin, että jos se paskaraja menee nyt rikki heivaan maratonjuoksun ja keskityn puolen tunnin rikkomiseen kympillä. Ei mennyt, mutta löytyykö kipinää rääkätä itseään maratonreeneillä? Luultavasti löytyy, mutta ensi keväänä tuskin juoksen maraa. Mielessä on menestyminen SM- maantiellä ja maastossa. Lisäksi kiinnostaa se alle 30min aika kympillä. Katsotaan mitä tulevaisuus pitää sisällään.

Tässä vielä Ykän maratonit:

Maraton
Ulkona Kaikki tulokset
1990 2:25:41	2	Vantaa 14.10.
1991 2:19:42	45	Berlin GER 29.9.
1992 2:18:09	8	Taiwan TPE 12.11.
1993 2:19:43	1	Helsinki 7.8.
1994 2:20:30	1	Helsinki 23.4.
1996 2:19:30	37	Berlin GER 29.9.
1997 2:18:04	25	Berlin GER 28.9.
1998 2:18:58	15	Praha CZE 24.5.
1999 2:20:55	18	Venezia ITA 24.10.
2000 2:20:14	24	Frankfurt GER 29.10.
2001 2:20:09	14	Amsterdam NED 21.10.
2002 2:17:05	16	Hamburg GER 21.4.
2003 2:18:35	10	Venezia ITA 26.10.
2004 2:17:42	13	Frankfurt GER 31.10.
2005 2:22:13	45	Otsu JPN 6.3.
2006 2:23:19	1	Joutseno 23.9.
2008 2:24:00	20	Amsterdam NED 19.10.

Kisan jälkeen..

2011-10-30T15:33:00.005+02:00

Oheinen kuva on itse asiassa otettu aamulla ennen kisaa. Silloin oli mies täynnä maratonluottoa. Enää ei ole.

Kisa starttasi klo 10 paikallista aikaa ja oma vauhti tuntui sopivalta vaikka se hiukan nykivää olikin. Garmin mittasi tonneja 3.08, 3.00, 3.30, 3.13, 3.12, 3.16, 3.14, 3.19, 3.08, 3.21, 3.09, 3.21, 3.07, 3.20, 3.15, 3.20, 3.21, 3.18, 3.20, 3.19, 3.20, 3.17, 3.18, 3.21, 3.18, 3.21,3.24, 3.20, 3.30, 3.28, 3.32, 3.34, 3.30, 3.36, 3.29, 3.31, 3.34, 3.28, 3.36, 3.29, 3.24, 3.22, 2.36.

Juoksu muuttui työlääksi 25km kohdalla. Jalkoja alkoi vähä särkemään ja ajattelin että vielä ei ole sen aika. Viimeksi olen juossu Niken Lunaracereilla, jotka on tosi pehmeät ja ehkä sopii mulle paremmin. 2004 juoksin täällä Skyloneilla 2.26 eli kovin pitkälle ei olla päästy.. Se tässä ehkä eniten ottaa päähän.

Keli oli optimi ja juoksu porukkaakin löytyi. En vain pystyny hyödyntämään olosuhteita. Olen reenannu 3kk vain tätä kisaa varten ja pettymys on valtaisa. 2009 juoksin Lunareilla 3 viikon reeneillä 2.21 eli luvassa oli odottaa isoa parannusta ennätykseen. Aina ei voi voittaa..

Oma aikani oli siis 2.23.26 ja puolimatka sujahti helposti siihen 1.09,40 tuntumaan. Koko kisan keskisyke oli vain 165 eli anakynnyksen alapuolella liikuttiin. Mulla on aina ollut kierroskone ja ehkä iän myötä sykkeet on laskenu. Mene ja tiedä..

Henri keskeytti 25km kohdalla kun jaloista loppui puhti. Mies on kunnossa ja odotettavissa oli hyvä aika. Pekka keskeytti 15km kohdalla penikan kipeydyttyä. Fransis oli lyönnissä 29 km asti kunnes vanhat vaivat hidastivat menoa ja mies hölkkäsi maaliin. Frankken suomalaisten otatus ei siis ei siis tuonut Olympia rajoja vaikka niitä oli syytä odottaa.

Frankfurt TJ1

2011-10-29T13:57:00.003+03:00

H-hetki lähestyy. Eilen illalla saavuimme tänne Frankfurttiin melko pitkän päivän päätteeksi. Taival alkoi klo kaksi Jyväskylästä ja päättyi kymmenen aikoihin hotelli Meiningeriin. Bussilla kesti tulla 1,5h lentokentältä Frankfurtin keskustaan. Eka bussi tuli aivan täyteen italiaanoja ja jouduimme odottamaan seuraavaa. Odotellessa kävimme iltapalalla. Yön nukuin hyvin tulpat korvissa, vaikka Toho ei edes kuorsannut..

Tänne tänään aamulla juoksimme 20min kevyttä ja tutustumme lähimaastoon. Starttialue löytyi samoin kuin kisaekspokin. Melko hyvin muistin mestoja seitsemän vuoden takaa. Päivä on mennyt melko nopeasti ja illalla olisi vielä kevyttä verryttelyä ennen iltapalaa. Numerolaput on haettu ja juomat on jo viety. Hotellissa oli kovia juoksijoita ja yksi jamppa tilasi 61.50 puolikkaan väliaikaa. Meinaavat siis tavoitella maailman ennätystä!

Suomalaisista sen verran, että osa on vireessä ja osalla on pieniä vaivoja. Pekalla on penikat vaivannu ja Fransiksellakin jotain juttua. Toivotaan silti, että molemmat juoksevat hyvin huomenna. Eihän sitä koskaa tiedä vaikka miten hyvin menisi..

Frankfurt osa 3.

2011-10-27T19:11:00.008+03:00

Jännitys alkaa tiivistyä. Alla on sen verran intensiivinen työviikko, että en ole juurikaan ehtinyt miettimään sunnuntain kisaa. Tai nyt sen verran, että toissayönä näin painajaisia kisasta. Olin valmistautunut parhaani mukaan, mutta juoksukamat olivat hukassa enkä millään ehtinyt starttiviivalle. Samat asiat toistuivat unessa moneen kertaan ja vaikka kuinka yritin parhaani ei homma onnistunut. Nyt kun on siis unessa epäonnistuttu ei reaalimaailmassa voi niin käydä. Ainakin toivotaan näin.

Tiistaina tein pari kevyttä lenkkiä muodossa 9km+3x100m ja 6km+3x100m. Kuudeksi riensin hierontaan enkä enempää olisi ehtinyt juostakaan, sen verran meni pitkään Palokan koululla tulkatessa. Töiden puolesta on siis väsyttänyt tällä viikolla, ei niinkään treenien. Uskoisin kuitenkin, että kun saan nukuttua pari yötä kunnolla on mies täydessä kisakunnossa. Pikkasen on vaan välillä nyppinyt jatkuva oman elimistön kuulostelu ja se, että ääni on ollu vähä oudonkuuloinen pari päivää. Toivotaan, että se johtuu puhetyöstä.

Keskiviikkona eli eilen hölkkäsin 8km valmentajalle, missä saunoimme söimme ja juttelimme niitä näitä. Emme niinkään urheilusta vaan elämästä yleensä. Musta on kiva kysellä Antsalta arkipäivän asioista, kuten meneillään olevasta remontista jne. Ohjeeksi valmentajalta sain pitää mielen positiivisena.

Tänään päätin juosta hieman reippaampaa ja availla konetta. Luulin, että juoksu ei kulkisi mihinkään vaan kulkihan se. Ekan kilsan vielä maltoin, mutta sitten meni kilometri 4minuuttiin, seuraava 3.40 ja sitä seuraava 3.30. Totesin tässä vaiheessa että hyvin kulkee ja seuraava kilsa tuli 4.00. Olin Harjun kupeessa, missä rullailin 10x100m hölkkäpalautuksella. Tapasin Anteron joka valmennettavansa kanssa oli portaita juoksemassa. Tein 2x selkiä+vatsoja sopivan määrän ja hölkkäsin 2km kämpille. Juoksukilsoja koko päivänä 10km.

Tuossa kaivelin esille vuoden 2004 Frankfurtin maratonin kuvia. Oli kyllä helmi reissu ja itelläkin parani enkka 20min aikaan 2.26. Matkustimme silloi Vaajakosken Kuohun porukalla ja melkein kaikki juoksivat ennätyksensä. Vieläkin täytyy ihmetellä kuvan saksalaisen juoksijan hauiksen ympärysmittaa. Kovaa jamppa tuli ja pari minuuttia vain taisi jäädä meikäläiselle. Takana tulee Petri Kykyri, joka joutui tekemään puskareissun sillä kertaa. Muuten mies on pistellyt paljon kovempaa radalla kuin meikäläinen.

Frankfurtin maratonia voi katsella netistä tämän linkin kautta. Kaveri Erik Hass oli selvitellyt asiaa ja toivottavasti löydätte sieltä elävää kuvaa!

Fida International on vienyt kehitysyhteistyön uudelle aikakaudelle. "Fidalla on tällä hetkellä neljä kehitysyhteistyöhanketta, joihin voi lahjoittaa: vammaisten lasten ja nuorten hanke Tansaniassa ja Vietnamissa, ihmiskaupan uhrien auttaminen Albaniassa sekä yhteisönkehittämishanke Nepalissa. Lahjoitukset suunnataan avun tarvitsijoille kiireellisyyden mukaan."

Bank4Hope on nyt avattu!

2011-10-25T20:36:00.003+03:00

TIEDOTE 25.10.2011,
JULKAISUVAPAA

Bank4Hope.org on uusi nopea, helppo ja ennen kaikkea läpinäkyvä tapa lahjoittaa kuukausittain. Aspectus Oy:n kehittämä innovatiivinen lahjoituspalvelu yhdistää lahjoittajat, järjestöt ja avunsaajat. Bank4Hopen englannin- tai suomenkielisiltä nettisivuilta lahjoittaja voi seurata lahjoituksensa perillemenoa reaaliaikaisesti.

Bank4Hope mahdollistaa täysin läpinäkyvän lahjoittamisen yksilötasolle saakka. Lahjoittaja saa jokaisesta lahjoituksestaan henkilökohtaisen viestin apua saaneelta avustuskohteelta, joko yksittäiseltä henkilöltä tai avustettavalta ryhmältä. Palvelussa lahjoittajat näkevät lahjoitustensa perillemenon reaaliajassa ja saavat niistä yksityiskohtaista tietoa. Lahjoittajat voivat olla yksityishenkilöitä, yrityksiä tai yhteisöjä.

Bank4Hope tarjoaa lisäksi laaja-alaisen tavan lahjoittaa eri kehitysyhteistyön sektoreille. Palveluun voidaan sisällyttää kaikki kehitysyhteistyön sektorit, esimerkiksi terveys, koulutus ja mikrolainat. Järjestöille palvelu on uudenlainen tapa tehdä varainhankintaa ja antaa yksityiskohtaista palautetta tukijoilleen. Lahjoituksen kohteina oleville avunsaajille eli yksittäisille ihmisille tai ryhmille palvelu antaa ratkaisun kuhunkin avunpyyntöön. Kyse ei ole pelkästä varainhankinnasta, vaan lisäksi palvelun kautta voidaan myös seurata työtä kentällä, ja avunsaajille mahdollistetaan kanava antaa palautetta työn laadusta.

Apu voidaan kohdistaa tarkasti

Jokaisesta apua tarvitsevasta paikalliset hanketyöntekijät keräävät tiedot hallintomoduuliin, ja kun lahjoitus toteutuu, lahjoittaja saa palautteen ko. lahjoituksesta. Seurantakoodin avulla avustuskohde voidaan jäljittää kartalla ja todentaa tarvittaessa myös jälkikäteen.

”Bank4Hopen kautta annetut lahjoitukset yhdistetään reaaliajassa. Pisimpään apua odottaneet saavat avun ensimmäisinä, tai jos joku tarvitsee apua kiireellisesti, hän menee jonon ohitse”, kertoo markkinointi- ja viestintävastaava Joel Takala Aspectus Oy:stä.

Palvelun kehittäneen Aspectus Oy:n perustajilla Kari-Pekka Murtosella ja Joel Takalalla on vuosien kokemus työskentelystä ja asumisesta maailman köyhimmissä maissa. Lisäksi yrityksessä on mukana useita eri alojen osaajia, kuten terveys-, talous- ja teknologia-asiantuntijoita. Idea Bank4Hopesta sai alkunsa köyhästä yhteisöstä ja sieltä käytännön kautta opituista asioista. ”Päätarkoituksemme on tarjota laadukasta palvelua niin, että kustannukset pidetään alhaalla ja samalla tarjotaan läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta”, kertoo Joel Takala.

Bank4Hopen ensimmäinen pilottiasiakas on Fida International ry, jolla on lahjoituspalvelussa tällä hetkellä hankkeita Albaniasta, Nepalista, Tansaniasta ja Vietnamista. Viides avustusprojekti avataan vuodenvaihteessa. Tekesin rahoittamalla Bank4Hopen kansainvälistymisselvityksellä kartoitetaan parhaillaan mahdollisia uusia järjestöyhteistyömahdollisuuksia eri puolilla maailmaa: Afrikassa, Aasiassa, Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa.

Seuraavaksi kehitetään kännykkäsovellukset – ensimmäisinä lahjoituspalvelu tulee iPhoneen ja Androidiin. Aspectus Oy:n tavoitteena on saada 150 000 kuukausilahjoitussopimusta globaalisti vuoteen 2015 mennessä.

