Juttu raasto.comissa Japanin reissusta.

Hiihto on ihan jees!

Hiihto on ihan seurattava laji. Totesin tämän katsellessani päivän maailmancupia Kuusamosta. Suomalaiset pärjäsivät ihan kohtalaisesti ja hiihtopuolella huippujen osalta näyttäisivät ns. pullat olevan hyvin uunissa. Hieman säpsähdin kun mietin, ovatko ne maailmanmestaruus- vai olympiakisat Vancouverissa tällä kertaa vuorossa? Niin tai näin penkkiurheiljalle on tiedossa jälleen mielenkiintoisia aikoja. Siinähän se talvi meneekin kivasti itse treenatessa ja katsellessa muiden kisaamista. Omalta kohdalta tammikuun osalta tulee katkos penkkiurheiluun, mutta jatkuu jälleen helmikuun alusta aina huhtikuun maratoniin asti. Tarkoitus on myös viime vuoden tapaan ulkoiluttaa kallista 150 euron hiihtopakettia kevyiden lenkkien osalta. Tuolloin Kalle Ruohola tarjosi juttuseuraa ja autokyytiä hiihtoladuille. Eräänkin kerran mies vielä jatkoi sivakointia, kun mun hartiapankista oli jo voimat huvenneet ja istuskelin autossa poppia kuuntelemassa. Suksien pohjissa oli pari vuotta vanhat pitoteipit..

Päivän reenien osalta iskettiin jo heti aamusta minuutin mäkiä viisi kertaa. Verryttelyä alle tuli 5+3. Kroppa totteli ihan mukavasti käskyjä ja sain juostua pidemmälle joka vedolla. Eilinen hieronta teki selkeästi hyvää vanhalle miehelle. Fysioterapeutilta saamiani tekniikkavinkkejä ja hengitysohjeita aion noudattaa jatkossa. Tällä hetkellä imitoin Matti Räsäsen juoksutekniikkaa. Illalla olisi ohjelmassa omituinen setti 3km+5km reipas+2x10x100m vuoroloikkaa+3km tv-kova+2x100m kovaa+hypyt ylös 3x5 hyppyä.

Illan treeni meni ihan mallikkaasti, joskin loikkimiset jätin kymmeneen. Keli oli mitä mainioin syyskeli mitä nyt pimeys hiukan terävöitti askelta kun säkkipimeässä yritti lopun kovaa juosta. Vikat 2km kulki 3.30 ja 3.05 (loiva alamäki). Illalla sauna ja kirkkokonsertti. Baldinin kuulumisia Rantakarin blogissa.

Perjantaiaamu valkeni normaalin myöhään. Kahdeksan aikaan lähdin lenkille ja ilokseni keli kirkastui loppulenkkiä kohti. Lenkin pituudeksi sain 1.20 ja tuntuma oli varsin erikoinen. Toisaalta juoksu oli herkkää eilisen halliharjoituksen jäljiltä ja toisaalta taas mies oli aika väsynyt. Päivällä tiedossa oli kunnon hieronta. Käsittely oli varsin perusteellinen ja tunne hieronnan jälkeen sellainen, että nyt meni perille. Illalla Parkanossa tein kympin verryttelyn ja juoksu kulki pienessä sateessa aika iloisesti.

Lenkin aikana ehdin pohdiskella yhtä ja toista, mutta päivän yllättävä uutinen oli Parkanon Urheilijoiden yleisurheilujaoston pitkäaikaisen puheenjohtajan Matti Ahosen poisnukkuminen. Hän teki vuosikymmenet tinkimätöntä seuratyötä ja oli pitkään yhtäkuin Parkanon Urheilijat. Seuran suuruuden vuosina 90-luvun puolivälissä seuralla oli SM-mitalisteja useassa eri lajissa. Muistan matkanneeni monta monituista matkaa Ahosen vanhalla Nissanilla kisoihin. Hän oli se, joka soitteli minulle usein ja kyseli kuulumisiani urheilurintamalta silloin kun olin jo muuttanut Jyväskylään asumaan. Viimeisimmän puhelinsoiton sain häneltä SM-maratonin jälkeen. Vielä kesällä olin käynyt Matin luona Lapinnevalla haastamassa kuulumisia. Lukuisten syysmaastojuoksujen, katujuoksujen ja sarjakisojen järjestäjä on poissa.

Äijäkööri EM-maastoihin!

