sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Pohdintaa kauden kulusta

Viime blogitekstissä kirjoitin viimeisten viikkojen treeneistä ja kisoista ennen Kalevan kisoja. Olennainen huomio oli kunnon nousussa juuri ennen kesän tärkeintä kisaa. Itsellekin se tuli hiukan puum takaa, vaikka sellaista ounastelin. Toki kahden viikon loman ja sen jälkeisen kahden viikon työssäolojakson aikana pyrin tekemään asioita, jotka tähtäsivät kunnon nousuun ja kisavireen löytymiseen. 

Pitemmältä ajanjaksolta tarkasteltuna liikkeelle voisi lähteä viime marraskuulta, jolloin pakara "jämähti" viidennen kerran kahden ja puolen vuoden sisään. Kesä oli mennyt yllättävän hyvin ja Tikkahölkässä juoksin ehkä vuoden parhaan juoksun. Kalevan kisoissa juoksin nuhaisena ok hyvin, mutta vetsku SM-maantiellä ja Valon kympillä Jyväskylässä heikosti. Aloitinkin sen jälkeen ylimenokauden, mikä sisälsi mm. sauvakävelyä Hannen kanssa. Syksyllä en mitään ihmeempiä tehnyt, mutta silti pakaravaiva iski. Kävin näyttämässä sitä Ilkka Räsäselle, joka oli sitä mieltä kuin muutkin eli iskutusta vähemmän ja voimaa enemmän kropan ikääntyessa. 

Jonkin aikaa loppuvuodesta sitkuttelin ja reenasin aika vähän. Jossain vaiheessa älysin hankkia kuntosalikortin Lewelliin kodin lähelle ja aloin tehdä voimaa. Pakaran kuntoutukseen sain fyssarilta täsmäohjeita, mistä ei tuntunut olevan apua. Tein liikkeitä liikaa tai jotain, mutta vaiva ei tuntunut helpottavan. Ostin ensilumien sataessa Salomonin pitokarvasukset ja ajelin aluksi Tikkakoskelle hiihtämään. Olotila oli aina hyvä hiihtolenkin jälkeen. Salilla käyntiin yhdistin 3-4km juoksua, mitä ennen tein muutaman soututreeninkin Lewellillä. Hommasin kotiin Playstation nelosen ja joulu meni mukavasti. 

Tammikuussa aloin päästä jyvälle juoksutouhuista. Kävin Anteron treeneissä ja pakara kesti hyvin kaarrejuoksuakin. Treeniryhmään toi piristystä jenkkivaihtari Joshua Jenkins sekä uusi tuttavuus Posiolta eli Alex Ruokamo. Näin hänen juoksevan komealla askeleella hallilla ja menin juttusille. Mies kaipasi reeniseuraa ja tuli mukaan reeneihin. 

Lahden MM-hiihtojen aikaan tapahtui kunnossa notkahdys, kun olin 11 päivää juoksematta sitkeän flunssan vuoksi. Kävin silti katsomassa Sillanpään Teron ja Eskelisen Jukan kanssa kisoja paikan päällä. Voin sanoa, että hieno elämys oli ja toi potkua omaan harjoitteluun vaikka flunssa jylläsi vielä pitkään. 

Helmi-maaliskuulla hiihtelin sunnuntaisin pitkään ja usein juoksin kilometrin ladun varteen. Välillä tein hiihtolenkin päälle vielä rullauksia. Salilla kävin lauantaisin, missä hypin poxille, kyykkäsin ja tein keskivartaloa. Myös vastuskuminauha oli käytössä pakaran vahvistamiseksi. Ensimmäisen juoksumattotreenit tein ennen Karhu-viestä, milloin tykitin jo aika kovaa. 

Kevään mittaan pieni pettymys oli, että kunto ei noussut yhtä hyvin kuin olin toivonut. En tiedä oliko työn rasitusta tai alhaista hemoglobiinia, mutta söin rautaa kuitenkin varalta. Keväällä juoksimme mäkivetoja, enkä tahtonut poikien peesissä pysyä. Anteron valmentama Konsta Wilkman oli mukana joka treenissä sekä syksystä alkaen Kristian Isakson, joka jo Harjun maastoissa tehdyissa treeneissä oli mukana. 

Keväällä en uskaltanut vetotreenien välissä juosta reippaita, koska pelkäsin ettei jalat kestä. Ehkä vauhtikestävyystreenien vähäisyys vaikutti pitkään kunnon kehittymiseen, mutta oma oli valintani. Sen sijaan SM-maastoissa olisin halunnut juosta kovempaa, mitä juoksin. En yksinkertaisesti pystynyt puristamaan ja keskisykekin jäi alhaiseksi. Hölkkäkisoja juoksin paljon, mitkä ovat hyviä vk-harjoituksia. 

Auringon valon lisääntyessä ajatukset alkoivat olla kesälomassa. Ajattelin kroppaan kertyneen rasitusta ensimmäisiltä työvuosilta, jolloin jouduin aika koville. Silloin juoksu vielä kulki hyvin, mutta rasitusta kertyi. Kolmas vuosi samassa työpaikassa oli jo helpompi ja sen huomasi itsekin. Heti kesäloman alettua nukuin pitkiä yöunia ja lähempänä kymmentä tuntia. Uskon sen auttaneen paljon asiaan. Lisäksi se, ettei ole kahdeksaa tuntia pitkiä aikoja istualtaan kuten töissä vaikuttaa kropan toimivuuteen. Silti heikosti menneet ratakisat ottivat päähän. Juoksu ei selkeästi ollut tasapainoista, mikä näkyy armotta radalla. Niin sanotut harjoituskisat palvelevat kuitenkin hyvinä harjoituksina eikä niistä pidä ottaa stressiä. 

Tänä keväänä/ kesänä en ole tehnyt yhtään pyörälenkkiä. Sanoinkin Hannelle, että niin kauan kuin pakara tuntuu hyvältä keskityn juoksuun. Muutama pakaraan keskittyvä treeni (penkille nousu) ja patukalla rullailu tietyn venytysliikkeen ja vastuskuminauhan avulla homma on ollut kondikessa yllättävän pitkään. Toivotaan myötätuulen jatkuvan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

viikko 46

Ma 7km juosten töihin, 13km töistä kotiin +hieronta Ti 2km vr + 8x"Keuruun maili" (6,27, 22, 30, 15, 20, 15 ja 5.47)+hallissa...