Lisätietoja: www.bank4hope.org
Joel Takala, markkinointi ja viestintä, Aspectus Oy, puh. 0400 77 3094
Kari-Pekka Murtonen, globaalit toiminnot, Aspectus Oy, puh. +358 40 483 5732

Frankfurt osa 2.

2011-10-24T19:24:00.004+03:00

Viimeinen kova treeni ennen maratonia on tehty. Se olikin varsin mielenkiintoinen ja omalla tavallaan ainutlaatuinen. Tällä kertaa nimittäin valmentaja ajoi fillarilla vierellä koko reenin ajan. Antero tuli viideksi kämpille, josta verryttelin 5km Palokkajärven rannalle. Pyörän mukana kulki juomapullo ja vetotossut. Pääsin kokeilemaan niitä ensimmäistä kertaa ja hyvin tuntuivat toimivan. Mitä olen katsellu arvokisamaratoneja on huipuilla monilla samat Air Streakit. Siitä ei juoksun pitäisi ainakaan olla kiinni.

Treenissä oli ajatuksena juosta mahdollisimman rennosti kisavauhtia tai hiukan sitä kovempaa. Se onnistuikin mainiosti, sillä järvi oli lähes tyyni ja pyörätie tasainen. Eka 2km veto meni 161 sykkeellä 6.38 ja seuraava 165 sykkeillä 6.33. Seuraava oli noin 6.24 ja syke lähellä 170:ä. Vikassa oli tarkoitus pitää rentoa vauhtia yllä niin että vikat 500m kiihtyy hiukan. Syke oli vähä päälle 170 ja kaksitonninen tuli 6.14. Harjoittelin juomista vedon loppupuolella ja sitä kuinka nesteen nauttiminen onnistuu pikkasen hengästyneenä. Antero antoi juomapullon käteen ja otin pienet hörpyt. Hyvin onnistui, mitä nyt vikan vedon lopussa sitkeä klimppi jäi kurkun pohjille. Pitänee laimentaa hiukan juomaa.

Jätin aamulenkin strategisesti väliin kun työkeikka oli jo 8.30. Huomenna ajattelin juosta pari kevyttä lenkkiä ja käydä illalla hierojalla. Syöminen alkaa oikeastaan huomenna ja toivotaan hyvää ruokahalua. Jossain vaiheessa juoksu voi muuttua aika tuskaisen ja painavan oloiseksi, mutta sitä ei pidä pelätä. Keskiviikkona on tosi kevyt päivä ja torstaina juoksen puolisen tuntia reipasta sekä rullailen satasia. Perjantaina onkin sitten lentopäivä. Täytyy tämä viikko ottaa rennosti, eikä ressata töistä yhtään. Ei sen puoleen, että joskus pulttia töistä ottaisin mutta nyt vielä vähemmän.

Frankfurt osa 1.

2011-10-23T15:07:00.003+03:00

Ajatukset alkavat väkisinkin pikku hiljaa karkailemaan Frankfurtin kaduille. Reilu kolmen kuukauden fyysinen valmistautuminen alkaa olla takana ja nyt on edessä viikon henkinen tsemppaus. Ensi viikolla ei tule enää kovin kovaa harjoiteltua ja tavoitteena olisi levätä sopivasti ja tankata sopivasti. Sen verran että elimistö jaksaa juosta reilu kaksi tuntia kisavauhtia ja että hiilareita olisi kropassa hiukan varastossa. Mitään ydinfysiikkaa tämä puuha ei ole, mutta hiukan tarkkana täytyy kuitenkin olla.

Entisinä aikoina valmistautumisessa käytettiin niin sanottua tyhjennysharjoitusta, jossa tänään sunnuntaina juostiin pienessä nälässä pitempi ja kovempi harjoitus. Reeni tuntui tuskaiselta, kun ei ollut energiaa kropassa ja tämä oli tarkoituskin. Sen jälkeen sitten alkuviikosta pojat ryhtyivät mättämään hiilaripitoista ruokaa, mikä teki sen että elimistö otti vastaan sitä enemmän kuin normaalisti. Tähän liittyi kuitenkin tiettyjä riskejä kuten se että ei palaudu kisaan mennessä, tulee kipeäksi tai tankkaus ei onnistunut. Tietääkseni tätä valmistautumistapaa ainakaan rankemman kaavan mukaan ei enää harrasteta.

Toinen vaihtoehto vain keventää harjoittelua ja syödä lähes normaalisti luottaen siihen, että elimistö kyllä kerää paukkuja maratonia varten. Jyväskylässä 2009 juostessani kroppa toimi tosi hyvin koko kisan ajan ja jalat pysyivät elastisinä loppuun asti. Tämä kertoi joko tankkauksen onnistumisesta tai siitä, että lihaksisto oli hyvässä iskussa. Ehkä molemmista, sillä takana oli nousujohteinen ratakausi kun keväällä oli ollut kantaluun murtuma. Kolmen viikon reeneillä hilasin silloin itseni 2.21 kuntoon kun radalla olin Jyväskylässä 5000m juossut hikisesti alle 15 minuutin. Juoksu on siis aika vekkuli juttu ja onnistumisia tulee silloin kun periaatteessa ei pitäisi.

Nyt siis on takana ehkä syksy ja reeniä on tullut ihan kohtalaisesti. En käynyt paljoa hölkkäkisoissa vaan keskityin reeneihin ja lauantain reippaisiin. Viimeisinä viikkoina on haettu vauhteja kisaa varten ja sitä on löytynytkin. Sykkeet tuntuvat olevan ihan kohtalaiset ja tuntuma kropassa hyvä. Siitä kiitos hieroja Timo Taipaleellekin, jonka ansiosta alaselkä on ollut hyvässsä kunnossa. Pientä lihaskuntoa olen saanut porrasjuoksusta, mutta muuten en ole salilla käynyt.

Tässä vaiheessa siis nämä ajatukset ja viikon päästä olisi maraton. Reeneistä sen verran, että tänään juoksin 24,5km Tommin, Jounin ja Antin kanssa Laajavuoren takalenkkiä. Vauhti tuntui kevyeltä ja jalat tuntuivat hyviltä. Silti piti lounaan jälkeen makoilla hetken aika sohvalla ja ottaa päiväunetkin.

reenini

2011-10-22T13:23:00.002+03:00

Tuolta pääsee tsiigailemaan lauantain reipasta/kovaa. Se kulki yllättävän rapsakasti. Lähdin liikkeelle hiukan maltilla ja kun kiristin vauhti nousi liikaakin. Valmentaja kun oli ohjeeksi antanut 3.30/km. Nyt vauhti tahtoi nousta 3.20/km tuntumaan mikä on tietenkin vain hyvä asia. Sykkeet eivät edelleenkään olleet kovin korkeat ja korkeimmillaan vain 166. Nyt siis tiedän, miltä lukeman pitäisi näyttää maratonilla. Tietenkin pieni kisajännitys ym vaikuttaa siihen, että mittari naputtaa heti ekoista kilsoista lähtien 170.

pimeällä juoksemisesta

2011-10-21T19:38:00.003+03:00

Mä en tykkää pimeällä juoksemisesta. Ei siitä pääse yli eikä ali. Tiistaina (13km+17km) piti pururadalla vedellä pimeässä enkä nauttinut yhtään varsinkaan kun joku jamppa jäi takiaisen lailla iskuetäisyydelle peesaamaan. Tänään kiepautin Laajavuoren kautta lenkin (15km+3x100m). Pientä piristystä sain juostuani hetken hiihtoladulla hiihtäjiä kiusaten. Ei nimittäin ollut muuta mahdollisuutta päästä vuorenlenkille kuin hiukan lipsutella ladulla. Olivat mokomat pilanneet lenkkipolkuni!

Keskiviikkona oli kevyt päivä numeroin 13km+3x100m + 10km+3x100m ja hieronta. Väsytti aika lailla käsittelyn jälkeen ja fiilistelymielessä piti hakea hiukan irtokarkkeja. Ihan vähän vaan eli ainoastaan parilla eurolla. Eilen sitten juoksin ainoastaan 9km+3x100m aamulenkin ja illalla käväsin portailla (6km+2x5x30m pakara/polvennostojuoksua+ 2x4 Harjun portaat +2x10x100m rentoja rullauksia ja sarjan välissä 3x6 syväkyykkyhypyt. Loppuverkka oli 4km ja tein selkiä ja vatsoja 2 settiä.

Tänään noudatin oikein harjoitusohjelmaa enkä mennyt aamulenkille. Tässä pitää pikku hiljaa alkaa keventelemään reenejä ja sehän näkyy usein väsymyksenä kropassa. Hiukan kun antaa kropalle siimaa se reagoi siihen väsymyksellä. Työpäivä oli tänään melko raskas ja varsinkin päivän viimeinen keikka. Yleistähän se on, että kun pitäisi viikonloppuja lähteä viettämään aina tulee joku lisäkeikka. Tarkoitus oli lähteä illalla kaverin kanssa lenkille, mutta juoksijan prioriteetit veivät mestiksen jäkispeliin.

Huomenna olisi kova 15km 3.30 vauhdeilla eli huumori pois meiningillä. Ajattelin juosta Jyväsjärven ympäri asvaltilla tällä kertaa kun kuitenkin pikkasen pitää pitää tota vauhtiakin. Sunnuntaina on puolipitkä lenkki ja viikonloppua täydentää opiskelu sekä yksi käännöstyö. Ei siis tarvi olla toimettomana ja vielä kun huomasin, että ensi viikolla melkein jokaisena päivänä on aamutulkkauksia voi olla että aamulenkit jää aika vähiin. Onneksi on maratonviikko ja elimistölle annetaan aikaa palautua ja latautua kisaan.

2011-10-18T20:17:00.002+03:00

Aurora Borealis in Finnish Lapland 2011 from Flatlight Films on Vimeo.

Pikkasen alkoi hajottamaan äsken, kun olin saanut tekstiä työstettyä niin bloggeri otti ja hävitti koko materiaalin..

Jeps eli aamulla tunti (13km+3x100m) ja illalla 17km Huhtasuon pururadalla pimenevässä illassa. Siitä ehkä innostus yllä olevan revontuli videonkin tsiigailemiseen.

jaksaa jaksaa

2011-10-17T19:10:00.002+03:00

Kotona fiilistelin viikonloppuna katselemalla vanhoja Tansanian aikaisia kouluvalokuvia. Selailin albumia TASUKO:n eli Tansanian suomalaisen koulun historiasta. Meikä ehti käydä sitä kuusi vuotta, kun toisen luokan oli kotiopettaja ja vikan vuoden vietin amerikkalaisessa lukiossa Keniassa. Tätä nykyä koulu on lopetettu ja porukat ja sisko kävi tsekkaamassa paikkoja pari vuotta sitten. Ite en kokenut tärkeäksi lähteä fiilistelemään vanhaa koulurakennusta. Afrikassa olen silti sieltä muuton jälkeen 1995 käynyt pari kertaa Etelä-Afrikassa, kolme kertaa Keniassa ja kerran Etiopiassa.

Hyvähän se on joskus vanhoja kaivella ja miettiä sitä omaa "nuoruuttakin". Tennistä tuli tosiaan ahkerasti pelattua TASUKO:ssa ja monet pojista harrastivat skeittausta. Kummeleita sielläkin katsottiin videonauhalta samaan aikaan kuin Suomessakin. Silti oli mies aivan pihalla kun tänne saavuin. Siinä ohimennen aloitin juoksuharrastuksenkin ja gradun kirjoitin Suomeen sopeutumisesta. Menneitä on turha kieltää ja näin syys iltoina saattavat antaa jopa sopivaa stimmunkia arkeen.

Eilen latasin Ipadille Spotifyn ilmaisen prerium version. Kokeilu on voimassa 48 tuntia, mikä tarkoittaa sitä että Samuli Edelmannia voi nyt kuunnella ilman mainoskatkoksia. Menossa on miehen uusin levy.

Päivän reeni oli odotetun kova. Katsoin reeniohjelmasta, että Harjua pitäisi juosta kovaa 4-5 kierrosta. Kun hölkkäsin paikalle (3km) Antero puheli, että pidetään aina kierroksen jälkeen tauko. En tähän suostunut vaan halusin vetää kierrokset yhteen putkeen. Sain luvan, jos vauhdit pysyvät alle 5.20 kierroksissa. Päätin juosta kolme ekaa kierrosta hieman pidempää reittiä ja sain ajoiksi 5.17, 5.24 ja 5.24. Vauhti tuntui sopivan pahalta, mutta ei pahemmin hyytynytkään. Diisseli jyskytti siis tasaisen varmasti. Toiseksi viimeinen kiekka normaalia oikoreittiä oli 5.15 ja vika 5.05 vain kevyellä vauhdin kirrauksella.

Garmin teki tällä kertaa tenän, sillä se ei nauhoittanut dataa ollenkaan lie mistä syystä. Sykkeitä kuitenkin seurasin ja se nousi aika pian 170 tuntumaa eli anakynnykselle. Lopussa se oli 176 hujakoilla eli siis selkeästi siis TV-kovan tuntumasa. Keuhkot tuulettivat kunnolla, mutta muuten juoksu tuntui pysyvän hyvin kasassa. Kilsojakaan ei siis tullut kuin 8km, mutta teki kyllä tehtävänsä. Reenin jälkeen oli sen verran hyvä olo, että aiotun viiden sijaan tein 10x100m rentoja rullauksia. Parit syväkyykkyhypyt, selkiä ja vatsoja sekä 2km verkkaa niin reeni oli siinä. Aamulla olin hölkännyt 9km+3x100m.

Parkano

2011-10-15T13:35:00.003+03:00

Jälleen on kotileirin paikka. Se tietää hyviä yöunia, kunnon ruokaa sekä herkkujakin + kovaa treeniä. Viime yönä menin tarkoituksella jo kymmenen maissa nukkumaan, mutta Mika Wikströmin Kalkkiviivoilla piti meikäläisen tunnin pidempään hereillä. Sain kirjan lukaistua läpi ja voin suositella hyvänä motivaatiolukemistona kilpaurheilusta kiinnostuneille. Varsinainen kohderyhmä lienee junnut ja parhaimmillaan se toimiikin innostajana. Samalla se raottaa hiukan historiaa maineikkaista suomalaisista mestarijuoksijoista ja innostaa lukijaansa hakemaan kirjastosta lisää luettavaa.

Meikäläisen kroppa alkaa puutua noin kymmenen tunnin yöunien jälkeen. Näin myös tänään ja hiukan jalkoja ravisteltuani jatkoin palautumista. Ulkona paisteli aurinko ja se tsemppasi heräilemään. Aamupalaksi pala vaaleaa leipää ja luumukiisseliä. Puolisen tuntia lehtien lukemista ja olin valmis kovaan ja kuormittavaan 20km reippaaseen 3.40 vauhdeilla.

Kroppa ei tänään ollut parhaassa vireessä vaikka jätin eilisen iltalenkinkin väliin. Aamulla olin hilpassut 20km+3x100m ja töiden jälkeen saavuimme pikkusiskon kanssa junalla tänne Parkanoon. Piti laittaa junamatkasta yksi valokuvakin tänne blogiin. Kiinnittäkää huomiota katon raikkaaseen punaiseen väriin sekä penkin välistä pilkistävään naamaan. Näyttäisi Ipad2 kiinnostavan varttuneempiakin kuluttajia!

Parkanon reitti oli hiukan mäkisempi kuin Jyväskylän ja siksi kilometrivauhdit vaihtelivat aika paljon. Alku mentiin loivaan mäkeen, minkä jälkeen laskeuduttiin Rytilän monttuun, mistä taas ylämäkeen Porintielle. Reitillä oli vaihtelevasti hiekkaa ja asvalttia. Loppuvaiheessa kiersin Kirkkojärven, kun piti saada lisäkilsoja ja aika hyvin arvioin 20km mittaisen lenkuran. Vikat kolme kilsaa luukutin tarkoituksella kovaa, kun ajattelin että väsyneenäkin pitäisi pystyä juoksemaan maratonvauhtia. Tässä siis kilsavauhdita: 4.23, 4.11, 3.45, 3.31, 4.07, 4.05, 3.43, 3.48, 3.53, 3.37, 3.41, 3.44, 3.41, 3.48, 3.47, 3.42, 3.45, 3.22, 3.14 ja 3.17.

Aikaa kahteenkymppiin meni 1.15,15. Kaloreita paloi 1230 ja keskivauhti oli 3.45. Keskisyke vain 154, mutta loppukirrauksen ansiosta maksimisyke oli 176. Saan Jyväskylässä siirrettyä reeni Garminin nettisivuille niin sieltä näkee mäkinen reitti.

Tänään seurakaveri Hena tyrkkää viereisessä kaupungissa Kankaanpääsäsä puolimaratonin. Uskoisin miehen hoitavan kisan, vaikka viivalla on myös Pekka Toivola ja joku venäläinen suunnistaja. Jos startti olisi ollut illemmalla olisin voinut mennä vaikka poikia kannustamaan.

Niin ja torstain reenit vielä: Aamusta klo 6.30 9km+3x100m. Illalla normaalia pidempi verkka 7km, minkä jälkeen 5x30 metriä pakara ja polvennostojuoksua. Sitten riirtyminen ja 2x4x Harjun portaat, välissä 5min hölkkää. Päälle 2x10x100m hiukan tukkoisilla jaloilla. Kymmenen vedon jälkeen oli 3x6 syväkyykkyhyppyä. Loppuverkka oli 3km ja kävin lisäksi selkiä ja vatsoja tekemässä. Joku voisi sanoa tätä reeniä pilipali jutuiksi, mutta mä teen mitä valmentaja käskee!

Soitto Henrille varmisti päivän hyvät kuulumiset. Hena voitti kisan uudella ennätyksellään 1.05,51. Edellinen enkka parani 4 sekuntia. Seuraavaksi tuli Jarkko Järvenpää ajalla 1.07,xx joka taivalsi alkumatkasta Henan kanssa. Kolmas oli venäläinen suunnistaja 1.08,xx ajalla ja hänelle hävisi noin 10 sekuntia Pekka Toivola (oma ennätys). Tuloksia Kankaanpäästä odotellessa siis tässä tämän hetken tiedot.

maratonluottoa

2011-10-12T20:20:00.004+03:00

Meikä on kunnossa. Sain todeta tämän päivän treenissä. Sykkeet pysyivät alhaisinä tv eli tasavauhtisessa reippaassa. Valmentaja oli laittanut sykkeiksi 155, mutta jo 150 sykkeissä vauhti oli 3.40 luokkaa. Siis varsin haipakkaa menoa. Vielä kun alkoi hämärä painamaan päälle tuntui meno varsin vauhdikkaalta. Siinä vauhdissa sai väistellä lammikoita ja vastaantulevia kävelijöitä ihan kiitettävästi. Tätä se pimeällä juoksu on.

Aamulla hölkkäsin perinteisen tunnin (13km+3x100m) ja ja jalat tuntuivät hiukan väsyneeltä eilisen hieronnan jäljiltä. Vire ei hirveästi parantunut iltalenkkiä suunnitellessa ja lähtö venähti kuuteen vaikka olin jo kolmelta kämpillä. Tein käännöksia ja muita työhön/ opiskeluun liittyviä ja mietin missä juosta illan reenin.

Päätin juosta hiekalla ja siihen tarjoutui parhaiten Tuomiojärven rantaa kiertävä hiekkapätkä. Kilometrit 5.09, 4.13, 3.48, 3.49, 3.38, 3.40, 3.36, 3.35, 3.40, 3.41, 3.34, 3.36, 3.41, 3.51 ja 3.37. Koko reenin keskisyke kun oli vain 150 ei voi valittaa. Kunto on sittenkin hyvä ja maratonluotto alkaa kasvaa. Kisavauhtiin eli 3.20 rytmiin on toki vielä matkaa, mutta sunnuntain puolikasta tiiratessani keskisyke oli vain 173 ja keskivauhti 3.15.

vaihtelevin fiiliksin

2011-10-11T20:03:00.003+03:00

Maraton lähestyy ja sitä useammin ajatukset karkaa Frankfurtin kaduille. Eilen maltoin palautella yhdellä tunnin (13km+3x100m) lenkillä. Töiden jälkeen teki mieli jälleen ulkoilemaan, mutta vettä sateli ulkona ja soitto Leskiselle toi varmuuden- iltalenkki kannattaa jättää väliin. Tänään aamusta sitten olin jälleen baanalla ja juoksin samanmittaisen kuin edellispäivänä. Luulin sen jäävän päivän ainoaksi, sillä 16.30 olisi avoimen yliopiston tentti ja hieronta 18.00. Töiden piti loppua 15.00, mutta keikka peruuntui ja päätin hilpasta kevyen 9km+2x100m. Jalat olivat tukkoisen tuntuiset, mutta niihin tiesin tulevan illasta helpotusta.

Taipaleen Timon käsittely oli jälleen niin hyvä kuin voi vain olla ja päätin seuraavina molempina viikkoina ottaa käsittelyn. Oikean jalkapöydän tuntumassa on kesästä asti tuntunut jotain pientä kinnausta. Olen jumpannut varpaita ja pyöritellyt golfpalloa jalan alla turhaan. Ei se nyt varsinaisesti kisaan vaikuta, mutta hiukan toispuoleiseksi kevyen juoksun tekee. Muuten syksy on mennyt harjoituksellisesti mallikkaasti ja maratonluottoa pitäisi löytyä.

Pari havaintoa päivän rymyämisestä: Paviljongin alueela oli ilotulitus kello 16 vaikka oli vielä valoisaa. Ilmaan meni muutama euro. Tilasin hesarin kuukaudeksi kun halvalla sain ja lainasin Henan valmentajalle fillaria kun mies pisteli 10x1000m mallikkaasti Jyväsjärven rannalla.

Vantaan puolimaraton

2011-10-09T17:21:00.003+03:00

Viikonloppu Helsingissä on takana. Se tuli kyllä ihan sopivaan saumaan kaikin puolin. Sain hoidettua henkilökohtaisia bisneksiä, näin Joonatania jonka setä olen ja yksi treenikisakin tuli nyppästyä. Lähtökohdat hyvälle tulokselle eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta aurinko paistoi koko viikonlopun.

Perjantaina juoksin aamusta 12km+3x100m ja illalla Malmin lentokentän ympäri (8km) loppua kohti kiihtyen, kun kunnon rankkasada yllätti. Onneksi oli lippis päässä, sen verran kovaa sadepisarat sattuivat. Kymmenen tunnin yöunien jälkeen heräsin lauantaiaamuun ja hiukan ennen puolta päivää kävin veivaamassa tuntiviis (14km+4x100m) lenkin. Olo ei ollut mikään paras mahdollinen ja välillä teki mieli kävellä. Kuluneen viikon orastava flunssa, joka ei koskaan iskenyt päälle väsytti siis miestä. Tähän päälle kun tänään kiskasin puolimaratonin ei ennätystä voinut ounastella.

Sunnuntai oli jälleen aurinkoinen päivä ja meikäläisellä työpäivä. Aamulla hiukan ennen kymmentä kävin hipsimässä 4km hyvillä hiekkabaanoilla lähelleä veljen kämppää. Olo oli hiukan parempi ja virittelin kehoa kisasfääreille. Tein 3x100m rullaukset ja muutamat syväkyykkyhypyt. Hiukan ennen puoltapäivää hyppäsin lähijunaan ja huristelin pari pysäkin väliä Tikkurilaan. Asemalta kävelin urheilupuistoon, missä maratoonarit puskivat jo menemään.

Näin pelipaikalla luonnollisesti paljon tuttuja ihan mukava oli heittää läppää. Vanha paskamaha Saavalainenkin oli paikalla ja pyöräillyt paikalle muine läskeineen ;) Mies on 2.19 maratoonari, joten hänellä on vähä varaa löysäilläkin. Pienestä kuitista huilimatta SaavaPete (huhujen mukaan mies haki kesken pitkän lenkin pari hampparia mäkistä, kun oli nälkä..) on kuitenkin kaveri jota moni piireissä liikkuva arvostaa ja nostaa hattua hänen saavutukselleen. Niin myös minä.

Tsemppasin nuorta Tommi Hytöstä ennen kisaa ja mies parantelikin rekordiaan minuutin verran. Alkuverkan jälkeen (3km+pari kiihdytystä) tapahtui lähtö ja meikä lähti liikkeelle aika liukkaasti kuin edessä olisi ollut vain kymppi. Kilsat 3.07, 3.10, 3.12, 3.11, 3.09, 3.16, 3.13, 3.15, 3.21, 3.15, 3.13, 3.19, 3.19, 3.17, 3.19, 3.14, 3.22, 3.15, 3.18, 3.21, 3.12, 1.10. Kympin väliaika Garminin mukaan oli 32.15. Jonkinasteisesta hyytymisestä voidaan siis puhua tai siitä että en aivan tiukille itseäni vetänyt. Mielelläni olisin 1.09 alittanut kun nyt meni 1.09.21 ilmeisesti.

Vantaan reitti oli ihan vaihteleva ja kierrettiin kahtena lenkkinä. Edelläni meni rullaluistelija, joka kyllä tsemppasi kiitettävästi mieltä. Reitillä on kuitenkin aika paljon mutkia, katukiveyksiä ja alikulkutunneleita, jotka hiukan rikkovat rytmiä. Toisaalta reitti oli kyllä vaihteleva ja palveli hyvin asiaa eli maratonille valmistautumista. Tunti kisan jälkeen iski perinteinen kooma ja paluumatkalla väsytti ihan kiitettävästi. Kämpillä olo oli kuitenkin hyvä venytellessä ja tankatessa. Päivän saldo (4km+3km+21km+4km=32km). Pitänee jatkaa samaa settiä. Tulokset.

2011-10-06T19:14:00.003+03:00

Yksi viikko alkaa olla jälleen klaarattu. Tiistaina mätin vielä määrää vaikka väsymystä oli jo kropassa. Aamulla nykäsin 8km+3x100m ja illalla Henan kanssa 21km Sippuranniemen kautta. Päivällä olimme olleet Keskisuomalaisen tentattavana ja kuvattavana. Nyt odotan joka yö lehden putoamista oven postiluukusta. Sen kuultuani on pakko käydä katsomassa, josko juttu olisi julkaistu. Ei ainakaan vielä.

Keskiviikkona väsytti sen verran raakasti, että pidin aamulenkin jälkeen (9km+3x100m) loppupäivän lepona. Oikeastaan jo siinä vaiheessa kun olni nukkunut parin tunnin päikkärit puhui maalaisjärki levon tarpeellisuudesta. Vieläkään ei ole nuhaa, kuumetta tai muuta vastaavaa havaittavissa, väsymystä senkin edestä. Oli henkisesti melko raastavaa skipata iltatreeni, mutta uskoisin sen maksavan takaisin pitkällä tähtäimellä.

Tänään aamulla (9km+3x100m) jalat olivat levänneen oloiset. Ukkoa väsytti silti ja kauan sain tsempata itseäni että jaksoin lähteä ulkoilemaan. Illan reeni oli sellainen kisaan valmistava. Verkkasin 6km Harjulle missä 1x100m avausvedon jälkeen tein 10x200m 200m hölkkäpalautuksella. Keskiarvo pyöri siinä 31 sekunnin hujakoilla ja kyllä tuokin reeni alkoi painamaan loppua kohti. Harjun portit oli lukossa ja Anteron kanssa kömmimme portin ali päästäksemme kentälle. Vetojen päälle hölkkäsin 1km Hippokselle, missä tein 10x6 aitakävelyä. Sieltä sitten hölkkäsin 1km taisin Harjun purulle, missä tein 2x2 sarjan selkiä ja vatsoja. Sieltä sitten 2km kämpille ja reeni oli siinä. Illan reenissä juoksukilsoja 15km.

väsyttää

2011-10-04T20:02:00.002+03:00

Hyvin menneen viime viikon jälkeen on tällä viikolla väsyttänyt. Tuntuu lisäksi, että veteraani olisi jälleen hieronnan tarpeessa. Päätin kuitenkin passata tämän viikon ja mennä palauttavaan hierontaan vasta puolimaratonin jälkeen. Ei sen puoleen kisa menee hyvänä treeninä, mutta kiva olisi tiesty päästä luukuttamaan hyvällä kululla.

Eilen aamulla intouduin juoksemaan tunnin (13km+3x100m) sen sijaan, että olisin säästellyt illan reeniin. Iltapäivällä alkoi kummasti väsyttämään ja oli jälleen samaa tunnetta, että nyt pukkaa taas flunssaa. Ei tullut eilen eikä vielä tänäänkään. C-vitamiinia olen ottanut tupla-annoksina ja toivotaan sen auttavan.

Illlalla oli siis tarkoitus vetää jo kovaa treeniä, mutta muutin sen edellisviikkojen reippaaksi 3km verkan jälkeen kiersin 8x1,6km mittaista Harjun purua niin, että 2xreipasta ja 1km hiukan löysempää. Loppua kohti alkoi tuntua siltä, että tänään ei kannata aivan sinkilöille eli täpöllä vetää. Lopetin siis hiukan kesken ja rullailin 5x100m väsyneillä jaloilla. Antero ymmärsi tilanteen ja päätimme torstaina hakea hiukan rytmiä jalkoihin juoksemalla 10x200m radalla rennon reippaasti. Toivotaan että Harjun stadionille pääsee vielä vetoja nyppimään ja itelle ainakin se tulee hyvänä vaihteluna. Eiliset reenit siis 13+18=31.

Tänään löysäilin aamulla vain 8km+3x100m hiukan uusissa lenkkeilymaastoissa. Päivällä törmäsin Henaattoriin ja teimme sotasuunnitelman iltapäivän lehtihaastattelua varten. Keskisuomalaisen toimittaja oli kiinnostunut tekemisistämme Frankfurtin maratonin aattona. Saimme sitä niin kaivattua julkisuutta, minkä vuoksi tätä lajia harrastetaankin! Illalla päiväunien ja koomailujen jälkeen jaksoin lähteä lenkille Henan kanssa. Ilman juoksukaveria ohjelmassa olisi saattanut olla lepo tai lyhyt lenkki. Nyt maratontavoite vei voiton ja hölkkäsin 21km Sipppuranniemen ja Jyskän kautta takaisin keskustaan.

Syksy- määrän mättämisen aika

2011-10-02T13:53:00.005+03:00

Viime päivinä syksy on näyttänyt parhaimmat puolensa. Aurinko on paistellut kirkkaalta taivaalta värikkäät lehdet ovat varjostaneet lenkkipolkuja. Lämmintä on ollut juuri sen verran, että sortseissa voi vielä painella menemmään. Kasvava letti hulmuaa raikkaassa säässä. Syksy on määrän mättämisen aikaa.

Perjantaina palauttelin numeroin 13km+3x100m +15km Huhtasuon purulla+3x100m. Iltalenkki meni täysin fiiliksissä. Keli lämpeni yllättäen lähelle pariakymmentä astetta. Vaatetus juoksuun oli kevyttä ja iltalenkillä aurinko paisteli todella kauniisti. Koitin kerätä säästöön sekä auringon valoa, että hyvää mieltä.

Lauantaina oli perinteinen reipas pitkä maratonlenkki. Tempasin pääreenin heti aamupäivästä niin voi koomailla väsymykset pois päivänvalossa. Heti kotiovelt lähtiessä eka kilsa meni aikaan 4.10. Kone käynnistyi yllättävän hyvin ja seuraava kilsa oli jo 4min tuntumassa. Keli oli taas viilentynyt, mutta aurinko paisteli ja hyvin tarkeni reipasta juosta. Energiat riittivät oikein hyvin virtaa oli niin kropassa kuin päänupissakin. Matkan ajattelin, että hienoa jos koko lenkki menisi hiukan alle 3.50 keskivauhdilla. Niinhän se menikin Garminin näyttäessä 3.48 kotiovella. En tehnyt loppuverkkaa päälle yhtään vaan vasta illalla kuudelta kävin Antin kanssa juoksemassa kevyen 9km+2x100m.

Pistetään tähän vielä kilsavauhdit niin päätyvät joskus blogikirjaanikin: 4.06, 4.08, 4.04, 3.53, 3.37, 3.49, 3.46, 3.51, 3.55, 3.54, 3.47, 3.53, 3.35, 3.44, 3.46, 3.44, 3.42, 3.41, 3.59, 3.32. Keskisykekin oli vain 152 mikä on mulle aika alhainen lukema.

Tänään sunnuntaina oli pitkä ulkoilu hyvässä seurassa. Kovaa vauhtia ei 30km lenkillä pidetty (ka 5.06), mutta kiertelimmekin välillä raskaissa Laajavuoren maastoissa. Omat jalat alkoivat mennä tukkoon 20km kohdalla ja hiukan piti ryhdistää juoksuasentoa. Aika kuitenkin kului ihan kivasti ja treeni tuli tehtyä.

Mielenkiintoista kielen tulkintaa alle 27min kympin juoksijan Twitter päivityksestä:

Chris Solinsky (@ChrisSolinsky)
31.8.2011 19.56
At the airport, was close as the friendly USADA folks showed up right after I decided to use the bathroom. So it took me longer to go.

Chris Solinsky (@ChrisSolinsky)
31.8.2011 20.01
The worst part about it was that after I finally had to go I had to leave and then had to go again so bad on the way to the airport.

torstai

2011-09-29T19:45:00.002+03:00

Hyvä vire tuntuu jatkuvan. Tänään se näkyi vauhdeissa, millä nousin Harjun puuportaita ylös. En olisi uskonut pääseväni alle 13 sekunnin, kun viime viikolla viimeinen veto oli nopein 13.5. Tänään meni jo ensimmäisen sarjan viimeiset edellisen edellisen rekordin alle. Tästä voi vain päätellä, että sekä jalat että mies ovat iskussa.

Aamulla hölkkäsin kevyen tunnin lenkin (13km+3x100m) ja pienessä kiireessä jouduin valmistautumaan puhelintulkkaukseen kämpillä. Sain kuitenkin aamupalan syötyö ja puhelin pirahti tasan tarkkaan 9.00. Tulkkauksen loppuvaiheessa juttelin tulkattavani kanssa ja hän kyseli swahilin-kielen taidostani. Jossain vaiheessa tuli ilmi, että hän luuli minua afrikkalaiseksi. Sen verran hyvin oli siis kielitaito hallussa! Tämä pistää miehen nöyräksi ja kiitollinen olen siitä, että tulkki ostaa tulkata.

Illan reeni oli siis muotoa 4km verkkaa+ 5x30m pakara/polvennostojuoksua +2x4x porrasjuoksua aikoihin: 14.2-13.5 ja 13.5-12.8. Jalat tutisivat kivasti Harjun päälle noustuani ja hengitys teki töitä. Portaissa nousuja jokaiselle portaalle teki pikajuoksija, joka kertoi tekevänsä 16 toistoa. Siis enemmän kuin kestävyysjuoksija! Luulen kuitenkin, että hänen reeninsä oli siinä eikä hän juossut 2x10x100m porrasjuoksun päälle kuten minä. Kymmenen vedon jälkeen oli 5minuutin palautus, jona aikana oli 3x5 syväkyykkyypyt suoritettavana. Päälle verrytelin tällä kertaa vain 2km, sillä halusin näyttää kämpillä Anterolle Yle Elävästa arkistosta Väätäisen dokumentin.

Jees, tänään lohkesi hammaskin kovia karkkeja syödessä. Koska särkyä ei ole oli ensimmäinen saatavilla oleva aika hammaslääkärille 4.1. Pitänee siis odotetta särkyä niin pääsen päivystykseen tai sitten valehdella särkyä olevan niin pääsen nopeammin hoitoon. Elämä on valintoja.

jee jee

2011-09-28T19:34:00.003+03:00

Hyvin menee, mutta menköön. Ei kai sillä väliä jos joskus niin sanotusti kulkee. Eilen oli melkein totaali lepo juoksusta. Ennen kuin päätin hieronnan jälkeen pitää lepoa olin kuitenkin aamusta kerennyt kirmata perinteisen 9km+3x100m. Hieronta tuli kyllä ihan tarpeeseen, sillä viime päivien reeneissä on tullut ihan kivasti määrää ja tehoja. Uskoisin siis kunnon olevan nousussa.

Eilen virkistin itseäni katsomalla Ylen arkistosta dokumemttia Juha Väätäisestä. Vaikka dokumentti oli tehty 1971 oli siinä silti paljon ajankohtaista annettavaa kestävyysjuoksulle. Tuohon aikaan nimenomaan kestojuoksu oli ihmisiä ja mediaa kiinnostava laji. Dokumentissa mielenkiintoisia olivat treenimatkat ulkomaille. Silloin joka jamppa ei maailmaa kierrellyt kuten Juha sekä hänen värikäs persoonansa kiinnosti ihmisiä ja mediaa. Siitä kertoo jo englannin kielinen puhujan ääni. Aikanaan varmaan monelle suomalaiselle arvailujen varaan, mistä siinä puhuttiin. Nyt ainakin nuoret ymmärtävät että asiastahan siinä puhuttiin.

Tänään aamulla sitten kostettiin laiskottelut. Heti aamusta nykäsin tunnin (13km3x100m) aamuverkat. Kulku oli hyvä samoin kuin illan lenkilläkin. Henaattori lähti mukaan kipeine takareisineen. Hena oli tyrkännyt hyvän kisan viikonloppuna Lidingöloppetissa ja palautteli vielä siitä. Kiersimme Laajavuoren kautta lenkin ja Jyväskylän lenkkipolkutournee jatkui. 16km juoksun jälkeen saattelin miehen kämpille ja hetken mielijohteesta aloin kiihdyttämään vauhtia. Juoksu tuntui niin hyvältä ja toisaalta reeniohjelmassakin oli kiihtyvävauhtinen. Kolme vikaa kilsaa tuli 4.10, 3.51 ja 3.17. Päivän saldo kuitenkin hyvä 13+19.

eikä edes väsytä

2011-09-26T19:33:00.002+03:00

Välillä on ihan kiva fiilistellä. Varsinkin näin syksyllä elo tahtoo helposti mennä väkisin vääntämiseksi. Työ tuntuu työltä ja kaikki sen ulkopuolella myös työltä. Elämästä tulee yhtä suorittamista. Tasaisen tappavaahan se oikeasti on, mutta elämän tulisi olla edes jollain tasolla mielekästä. Parhaiten teet siitä hieman siedettävämmän, kun päivittäin havahdutat itsesi huomaamaan elämän pieniä positiivisia asioita. Niitä nimittäin on, vaikka ensi silmäyksellä ei näyttäisi.

Mulle häivähdykset tänään näkyivät auringon paisteessa, kiinalaisen ruuan maussa ja treenin jälkeisessä hyvässä olossa. Ennen illan treeniä oli perinteisen nuutunut olo, mutta jostain löytyi taas tsemppiä Harjun viimeiselle eli kymmenennelle kierrokselle. Ja sehän palkitsi vaikka pahalta tuntui ja silmissä sumeni maaliin päästyäni. Viiden minuutin kirikierros antoi itselle vahvistuksen siitä, että kunto on nousussa ja vauhtejakin löytyy.

Päivän epistola oli siis varsin julma ainakin kilometrien puolesta. Aamulla ei ollut kauheeta kiirettä töihin ja päätin juosta hiukan pidemmän aamulenkin (1h=13km+3x100m). Tein sen mittaisia vuonna 2009, kun juoksu kulki vasta syksyllä. Muistan silloin kuinka oikeen tunsin, että kunto nousee kohisten. Silloin oli silloin ja nyt olen vähintään yhtä hyvässä vireessä.

Illan reeni oli siis 3km vr ja 10 x 1,6km (Harjun pururata) niin että kaksi kierrosta reipasta 3.40 vauhdilla ja kierros palautusta 4.10 vauhdilla. Jalat ja kroppa toimivat yllättävän hyvin siihen nähden, että kuluneella viikolla on tullut mätettyä niin määrää kuin tehoakin. Uudet Niken Skylonit kyllä sopivat jalkaani kuin nenä päähän ja sopivan kimmoisina ne sopivat mun askellukselle. Tänäänkin askel rullasi eikä alaselkään tuntunut edes kirikierroksella. Viimeinen kierros tuli siis tasan 5.00, mikä meni jo tv-kovan puolelle. Perinteisesti taas joku koira tuli eteen silloin kun mies vääntää maksimeita. Haaverilta onneksi vältyttiin ja maaliin päästyäni nojailin kyllä hetken polviini. Sain siis hyvin irti itsestäni, vaikka muut kierrokset eivät kauheen vauhdikkaita olletkaan.

Reenin päälle tein 5x100m rullauksia sekä 2xselkiä/vatsoja ja hölkkäsin kämpille 2km. Iltalenkin pituus 21km ja aamulla tuli nykästysä se 13km. Ihan hyvä saldo eikä edes väsytä!

Berliini

2011-09-25T13:41:00.006+03:00

Päivän maratonin tuloksia Berliinistä: naiset ja miehet. Pikkasen jäi kaivelemaan kisa, sillä olin samaan aikaan juoksemassa pitkää lenkkiä kun Patrick Makau tempasi uuden maailmanennätyksen 2.03,38. Hyvin juoksi myös suomen Leena Puotiniemi 2.35,54! Tulos alkaa olla jo hyvää tasoa ja kisassa Leena sijoittui sijalle 15.

Makau taisi juosta viime vuonna Haagissa, missä itekin olin, puolikkaan voittoon alle tunnin ajalla ja hiukan myöhemmin tempasi Rotterdamissa 2.06 tuntumaan. Berliinissä muita tuttuja oli tanskan poika Jeppe Farchoft 2.21,04, joka viime vuonna Rotterdamissa iski hyvin 2.18 tuntumaan. Sopivaa hiukan alle 2.20 porukkaa näytti tänä vuonna olevan kourakaupalla. Useinhan suurilla kaupungimaratoneillakin on hiukan tuurinkauppaa onko niitä 2.20 alitusta hamuavia. Kenianpojat usein ovat liian kaukana edellä ja takana juokseva porukka juoseet 2.30-40 tuntumaan. Berliinissä, mikä on tietääkseni maailman suurimpia marataoneja tätä ongelmaa ei ole. Pari viime vuotta siellä on ollut hiukan liian lämmmin, mutta nyt keli oli ilmeisesti optimi. Maratonille +20 on hiukan lämmin ja viileämpikin riittäsisi. Siksi suuria ja vauhdikkaita kaupungimaratoneja järjestetään keväisin ja syksyisin, ei niinkään keskikesällä.

Meikäläisen sunnuntaiuurastus lähti käyntiin kello 9.30, kun lähdin hölköttelemään Savelan risteykseen. Saavuin minuutin myöhässä ja Matti, Jari, Jaska ja Aapo odottelivat jo. Mukavasti oli siis porukkaa kasassa ja juttu lähti heti käyntiin. Meikäläisen jalat olivat juostun tuntuiset, mutta jaksoivat koko 30km tulla mukana. Ehkä hiukan lopussa alkoi painamaan, mutta niinhän maratonillakin aina käy. Siksi kai pitkiä lenkkejä juostaan.

Lenkki kiersi pyöräteitä ja maastoa sopivan vaihtelevasti. Kävimme saattamassa reilun tunnin juoksun jälkeen Jaakon kotiinsa, minkä jälkeen juoksu jatkui. Laajavuoressa mukaan lähti myös Katja Järvelä. Tutussa porukassa juttu luisti ja sain juostua sen tastan tarkkaan 30km niin kuin harjoitusohjelmaan oli merkattu. Kunhan Garminin nettisivut taas alkavat toimia liitän tähän linkin päivän reenistä.

reipasta jälleen

2011-09-24T13:00:00.002+03:00

Lauantai on reippailun päivä. Periaatteessa voisi jo katsella hölkkäkisoja viikonlopulle, mutta olen ajatellut kehittää kuntoa maltilla. Nyt vedellään enemmän reippaita ja luodaan edellytyksiä kestojuoksulle. Lähempänä maratonia sitten haetaan suorituskykyä parilla hölkkäkisalla ja sen pitäisi olla siinä -mies on valmis maratonille.

Torstain porrasnousut kipeyttivät hiukan pohkeita ja tuntui tänään pakaroissa. Juoksu ei ollut niin helppoa kuin voisi toivoa, mutta onneksi tänään ei täysiä tarvinnutkaan juosta. Eilen oli kevyt päivä numeroin 9km+3x100m ja 14,5km Laajavuoressa iltalenkkinä. Vettä sateli ei-niin mukavasti koko lenkin ajan ja kastuin oikeen kunnolla. Lämpöä oli onneksi vielä se +9 astetta. Illalla oli sauna ja pikkusiskon kanssa teimme iltapalaksi vohveleita. Hänkin on MacBook Pron omistaja nyt eli mulla, veljellä ja hänellä on "Omenan" läppärit!

Tänään siis oli reippailua ja sekin vaatii pientä valmistautumista kuten hyvät yöunet ja aamupalan. Välillä otan geelin taskuun siltä varalta että energiat loppuvat, mutta toistaiseksi sitä ei ole tarvinnut ottaa. Parin kympin reipashan kestää vain 1h 20min eli pituudeltaan se ei ole kovin pitkä. Se valmistaa kuitenkin hyvin maratonille ja opettaa elämään väsymyksen tunteen kanssa, joka maratonilla väkistenkin iskee.

Seinäjoki

2011-09-22T19:45:00.002+03:00

Jännityksellä odotan Seinäjoen ratakympin tuloksia. Siellä piti Joonas Harjamäen ja Jarkko Järvenpään pitää pilkkanaan puolen tunnin ns. paskarajaa. Kovat oli puheet vielä Joonaksella ennen maaottelua ja mies uhkui tervettä itsetuntoa. Järvenpään kunnon tietää jokainen ja hieman maltillisemmalla juoksulla 30 minuuttia olisi alittunut jo Helsingissä. Jossittelu on turhaa, mutta hienoa kun ratamatkojen kuningas herättää intohimoja.

Harjamäen valmistautuminen oli ainakin mennyt putkeen. Seinäjoen kirkonkylän mestaruuskisoista tuli hopeaa ja pronssia. Kolme tonnia saatoi olla hitausjuoksun Suomen ennätys. Alla tulokset.

Seinäjoki, Teron kiskaasut ja kaupungin mestaruuskilpailut 18.9.2011

M 3000 m
1. Teemu Hirvelä 1992 SeinäjsU 12.42,10
2. Joonas Harjamäki 1986 SeinäjsU 12.42,97

M 100 m
Erä 1 -0,7
1. Mikko Raittinen 1984 KurikRy 12,27
2. Eetu Kangas 1993 SeinäjsU 12,78
3. Joonas Harjamäki 1986 SeinäjsU 13,22

M Pituus
1. Mikko Raittinen 1984 KurikRy 5,90
4. Joonas Harjamäki 1986 SeinäjsU 5,59

M Kuula
1. Niklas Loukola 1991 SeinäjsU 15,63
4. Joonas Harjamäki 1986 SeinäjsU 7,86

M Kiekko
1. Seppo Paavola 1960 SeinäjsU 43,38
5. Joonas Harjamäki 1986 SeinäjsU 18,44

M Keihäs
1. Pasi Mäkipelto 1979 LehtimJy 65,56
6. Joonas Harjamäki 1986 SeinäjsU 42,93

Niin ja reeneihin. Eilen hölkkäsin aamulla 8km+3x100m. Iltalenkille sain Maunon kaveriksi ja rapsakka kymppi meni yritellessä näytellä että yhtään ei hengästytä. Mies on selkeästi hyvässä kunnossa ja juoksee Lidingössä viikonloppuna. Toivotaan hyvää kisaa ja sijoitusta.

Lenkki päättyi Harjulle, missä yllättäen oli juoksijoita. Janne Kämä ja Dennis Rehnström sekä Jouni Haatainen vetivät omaa settiään. Lähdin lyhyen palautuksen kelkkaan eli loppuvetoina juoksin 10x100m 15 sekunnin palautuksella. Siinä ei sitä kuuluisaa kissaa ehtinyt sanoa, kun Jonen perään piti jo ravata. Sain miehen kiinni aina hieman ennen 100m viivaa. Lyhyt palautus ja uuteen "rajoitinta vastaan" vetoon. Mies hengästyi hyvin ja nautiskelin tuskasta. Jouni valitteli keukoissa olevan vielä jotain pöpöä, mutta totesin sen olevan enemmän huonoa kuntoa. Ohjelmassani ol 70min vauhtileikittelyä mikä siis täyttyi lopun vetosarjalla. Kilsoja noin 14km ja se 10x100m.

Tämän päivän setti oli mielestäni varsin mielenkiintoinen. Aamulla väsyneillä silmillä juoksin 9km+3x100m. Illalla oli ollut pakko katsoa "Koston liekki" elokuva. Denzel Washington teki siinä hyvän roolityön henkivartijana ja Meksiko kuvauympäristönä oli hyvä valinta.

Illalla sitten ulkoilin seuraavasti kevyessä vesisateessa: 4km verkkaa+ 3x30m pakara/polvennostojuoksua+ 200m kävelyä Harjun puuportaille, missä 2x4x noin 100 porrasta joka toiselle askeltamalla. Antero kellotti aikoja ja vauhti kiihtyi joka "tamppauksella" alkaen 14.5 sekunnista päätyen 13.2 sekuntiin. Neljän nousun jälkeen oli 5 minuuttia hölkkää.

Jalat tutisi aika kivasti porrasnousujen jälkeen. Hengitys teki voimakkaasti töitä noinkin lyhytkestoisissa vedoissa. Niiden jälkeen piti vielä jaksaa 2x10x100m hölkkäpalautuksella hiekkapätkällä. Ekan setin jälkeen tein 3x5 syväkyykkyhypyt, jotka ei kyllä kovin korkealle noussu. Tässä vaiheessa Antero sai Pirjolta puhelinsoiton että pitäisi tulla hakemaan työpaikalta. Päätin lyhentää palautuksia niin Antsa pääsee jatkamaan hommia. En siis hölkytellyt takaisin vaan lyhyen palautuksen jälkeen kirmasin takaisin tulosuuntaan. Vedot meni nopeasti ja hengitys teki töitä.

Vetojen jälkeen kävelimme Harjun stadionille katsomaan, kuinka uudet hyppypaikat alkavat olla kunnossa. Valopylväitä ei ole edelleenkään pystytetty vaikka syksy painaa päälle ja JJK:n pitää päästä pelaamaan pelejä vielä lokakuun lopulla. JJK haastoi maahanmuuttajat katsomaan peliä ilmaiseksi ensi sunnuntaina. Kerrankin jotain fiksua palloilijoilta!

Niin joo reeni oli vielä kesken. Loppuverkkana jaksoin kiertää kolme kertaa Harjun pururadan (1,6km) sekä hölkytellä kämpille.

ehkä pientä vilustumista, asiaa tarkkaillaan

2011-09-20T18:56:00.003+03:00

Taas on pari päivää tätä syksyä elelty. Hyvin menneen viikonlopun jälkeen oli paluu arkeen. Töitä on ollu ihan kivasti ja eilisen vanhempainillan tulkkauksen vuoksi viikon kova siirrettiin suosiolla tälle päivälle. Eilen siis kevyt päivä 9km+3x100m ja 13km Huhtasuon maastossa +7x100m. Miestä alkoi heikottamaan iltalenkkiä tehdessä ja juoksu oli todella työlästä. Tulin siihen johtopäätökseen, että olen hiukan vilustunut. Tämän päivän aamulenkin jätinkin suosiolla väliin ja nukuin normaalia pidempään. Käytännössä koko yö sateli vettä ja sateellahan yleensä nukuttaa hyvin. Saa nähdä kuinka vaikeaa herääminen on kuukauden päästä, kun se nyt on jo näin vaikaa..

Päivän tulkkauskeikat menivät jälleen hyvin. Aina sitä on silti väsynyt kämpille päästyä. Tänäänkin oli pienen välipalan jälkeen pakko hiukan makoilla sohvalla ja torkahtaa. Hiukan ennen kello viittä oli verryttelemässä (2km) Harjulle, missä valmentaja Antero jo odoteli. Pitemmittä puheitta aloin juoksemaan reipasta aiottua tavoitevauhtia 5.40-50 per kierros. Kahden kierroksen jälkeen hölkkäsin palautuksena noin 4.10 vauhtia mailin mittaisen. Mies alkoi hiukan väsymään loppuvaiheessa ja päätin jättää vikan kovan runttauskierroksen tekemättä. Kieroksia siis yhteensä kahdeksan kappaletta.

Bonuksena tein 5x30m pakara/polvennostojuoksua ja 5x100m rullauksia loivaan alamäkeen. Askel rullasi ihan kivasti uudet Niken Skylonit jalassa. Keli oli yllättäen aurinkoinen kun tuntia aiemmin oli vielä satanut vettä. Loppuverryttelyä (2km) tehdessäni pysähdyin tekemään hirsipölkyillä selkiä ja vatsoja. Kämpille palasi raukeassa olotilassa oleva maratoonari. Päivän saldo ilman aamulenkkiä siisä 17km

Talkootöitä

2011-09-18T14:50:00.003+03:00

Parkanon treeni/työleiri alkaa olla ohi. Ohjelmassa on ollut runsaasti treeniä ja töitä. Mieli on palautunut, vaikka kroppa onkin hiukan väsynyt. Juuri tämänlaista harjoitusärsykettä lähdin hakemaan. Viikonloppu oli hölkkäkisoista vapaa ja keskityin treenaamiseen.

Mäkisen Risto saapui Tampereelta vanhoille kotikonnuille tänne Parkanoon fiilistelemään. Mies pistettiin heti ulkotöihin, sillä kaadoimme pihalta puskia ja yhden vaahterapuun. Puu piti pilkkoa ja viedä peräkärryllä kaatopaikalle. Siinä riittikin puuhasteltavaa ja lisäksi ohjelmassa oli nurmikon leikkuu.

Päätin juosta päivän treenini heti aamusta, kun kroppakin tuntui palautuneelta. Ohjelmassa oli 15km kiihtyvävauhtinen ja se meni mainiosti. Alkumatka oli vielä lenkkivauhtia, mutta melko nopeasti vauhti alkoi kiihtyä. Juoksu kulki ja tuntui rennolta. Lopun pari kilometriä kirrasin vauhtia kunnolla ja hengitys teki töit. Sellainen 3.20 vauhti tuntuu tällä hetkellä työlältä, mutta reilun kuukauden päästä sen pitäisi olla ns. helppoa kauraa.

Tuossa alhaalla linkki Garminin treenisivulle, mutta kilometrivauhdit kuitenkin tässä. 4.46, 4.36, 4.10, 3.56, 4.16, 4.02, 3,.59, 3.52, 3.47, 3.45, 3.48, 3.28, 3.13, 4.39. Keskiarvo 5.59. Lopuksi verkkasin kilometrin. Illalla vielä intouduin Riston kanssa lenkille ja juoksimme Käenkosken pururadalla. Minä 9km ja Risto niin, että viimeinen 3km lenkki kiihtyvänä reippaana. Keli oli syksyisen hyvä ja ehkä hiukan vilakka.

Tänään sunnuntaina oli sitten ohjelmassa pitkälenkki yhteen kirjoitettuna. Takosimme Riston kanssa 25km pitkäjärven lenkkiä Vahojärven suuntaan yhdensuuntaisena reittinä. Ohitimme Poikeusjärven leirikeskuksen ja matka jatkui. 12,5km kohdalla käännyimme takaisin ja käännöksen jälkeen tuntui hetken helpolta. Lopussa alkoi niin Ristolla kuin minullakin painamaan ja kotiin pääsy tuntui yhtä hienolta kuin aina ennenkin. Työmiehet olivat lounaansa ansainneet.

Parkano

2011-09-16T21:00:00.005+03:00

Jotain on taas ehtinyt tapahtua sitten viime päivityksen. Ainakin olen ehtinyt käymään lenkillä ja maraton on taas hiukan lähempänä. Sopivasti alkoi taas juoksukin kulkea eli tällä hetkellä ei valittamista.

Pääsin keskiviikkona Taipaleen Timolle hierottavaksi, mikä kyllä pelasti viikon. Vielä aamulla (9km+3x100m) juoksu oli yhtä tahnuamista, mutta iltalenkki (8km+3x100m) kulki jo aivan eri tavalla. Päivällä olin Tourulan Kesportista ostanut pari paria lenkkareita alennusmyynnistä. Sain satasella Niken skylonit ja Adidaksen Glidet ja molemmat ovat osoittautuneet loistaviksi työkaluiksi.

Skyloneita testasin eilen Harjun purua rullatessani. Aamun perinteisen (9km+3x100m) lisäksi juoksin 3km vr+ kymmenen kierrosta 1,6km mittaista reittia niin että kaksi kierrosta kovaa ja yksi palautusta. Maastossa juostuna vauhti oli 3.40 paikkeilla kovempi ja 4.10 paikkeilla löysempi tahti. Vikan kirrasin kovaa muistaakseni 5.25 varvin. Garmin mittasi kilometrit ja sen lisäksi vielä iskin aina uudelle kierrokselle lähtiessäni väliajan kelloon. Tästä syystä kierrosaikoja tuli aika paljon ja vaatii hiukan matikkapäätä ynnäillä numeroita. Loppuvaiheessa reeniä alkoi satamaan kaatamalla ja loppuvetoja juoksin vain 3x100m, minkä jälkeen kirmasin kämpille 2km. Iltalenkillä tuli kilsoja parikymppiä.

Illan kohokohta oli perheenä mennä valmentaja Anterolle kyläilemään. Antero kävi mun valmistujaisissa 2005 Parkanossa ja nyt porukat siis vasta vierailulla. Meikähän käy usein Antsalla saunomassa ja Pirjon hyviä ruokia syömässä valmennuskuvioiden varjolla. Yksi miitinki pitäisi vielä pitää ennen Frankfurttia.

Tänään perjantaina palauttelin numeroilla 8km+3x100m ja Parkanossa illalla 11km+6x100m. Juoksu kulki illalla tosi hyvin ja lenkkivauhdit tahtoivat kiilautua alle 4.30:n. Huomenna olsi ohjelmassa kiihtyvä reipas ja sunnuntaina pitkä lenkki. Mäkisen Risto tulee huomenna kylään ja tarkoitus on fiilistellä vanhoilla Parkanon mestoilla ja käydä mahdollisesti kalassakin.

inspiraatiota

2011-09-13T21:56:00.001+03:00

Viime päivinä on ollut melko kiireistä, enkä ole ehtinyt päivittämään blogiakaan. Aletaanpa siis kertaamaan viime viikosta.

Tortaina oli parin kevyen treenin päivä. Aamulla juoksin melko tukkoisen 9km+3x100m. Illaksi Antero oli suunnitellut satasia melkoisen määrän. Jo verryttelyssä (7km) tuntui todella hyvältä. Taipaleen Timon hieronta on siitä uskomaton, että parin päivän päästä käsittelystä on hillitön kulku. Tämä toistui ja onnistui kesän kisoissa useaan kertaan ja ehkä parhaiten Kalevan kisoissa.Voi olla, että lihaksita menee voimat hetkeksi hieronnan jälkeen ja ovat sitten toipuneet ja hyvässä vireessä hetken kuluttua.

Treeni oli siis 2x10x100m lyhyellä 30sek seisoskelulla. Menin vetelemään rullauksia Harjun mittapätkälle, missä yllätyksekseni oli menossa kisat ja juoksijat tekivät alkuverryttelyitä. Kyseessä oli perinteiset Syys-pk kisat. Tarjolla olisi ollut 400 metriäkin ja lähellä oli etten olisi lähtenyt hakemaan piikkareita. Unelma 55sekunnin nelosesta siis elää edelleen.

Satkujen jälkeen kävin tekemässä Harjun katsomossa porrasjuoksuja hyvällä fiiliksellä. Kroppa toimi vaikka vettä satoi. Katsoin urheilijoiden edesottamuksia ja Juntusen Joukon 50sekunnin nelosen ennen kuin jatkoin reeniä. Hölkkäsin puuportain vieressä oleville hirsipölkyille, missä tein selkiä ja vatsoja. Lopuksi hölkkäilin 2km kämpille.

Perjantaina oli työntäyteinen päivä. Välillä meinasi iskeä hiukan stressiäkin ja varsinkin siinä vaiheessa kuin sain yli 20 sivua käännettäväksi viikossa. Aamulla olin hölkkäillyt 10km+3x100m ja Illaksi Helsinkiin saavuttuani Suomi-Ruotsi maaottelut meni iltalenkin edelle. En kuitenkaan mennyt stadionille vaan seurasin kisoja veljen luona Tapanilassa. Seuraavana päivänä olisi lähtö Tallinnaan ja ajattelin ehtiä aamulenkinkin suorittamaan. Teinkin sen (8km+2x1min reipahkoa+3x100m).

Satamassa tapasin tukijani Kauko Isomäen perheineen. Pari tuntia myöhemmin olimme Tallinnassa ja Viru hotellissa. Kävimme hoitamassa ilmoittautumiseni ja pääsin vielä mukaan kympille 8000 muun joukkoon. Mielessä kävi myös puolimaratonin juokseminen, mutta olin tehnyt valintani. Illan verryttelyssä (5km) kävin tutustumassa kilpailureitin viimeisille kilometreille. Varsinkin Tallinnan vanha kaupunki oli todella hieno, eikä keskustassa muutenkaan ollut valittamista. Historiaa ja nähtävää jäi seuraavallekin kerralle.

Kilpailupäivänä kävin hölkkäilemässä 10min ja ehdin tutustua myös Viru-hotellin yläkerran KGB-museoon. Startti oli vasta puoli kaksi ja ehdin myös tehdä swahilin kielen käännöksiä. Itse kisa meni ihan ok, vaikka tavoitetta 31min alittamisesta en saavuttanut. Lähtöviivalla tapasin Viron ylpeyden Tiidrek Nurmen, joka arvoi meidän kahden juoksevan kärjessä. Niin vain kuitenkin tapahtui, että lähdön tapahduttua alkoi meikäläisen kone lyödä rajoitinta vastaan. Eka tonni loivaan alamäkeen meni 2.54 ja meikä oli jo hätää kärsimässä. Parin viikon tauko nopeista vedoista alkoi heti näkyä, että kroppa hylki kovia vauhteja. Neljän minuutin vauhdilla juostut reippaat eivätä kympin paljoa auttanu.

Kisassa oli myös Viron Roman Fosti, jonka tapasin Tirrenian leirillä 2004. Hän oli siellä Kutilaisen kämppiksenä ja kyseli juokseeko mies vielä. Roman juoksee kasia ja niinkin pitkä matka kuin kymppi kulki nyt aikaan 31.15. Jäin hänestä ja parista muusta jampasta melko pian. Puolivälin jälkeen arvelin miehellä alkavan matka painaa ja ehkä saavutin edellämenevää porukkaa. Sitten tulivat mukulakivet ja puisto-osuus, missä vauhti tippui edelleen. En aina tiennyt mistä kääntyä ja tämä hidasti matkantekoa. Reitti oli periaatteessa nopea lukuunottamatta loppua.

Tyntsä eli Mikko Tyni tuli maaliin puolisen minuuttia mun jälkeen ja palasimme samalla laivalla Tallinnasta Helsinkiin. Mukava oli miestä nähdä ja juttua riitti. Kokonaisuudessaan Tallinnan keikka oli todella mahtava ja antaa potkua syksyn harjoitteluun. Heti maanantaina juoksin tunnin aamulenkin (13km+3x100m) ja illalla Henaattorin kanssa 15km 4.30 vauhdilla. Jalat oli aika tukkoisen oloiset eikä tilanne helpottunut yhtään tämän päivän aikana. Päätinkin varata hieronnan huomiselle niin treenit voivat jatkua kohto maratonia. Tarkoituksena oli jo juosta reipasta, mutta päätin sen olevan liian väkinäistä. Juoksinkin aamulla 9km+3x100m ja illalla Tommin kanssa 16km+3x100m. Lenkin pari viimeistä kilsaa juoksin reippaammin niin sain jotenkin hyvitettyä menetetyn reippaan. Tuloksia voi kattella täältä ja tuosta alhaalta.

1	1	NURME TIIDREK	0:30:34	M	1
2	86	FOSTI ROMAN	0:31:13	M	2
3	87	TŠERAPANNIKOV SERGEI	0:31:16	M	3
4	12	AUS PRIIT	0:31:19	MN	1
5	261	TAKALA MIIKA	0:31:39	M	4
6	11	JANKUNAS KESTUTIS	0:31:57	M	5
7	96	HOLROYD RYAN	0:32:00	MN	2
8	477	TYNI MIKKO	0:32:16	M	6

2011-09-11T16:21:00.001+03:00

Tallinn

2011-09-11T16:19:00.001+03:00

Reeniä ja palauttelua

2011-09-06T21:18:00.001+03:00

Viime päivinä on tullut treenattua ihan kiitettävästi. Eilen tein toisen pitkän reippaan kuten viime viikolla. Aamulla hölkkäsin perinteisen 9km+3x100m ja illalla siis 20km 3,57 keskivauhdilla. Ennen treeniä otin pienet nokkaunet, jotka melkein lipsahtivat överiksi. Olin sen verra koomassa, että herättyäni piti heräillä normaalia pidempään. Päivitin siinä vaiheessa blogia parvekkeella istuen.

Kuuden maissa sitten suuntasin lenkkarit samalle reitille kuin viime viikolla. Kiersin tasan tarkkaan saman reitin, mutta mittaukset menivät taas plörinäksi, kun puskareissun jälkeen kello ei heti käynnistynyt. Nyt sain reitin mitaksi 19,4km ja aikaa kului 1.16,37. Viimeksi gepsi ei mitannut ekaa kilsaa ollenkaan (19,03km kun vihdoin alkoi mittaamaan) ja loppuaika oli 1.23,20. Jos siis juoksin samaa vauhtia aikaa vessareissusta kellon käynnistämiseen uudelleen kesti lähes 7minuuttia. Varsinaista rakettitiedettä meikäläisen reenaamiset siis.

Tällä kertaa tonnit liikahtivat siis aikoihin 4.27, 4.01, 4.02, 3.58, 3.35, 3.53, 3.47, 3.56, 3.54, 4.00, 4.01, 3.56, 3.55, 3.56, 3.52, 3.54, 4.06, 4.00, 3.58 ja 1.24. Reenistä vielä sen verran, että keskisyke oli 148 eli ei mikään kauheen korkea ja kaloreita reenissä kului 887 sekä training effect oli 3.4. Jalat oli hiukan väsyneen oloiset, mutta askel kulki ihan kivasti loppuun asti. Seuraavilla viikoilla on tarkoitus kiristää vauhtiruuvia.

Tänään oli sitten illalla pelastava hieronta. Sitä ennen kuitenkin 9km+3x100m aamulenkki sekä illalla 13km 4.15 keskivauhdilla+3x100m. Kyseessä oli kevyt vauhtileikittely ja rullailin ehkä noin kymmenen reippaampaa pätkää. Keli muuttui päivän mittaan aika dramaattisesti. Vielä iltapäivään saakka aurinko paisteli kirkkaalta taivaalta ja fillaroidessani suorastaan imin tuota auringonvaloa. Alkuillaksi sitten sää muutui täysin ja alkoi satamaan. Kastuin iltalenkilla, mutta keli on edelleen lämmin eikä sade meininkiä haitannut. Taipaleen Timo otti iltakuudeksi mut hierottavaksi ja piesty kroppa sai kaipaamaansa käsittelyä. Kiitos Timo!

Valokuvan oikeanpuoleinen kaveri on Säynätsalon puhallusvillayrittäjä Kauko Isomäki. Hänen ja hänen perheensä kanssa matkustamme lauantaina Tallinnaan. Kauko juoksee täyden maratonin ja mä kympin. Perjantaina olisi kuitenkin maaottelun seuraamista Stadikalla. Jos jollain on ilmaislippuja saa ottaa yhteyttä!

Finlandia Marahon 2011

2011-09-05T17:07:00.003+03:00

Finlandia marathon 2011

Vuoden 2011 Jyväskylän maratonit on juostu. Sain viime vuoden tapaan olla tapahtumassa järjestetäjänä ja voin sanoa saaneeni siitä paljon. Käytin lauantaipäivään lepopäiväni, mikä oli kuitenkin kaikkea muuta kuin lepoa. Juoksuaskeleita ei nyt ehkä tullut otettua, mutta maratoonarin kestävyyttä päivän aikana kuitenkin vaadittiin.

Tapahtuman rakentaminen alkoi osaltani perjantaina, kun menin Hippoksen jäähallille hakemaan yläkerran varastosta kilometrimerkkejä ja opasteita. Tapahtuman sponsori oli vaihtunut ja saimme vaihtaa uudet paperit kyltteihin sekä laittaa ne numerojärjestykseen pakettiauton takakonttiin. Tässä vierähti parituntinen ja pääsin iltalenkille (15km Laajavuoren maastoissa) hiukan ennen seitsemää. Tämä sopi kuitenkin ohjelmaan, sillä mulla on perjantaisauna kahdeksalta. Lenkin ja saunan jälkeen oli sopivan rento olo ja menin aikaisin nukkumaan.

Lauantain aikainen herätys kello kuusi herätti maratonpäivään. Puoli seitsemän olin jo Kuokkkalan graniitissa, missä lähtöpaikka sijaitsi tänä vuonna. Lähdimme pudottelemaan kilsamerkkejä reitin varrelle, jonka entinen huippuhiihtäjä Kari Ristanen oli merkannut polkupyörällä edellisyönä. Asvaltilla oli liidulla merkitty kilometrien kohdat ja asettelimme kyltit paikoilleen. Tsekkailin kilometrejä myös Garminin uudella kellollani ja aika tarkkaan menivät. Toisella kierroksella pudottelimme lisäksi rantaraitin (14km) kyltit ja ehdimme saamaan reitin valmiiksi puolisen tuntia ennen maratonin (klo 12) starttia.

Tunnelma alkoi kohota kisapaikalla ja 700 uskaliasta lähti täysmatkalle. Sain olla ohjaamassa juoksijoita ensimmäisessä risteyksessä, tarkoitus kun oli kiertää tienjakaja oikealta. Tämän jälkeen ehdin hengähtää hiukan ja pääsin lounaalle. Kesken maratonin tuli pieni vesisade, mutta se ei menoa haitannut. Kärjessä kolmen kympin kohdalla oli seurakaveri Juha Puttonen, mutta hän joutui keskeyttämään jossain 35km kohdalla ilmeisesti selän kipeydyttyä. Mies olisi maaliin juostuaan tekaissut 2.40-45 ajan, mutta se jäi tulevien vuosien tehtäväksi. Sinänsä hienoa, että mies lähti kisaamaan, sillä Juha on lopettanut jo aktiivijuoksunsa. Ennen kisaa kuulin Juhan ja veljensä tavoittelevan 3.15 aikaa ja jeesaavansa vain kaveria. Nälkä kuitenkin näytti kasvaneen kisan aikana, sillä veli Tuomas alitti kolme tuntia.

Keskeyttäneiden joukossa oli myös JKU:n valmennuspäällikkö Antti Leskinen, joka puheli neljän tunnin ajasta ennen kisaa mutta yltyi kolmen tunnin vauhtiin alun tunnuttua helpolta. Maratonkeskittyneisyyden puute siis vei miehiä eikä päinvastoin kun vielä kaverini Markku Holmi keskeytti myös kolmen kympin kohdilla vedoten kipeytyneeseen lonkkaan.

Mun työvelvollisuudet jatkuivat kolmelta, kun rantaraitin juoksijat pari minuuttia myöhemmin puolimaratonaareiden perään lähtivät hiukan eri suuntaan. Sykin pyörällä kärjen edellä sekä raivasin tilaa kierroksella ohitettavista. Heitä oli aika vähän lukuun ottamatta viimeisiä kilometrejä, jolloin pääasiassa kävellen puolikasta suorittavat tulivat selkä edellä vastaan. Voittajat maaliin saateltuani lähdin etsimään viimeisiä kävelijöitä ja päästämään pois reitin varrella olevia toimitsijoita. Tämä oli varsin mukava tehtävä ja sain hetken aikaa jutella pitkän päivän tehneiden kanssa. Palailin maalialueelle pari muovikassaia täynnä toimitsijaliivejä ja tikkareita eli liikenteenohjausmerkkejä.

Päivä jatkui seuraavaksi kevyillä eväillä. Juoksijoille tarkoitettuja eväspusseja oli jäänyt jonkin verran ja evästelin niitä samaan aikaan kun palkintojen jako oli käynnissä. Soitin valmentajalleni, joka oli reittiä siivoamassa ja pääsin autokuskiksi. Keräilimme käytettyjä geelejä, kylttejä ja merkkejä kun takaa tuleva toinen auto poimi puomeja. Merkit piti vielä päivän päätteeksi saatella takaisin jäähallin varastoon ja kello oli kymmenen illalla kun pääsimme lopettelemaan päivän savottaa.

Nyt on siis jälleen käytännön kokemusta maratonin järjestämisestä saatu. Sunnuntain pitkä lenkki sujui ihan kivasti seuraavana päivänä ja pituudeksi 27.5km. Juoksimme Jarin ja Tommin kanssa Laajavuoren maastoissa ja aika kului kivasti. Iltapäivällä menin vielä Jarin luokse katsomaan MM-maratonia "nauhalta". Harmikseni näin vain ensimmäiset puolitoista tuntia, sillä digipoksi oli vain tämän pätkän nauhoittanut. Tekniikan ihmeellinen maailma siis lyhensi maratonnautinnin minimiin, mutta aavistuksen verran pääsin tapahtumasta kuitenkin jyvälle.

Treenit jatkuvat

2011-09-01T20:12:00.002+03:00

Juoksu jatkuu siinä missä elämäkin. Pieni perustekeminen pitää rytmiä yllä ja elämän mielekkäänä. Välillä vain tahtoo väsyttääkin ja sitä on edessä enemmänkin. Harjoitusruuvin kiristäminen, määrän mättäminen ja iltojen pimeneminen on suoraan yhteydessä väsymyksen tunteeseen. Tämän kun kuitenkin tietää on kokonaisuus hallittavissa. Itse asiassa on hauskaa keskittyä syksyllä maratonille silloin kun ei ole muita kisoja häiritsemässä maratonkeskittyneisyyttä.

Tänään sain vastauksen Frankfurtista, että saan eliittistartin mutten majoitusta. Tämäkin on jo paljon ja antaa stimmunkia harjoitteluun. Saman tien paukautinkin lentoliput, mitkä maksoivat saman verran kuin junamatka Helsinkiin ja takaisin. Vielä on majoitusta etsittävä.

Tämä viikko on ollut aika lailla työntäyteinen ja ukko on ollut välillä väsynyt. Lisäksi piti puoli viisi viime yönä herätä katsomaan vitosen alkueriä. Puoli tuntia tosin kisoja tsekkailtuani jatkoin unia, aamulenkille en silti jaksanut kömpiä. Illalla oli ohjelmassa viikon toinen kehittävä reeni. 3km verkan jälkeen kiersin kahdeksan kierrosta Harjun pururataa, mihin tosin on nyt levitetty kova kivituhka ensi kevään veteraanien MM-halleja silmällä pitäen. Reitti on nyt sen verran nopea, että vanha "6min per kierros" ei enää ole tv-kovaa. Nyt se oli lähempänä tv-reipasta tai sitten ukko on kovassa kunnossa.

Kierrosajat mulla olivat seuraavat: 6.10, 6.16, 6.52, 6.06, 6.38, 5.59, 6.34, 5,36. Jalat oli tukkeessa ennen reeniä ja miestä väsytti. Ei oikeastaan kauheesti huvittanut juosta, mutta valmentaja reitin varrella tsemppasi ja loi uskoa. Reeni meni loppujen lopuksi ihan hyvin ja Selimkin tuli morjestamaan. Teimme päälle 6x100m+ 3x20m pakara/polvennostojuoksua+ selkiä/vatsoja ja 2km loppuverkan.

Huomenna ohjelmassa on pari kevyttä lenkkiä, maratonreitin valmistelua ja lauantaiaamuna on aikainen herätys.

maratonvääntöä

2011-08-30T18:32:00.003+03:00

Tänään se sitten alkoi nimittäin meikäläisen maratonreenaus. Mitä muutakaan parinkympin reipas lenkki olisi kuin sitä itseä? Tavoitteena oli tyrkätä treeni 4min kilsavauhtia ja lopussa 3.50min/km. Hiukan etukäteen hirvitti, sillä meikäläinen ei ole tämän tyyppisten harjoitteiden spesialisti. Treeni meni kuitenkin hyvin ja juoksu rullasi heti alusta lähtien. Mukana oli Polarin gps, joka melko tarkkaan näytti missä mennään. Eilen tein tilauksen uudesta Garminista ja se tulee hyvään käyttöön nyt syksyllä. Kilometrivauhdit näyttivät 10.59, 4.04, 3.58, 4.03, 3.55, 4.20, 3.59, 3.59, 3.52, 3.54, 4.08, 3.48, 4.03, 3.54, 3.53, 3.58, 4.13, 3.58, 4.00 =1.23,20.

Työpäivä oli aika löysä ja ehdin katsomaan Daegun MM-kisoja suorana lähetyksenä. Jännittäviä olivat miesten kasi sekä naisten tonnivitosten alkuerät. Jännää oli seurata norjalaisen juoksijan etenemistä finaaliin. Edes matkan kenialaissuosikit eivät selvinneet finaaliin. Tonnivitonen jos mikä on vaatii taktista osaamista.

syksyä ilmassa

2011-08-29T20:25:00.004+03:00

"Motivaatio on niin tapissa kuin voi vain olla" totesi Jukka Keskisalo haastattelussa karsiuduttuaan esteiden MM-finaalista. Hän oli tehnyt kaikkensa vuoden aikana menestyäkseen juuri tuossa kilpailussa, mutta asiat eivät sujuneet suunnitellusti. Urheilu on välillä suuri mysteeri ja kovaa treenaaminen ei aina välttämättä tuota haluttua tulosta. Ajatuksen pitää olla mukana tekemisessä ja levon/rasituksen suhdetta on tarkkailtava. Kilpailukunnon hakeminen ja viilaaminen on aika välillä taiteellista puuhaa, mikä syö luonnollisesti hermoja. Tanskalainen filosofi kirjoitti pari sataa vuotta sitten siitä kuinka urheilija lohduttaa itseään sillä, että tehty työ ei mene hukkaan. Toivon Jukalle hyvää ensi kautta ensin EM-kotikisoissa ja sitten Olympialaisissa!

Omalla kohdalla tällä hetkellä on menossa akkujen latailu lokakuun lopun Frankfurtin maratonia varten. Mara ei ole ihan pikku juttu eikä sitä pidä lähteä valloittamaan löysin rantein. Sitä pitää kunnioittaa ja arvostaa, jotta sen voi päihittää. Neljäkymmentäkaksi kilometriä 3.20 kilometrivauhdilla ei ole mikään piece of cake, mutta on mahdollinen huolellisella valmistautumisella. Lenkillä pitää käydä ja usein.

Sunnuntaina juoksin kaksi tuntia ja viisi minuuttia hyvässä seurassa. Hyvin nukutun yön jälkeen Jari, Antti, Markku, Toni ja minä suuntasimme Laajavuoren maastoihin. Keli oli lämmin juosta tarkeni ilman paitaa. Meno oli sopivan kevyttä ehkä 5min/km. Loppupäivä meni koomaillessa ja käännöksiä tehdessä. Hieno ohjelmanumero oli Laajavuoren huipulla käynti Selimin kanssa sekä Vuorilammessa uinti. Tänään aamulla jalat olivatkin yllättävän virkeät. Askellus tuntui hyvältä ja jo itse asiassa eilen. Huomaan käyttäväni vatsalihaksia nyt tehokkaammin lenkin aikana ja lenkin jälkeen vatsan sixpack on selkeästi näkyvissä.

Tänään maanantaina oli palautuspäivä huomista pitkää reipasta varten. Aamulla juoksin 9km+3x100m ja illalla 8km+2x10x100m rullauksia +selkiä/vatsoja +2km vr. Pyörähdin Harjun baanoilla ja urheilukentän nurmikolla. Syksyä oli selkeästi ilmassa ja nautin raikkaasta säästä. Ennen lenkkiä olin torkahtanut hiukan ja herättyäni oli todella raukea olotila. Sain kuitenkin tsempattua itseni lenkille.

Yritän nyt nauttia helpon juoksun tunteesta mahdollisimman pitkään. Näin aina syksyllä, kun takana on ratakausi. Juoksua on alla paljon nopeilla vauhdeilla ja sitä kimmoisuuttakin askelluksessa pitäisi olla. Tähän kun alkaa iskemään kilometrejä niin maraton saatta liikahtaa parin kuukauden päästä.

Höyryn hölkkä Keuruu

2011-08-27T21:17:00.002+03:00

Taas on kerennyt tapahtua monenmoista. Perjantaina oli palauttelupäivä tämän päivän kisaa varten. Juoksin aamulla 9km+3x100m sekä illalla 8km+5x100m+ selkiä/vatsoja Harjun pölkyillä+2km vr. Illalla kävin perjantaisaunassa ja koitin nautiskella elämästä. Menin aikaisin nukkumaan, sillä herätyskello soi 04.30. Silloin tuli Sandra Eriksonin estekisa Daegusta sekä naisten maraton. Puolitoista tuntia kisaa seurattuani menin takaisin nukkumaan ja paukutin unta kello kymmeneen.

Kevyen aamuverkan 4km+1x200m jälkeen tein yhtä käännöstyötä siihen asti kunnes autokyyti lähti Kesportin pihasta. Matkaseurana oli parasta mahdollista porukkaa eli virkeitä veteraaneja. Höyryveturipuistoon saavuttaessa oli keli lämmennyt jo hellerajan yli. Edessä olisi tulossa melko kuuma kisa. Näin äkkiseltään yli +25 astetta tuntui kuumalta.

Martti oli porakone kädessä vastaanottamassa vieraita. Puistossa oli kaikenlaista sälää kuulemma vähän niin kuin Lomakouherossa aikanaan. Itse Haapaveden asema oli aikanaan todella vilkas risteysasema ja ryssät pommittivat sitä sodissa. Itse viihdyn aina ympäristössä, jossa sillä on jotain ainutlaatuista kerrottavaa.

Kisareitti oli tarkka 10km ja melko nopea. Se kiertää järven, jota ei missään vaiheessa näe. Tällä kertaa loppumatkasta riesana olivat irtokivet hiekkatiellä se kun oli aurattu viime viikolla. Vuonna 2009 juoksin siellä reittiennätyksen 31.45 ja silloin hiekkatie taisi olla tasainen ja kova. Tänään kulku oli kaikkea muuta kuin hyvä. Alkumatkasta tempasin reippaasti liikkeelle kuten suunnittelin. Eka kilsa 3.03. Jo tässä vaiheessa alkoi tuntua että tänään ei ole mun päivä. Seuraavat kilsat 3.15, 3.07, 3.24 ja sävelet alkoivat tulla selväksi. Puoliväli sujahti ajassa 16.15 ja huonolla matikkapäällä happivajeessa laskeskelin parantelevani reittiennätystä. Kilometrin sujuivat ajassa 3.24, 3.18, 3.16, 3.22, 3.23. Mies alkoi olla todella pahasti väsyksissä ja tavoitteeksi tuli vain päästä maaliin. Mielessä viivähti hetken ajatus, että keskiviikon 5000m painoi sittenkin kropassa. Mikään pakko ei olisi ollut ottaa kaikkea koneesta irti, mutta silti tuuppasin vikan kilometrin täysillä 2.55. Loppuaika oli helposti muistettava 32.32. Maalissa olin aivan katki poikki ja keräilin itseäni pitkän aikaa. En jaksanut edes lähteä tekemään loppuverkkaa. Tai siinä vaiheessa kun jaksoin muistutti juoksu paikallaan kävelyä. Toistin tätä pari kilometriä ja menin saunaan palauttelemaan.

Saunan lauteilla oli mukava jutustella äijien kanssa. Esiin nousi myös ajatus juosta Tallinnassa katukymppi parin viikon päästä. Katsotaan kuinka sen kanssa käy, mutta haasteita riittää. Kohta pitäisi laittaa ilmoittautuminen Frankfurttiinkin ja niin pois päin.

Höyryn hölkkä

2011-08-26T13:39:00.002+03:00

Onko ketään menossa huomenna Keuruulle Höyryhölkään? Olen autokyytiä vailla ja mielelläni lähtisin rankomaan tuohon mainioon tasan tarkkaan kympin mittaiseen juoksukisaan.

Hämeenlinna

2011-08-25T11:41:00.003+03:00

Ei tässä elämässä saavuta mitään ilman kauheeta vääntöä ja hammasten kiristystä. Ei edes kestävyysjuoksussa. Molempiin vaikuttaa valmistautuminen ja henkinen kantti. Näin eilen Hämeenlinnassa.

Keskiviikko oli normaali työpäivä. Kävin aamulla tunnustelemassa 4km+3x100m juoksua ja tukkoisen tuntuista oli. Alaselkä oli selkeästi taas jumissa ja juoksu tuntui väkinäiseltä. Kello 14 lähdimme JKU:n kiekonheittäjä Juuso Sillanpään kanssa ajelemaan kohti kisapaikkaa. Yritin pitää mieleni positiivisena ja nauttia siitä, että saan tehdä sitä mistä pidän. Yli kolmekymppinen Juuso oli samaa mieltä, että kaikki on aina kotiinpäin. Kisajännitys, suoritus ja sen jälkeinen hyvä fiilis. Siinähän se on lyhykäisyydessään. Yritystä pitää olla ja se on jopa suotavaa. Tietyn tyydytyksen tunteen antaa sekin, että on laittanut itsensä peliin.

Illan 5000 metriä oli ohjelmassa kello 20.10. Mulla oli reilu kolme tuntia aikaa kärvistellä kisaan ja otin rennosti. Pukukoppiin alkoi pikkuhiljaa valua laihoja juoksijoita. Jutustelu oli kuitenkin melko maltillista ja selkeästi näki, että muutamat olivat tulleet hakemaan hyvää tulosta. En viitsinyt itsekään liikaa aukoa päätä.

Alkuverryttely porukalla oli tutun vaitonainen. Jokainen tunnusteli omaa kroppaansa ja valmistautui henkisesti koitokseen. Oma juoksu ei tuntunut hyvältä eikä huonolta, mutta miehen se pisti miettimään siinä vaiheessa kun laitoin piikkarit jalkaan. Selkeästi tuntui, kuinka takareidet ja pohkeet hiukan säteilivät ja olivat puutuneen tuntuiset. Sama juttu kuin vuosi sitten Kajaanin kalevan kisoissa. Silloin vain vielä pahemmin. Otin tunnustelevia satasen avausvetoja ja kävin sotaa pääni sisällä. Hölkkäilin ja mietin mitä tehdä. Olin jo päättänyt jättää kisan väliin, kun äkkäsin mennä fysioterapeutti Teppo Syrjälältä kysymään vinkkiä. Teppo antoi rohkaisun sanoja ja uskoin häntä. Teimme pari pitoliikettä keskivartalolle ja hän sanoi, että ei selkä tunnu 3min vauhdissa enemmän kylläkin kevyessä juoksussa. Totesin pari vuotta itseäni vanhemman kaverin olevan mahdollisesti oikeassa ja starttasin. Ainahan kisan voi keskeyttää jos tuntuu että ei pysy kyydissä.

Olimme sopineet Artun, Pekan, Rikun ja Oskarin kanssa jonkinlaisesta vuorovedosta. Kärki menisi kuitenkin meille hiukan liian kovaa. Eka tonni oli kuitenkin melko soutavaa vauhtia ja tulin siinä mukana 2.54,4. Seuraavaan he kiristivät hiukan vauhtia ja vedin kakkosporukkaa vajaat pari kierrosta. Tämän jälkeen annoin poikien tulla ohi ja jäin häntäpäähän. Jostain syystä kone alkoi kuitenkin hyytymään ja tipuin porukasta nopeasti parikymmentä metriä. Mietin mitä tehdä. Ero ei kuitenkaan kasvanut ja vauhti pysyi yllä. Seuraavat pari tonnia 6.01 ja kolmen tonnin väliaika 8.56,3. Olin jo suunnitellut keskeyttäväni tässä vaiheessa, mutta jokin pakotti jatkamaan. Laskeskelin, että enää vain viisi kierrosta maaliin ja kyllä sen kestän. Seuraava tonni 3.01,0 ja lähdin kehittämään loppuvetoa. Se olikin niin onnistunut, että saavutin edellä mennevät Vattulainen/Piipponen 300 metriä ennen maalia. Tässä vaiheesssa meikällä oli kauhee stimmunki päällä. Takasuoralla kyttäsivät silmää tekevät Suomen urheiluliiton toimihenkilöt ja se ehkä antoi voimia. Väänsimme tasaisesti Piipposen (3.48 1500m) kanssa loppua ja hävisin hänelle sekunnin. Ihmettelin maalissa, että vikaan tonniin oli kulunut aikaa vain 2.47,9!

Kisan jälkeen riitti spekuloitavaa ihan kiitettäväksi sain onniteltua päivän onnistujia. Mieleen tuli ajatus siitä, kuinka saada jätkiä vitosen viivalle useamminkin. Nythän heitä oli parikymmentä eli melkein kaikki kotimaiset ravurit saapuivat kuin autot katsastuskonttoriin. Harva piti realistisena päästä Suomi-Ruotsi maaotteluun, vaan hyvä kilpailu veti enemmän. En ole varma, miten saada ensi kesänä jätkiä viivalle useammin, mutta kyllä SUL voisi jotenkin vaikuttaa asiaan. Esimerkiksi niin, että katsoo että kolmosen ja vitosen kisoja järjestetään suhteessa yhtä paljon.

5000 m, maaottelukatsastus: 1) Matti Räsänen JoKa 14.05,11, 2) Jarkko Hamberg SjundeåIF 14.10,17, 3) Henri Manninen JKU 14.16,38, 4) Jarkko Järvenpää TP 14.25,08, 5) Riku Marttinen HeinolIs 14.41,88, 6) Oskari Pennanen JuuanJä 14.42,54, 7) Ilari Piipponen KarhKa 14.44,68, 8) Miika Takala JKU 14.45,56, 9) Arttu Vattulainen JoKa 14.50,49, 10) Aki Nummela HKV 15.01,43, 11) Jukka Kero TuUL 15.02,29, 12) Teppo Syrjälä TeivoSt 15.03,07 ... Lewis Korir TuUL (KEN) keskeytti (jänis).

2011-08-23T21:39:00.003+03:00

Niinpä niin. Eilen kun pääsin kehumaan hyvää kulkua ei tänään siitä ollut tietokakaan. Aamulenkin jätin suosiolla väliin, kun piti olla töissä jo klo 8. Muutenkaan tänään ei olisi ollut kuin verryttelypäivä. Verryttelyksi se tosiaan meni, sillä 8km kevyt lenkki oli yhtä tuskaista kuin tähänkin asti. Askeleen kimmoisuus oli jälleen hukassa ja mistä muusta se johtuisi kuin alaselästä. Päälle rullasin 4x100m, mitkä kulki sinänsä ihan hyvin, mutta latautumisesta huomiseen kisaan ei ollut tietoakaan. Siihen vaikutti ehkä raskas työpäivä, mikä oli tulkkiuran ehkä kovin. Sen verran oli hardcorea tulkattavaa, että ei se voi olla vaikuttamatta tulkkiin. Onneksi kuitenkin valtaosa tulkkauskeikoista on ns. helppoja ja jopa mukavia.

Illalla piti käydä Harjun pururadan vieressä olevilla hirsipölkyillä vääntämässä selkiä ja vatsoja. Tilanne ehkä hiukan helpottui ja illan venyttelyssä oli havaittavissa tuntoaistin palatumista jalkoihin. Saattaa kuulostaa naurettavalta nipottamiselta meikäläisen valittaminen, mutta sen kyllä urheilija tuntee milloin juoksu ns. kulkee. Tämä tunne on erittäin suositeltavaa tavalliselle hölkkääjällekin kokea edes joskus. Sitä kautta tulee niitä tuloksia ja omia ennätyksiäkin. Juoksuhan perustuu siihen, että pystyy juoksemaan kovaa ja rennosti ilman että syntyy liikaa happivelkaa. Tätä edestauttaa juoksun taloudellisuus vaikka sitä kuntoakin tarvitaan. Tästä syystä moni juoksee ennätyksiään loppukesästä kun alla on pitkä ratakesä ja juoksu rullaa. Se selviää huomenna onko tästä ruhosta minkälaiseen kisaan huomenna vitosella. Ainakin ilmoittautuneita näyttäisi olevan kohtalaisesti.

Finlandia marathonille jänikseksi?

2011-08-23T16:07:00.002+03:00

Onko sinulla mitään suunnitelmia Finlandia Marathonin viikonlopuksi?

Siellä tarvittaisiin vielä 4.00 maratonin ja 1.45 puolikkaan

tavoiteaikajuoksijoita. Jos siis koet pistoksen rinnassasi ilmoittaudu

JKU:n Antti Leskiselle: antti.leskinen@jku.fi