Viikonlopusta jäi sellainen fiilinki päälle, että tänään piti reenissä kokeilla päivän kuntoa. Toinen syy innokkuudelle oli valinta Dublinin EM-maastoihin, jotka juostaan vain vajaan kolmen viikon päästä. Syksyn harjoittelu on ollut ehjää, joskin nyt syysmasennus on hiukan vienyt parasta terää. En ole oikeastaan koskaan ollut kovassa iskussa syksyllä, vaikka olen reenaillut ihan kunnolla. Ihmetellyt olenkin seurakaverin kunnon jyrkkää nousua syksyn ylimenokauden jälkeen. Itsellä se on ollut lähinnä sellaista kohtalaista tasoa, mutta se kisavireyden löytyminen on ollut nihkeää. Mukana olen ollut jo kolme kertaa Pohjoismaiden mestaruusmaastoissa ja aina on jäänyt sellainen tunne, että kovempaa olisin kyllä päässyt. Ehkä se vain on ollut niin, että toiset ovat kesän juoksijoita ja toiset sekä kesän että syksyn. Kaikesta huolimatta uskoisin, että syksyn kova harjoittelu ja kilpailu vain kehittävät pitkällä tähtäimellä ja pitävät treenien tason korkeammalla kuin jos olisi vain juossut kevyitä lenkkejä. Itse olen ehkä ollut sellainen joka paikan höylä, jota voisi syyttää keskittymisen puutteesta tietylle matkalle. Toisaalta taas jotkut ns. kovat juoksijat kyllä nykyään kilpailevat ympäri vuoden. He eivät lähde juoksemaan jokaista kisaa ennätys mielessä, vaan keskittyvät joihinkin tiettyihin skaboihin. Toivotaan, että ite löydän sen tarvittavan apinanraivon Dublinin nurmikentällä ja voin olla maalissa tyytyväinen suoritukseeni.

Päivän reenit: 1h=13km+2x100m aamusta, illalla 4km vr+5x100m+10x400m 68sek/200m hölkkä pal eli n.1.30+3x200m 30sek/200m pal+4x40m pakara/polvennostojuoksua+3km vr.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, jopa Chiba Ekiden. SUL:n nettisivuilta voi lukea maratonviestin lopputuloksen. Palautumisen uudesta aikaerosta aloitin istahtaessani Lahdessa bussiin. Kyydin sinne olin saanut Rami Virlanderilta, joka toimi joukkueen johtajana. 3,5 tunnin matkasta nukuin suurimman osan ja Jyväskylään saavuin kahdeksan maissa. Tyhjensin laukun, söin, katsoin puoli ysin uutiset ja menin nukkumaan. Seuraavan kerran olin hereillä puoli yksitoista. Sellaiset päälle 13 tunnin unet tuli siis katseltua ja paluu arkeen tapahtui yhtä verkkaisesti kuin oli alkanutkin. "Aamulenkki" tunti kymmenen ja puhelintulkkaus. Asioiden hoitamista ja toinen keikka. Kämpille imuroimaan ja toiselle lenkille (7km hippokselle, missä keskivartaloa+3km vr). Päivä meni enemmän tai vähemmän siis sumussa ja toivon vain, että mies palautuu seuraavan viikon aikana ja välttää edelleen sen sikaflunssan saamisen. Muuten tässä ei valittamista olisikaan huonon kunnon lisäksi.

Chiban viidennen osuuden kymmenen kilometriä oli varmaan urahi huonoin. Kauheella stimmungilla lähdin osuuttani juoksemaan kiinalaisen kaverin perään. Melko pian ohitseni juoksivat Puola ja Ruotsi. Varmaan minuutin kovempina kavereina kympillä mulla ei peeseihin ollut asiaa, mutta silto osuusaikani tuntuu surkealta. Osuuden loppuvaiheessa oli kolme terävää mäkeä ylittäen teitä ja rautateitä. Siksi muidenkaan ajat eivät kovin valtaisia olleet. Japanilaiset olivat todella kovassa lyönnissa ja heillä olikin Aasianmestaruus kilpailut hiljattain ja urheilijat olivat siis kunnossa. Omassa juoksussa oli pari ongelmakohtaa: hartiat jumitti matkan aikana (siis juoksin hartiat korvissa), maha oli sekaisin loppuvaiheessa kisaa ja juoksin Lunaracereilla. Kisatossuina Niken Katanat olisivat tällä kertaa saattanut olla paremmat. Sykkeet naputti ihan kisasykkeitä eli siinäkään ei ollut paljoa petrattavaa. Vitosen väliaika oli 15.30. Joo ja kyllä se kuuden tunnin aikaerokin saattoi vaikuttaa. Tässä siis kootut selitykset, mutta muuten kisasta:

Kannustus reitin varrella oli ajoittain korvia huumaavaa, kun katsojat huusivat "Tampere" tai jotain sinne päin. Välillä kuului oma nimikin ja luulen kovan raastoilmeeni saaneen sympatioita. Edessä iskuetäisyydellä juoksi Puolan Arthur, jonka tapasin helmikuussa Irlannin matkalla. Nyt tiedän oikeasti millaista on olla suurissa kisoissa ja miten valmistelut ym toimivat. Kaikki tehdään todella aikaisin alkuverryttelyjä ja suorituspaikalle tulemisia myöden. Urheilijat olivat tapahtumassa todella päätähtiä ja kaikki tehtiin heidän ehdoillaan mahdollisimman täydellisesti. Järjestelypuolella oli henkilöitä varmasti tuhansia ja reitin varrella varmaan se miljooja josta jo kirjoitinkin. Tulokset löytyvät täältä. Joo ja kisan päätähtäin eli ruotsalaisten nöyryyttäminen onnistui tällä kertaa pienen tuurin avustuksella. Mårtenin osuudella juossut hurri tuupertui ja keskeytti kun Måre juoksi rinnalle ja katsoi kilpakumppania tuimasti silmiin. Hyvä Måre!

Huomenna on siis kisapaiva. Yritin ladata jotain hyvaa kuvaa, mutta toi juoma-automaatin kuva tuli vahingossa. No antaa olla siina. Tama paiva meni ostoskeskusreissulla ja kaynnilla yhdessa temppelissa. Siina oli reissun kulttuuriannos ja taas aletaan valmistautumaan kisaan. Illalla palauteltiin kevyella tunnin lenkilla Martenin kanssa ja paalle kaynti japanilaisessa saunassa. Lampoa oli ehka 60 astetta ja lampimat vesialtaat olivat ehka paremmat. Huomenna siis skaba ja ma juoksen kympin osuuden numero viisi.

Toinen paiva Nihon Aerobics centressa on koittanut. Ruhtinaallisen kymmenen tunnin younien jalkeen lahdimme Martenin kanssa aamulenkille. Lenkki tapahtui kahdeksalta, eli silloin kun Suomessa oli klo 2 aamuyosta. Ei ihme jos valilla vasyttaa ja kroppa ei ole taysin palautunut yhdessa vuorokaudessa. Aamulenkin juoksimme makisella asvaltilla ja poikkesimme golfkentalle. Ehka reilun kilsan ehdimme juosta, kun mies tuli skootterilla takaa ja kohteliaasti ensi kysyi puhuimmeko japania. Sen jalkeen han sanoi juoksemisen olevan vaarallista golfkentalla ja sanoimme palaavamme samaa reittia takaisin. Han kuitenkin ajoi perassa varmistaen, etta todella poistumme paikalta. Yllatyksemme han alkoi juttelemaan ja kysyi olemmeko Suomesta. Ilmeisesti se ei tarpeeksi selkeasti selassa lukenut. Sen jalkeen han kertoi olleensa haamatkalla Helsingissa ja nahneensa revontulia. Tai ainakin han kaivoi kannykastaan sellaisen kuvan samaan aikaan kuin paristeli skootterilla. Hetken paasta vastaan tuli golfauto, jonka naiskuski kysyi tarvitsemmeko kyytia. Muuten kylla, mutta olimme lenkilla ja halusimme ulkoilla.. Jatkoimme lenkkeilya pienta tieta pitkin ja kohta olimme riisipellolla. Sellaisella kuin Chuck Norrisin leffoissa on. Sen takana oli NIC eli paikallinen urheiluopisto, mutta valissa oli pieni joki. Sen yli meni pieni metallisilta, mutta puskia oli pahasti kasvanut siihen eteen, etta homma meni raivaamiseksi. Pari piikka sain puskista, mutta kaarmeita ei onneksi silma havainnut. Paasimme aamupalalle ja lenkkiin oli aikaa kulunut 50minuuttia. Paivalla oli tarkoitus lahtea turismia harrastamaan, mutta koska pimea tulee jo kelleo viisi olisi aika jaanyt vahiin. Illalla pitaa viela kevyt reipaskin juosta.

Taalla paikalla on kovia nimia meidan lisaksi: Stefano Baldini, Graig Mottram, Catherine Ndereba, Berliinin MM maran voittaja Kirui seka muutama muu. Ruuan syominen on ehka mielenkiintoisinta ollut toistaiseksi. Kisaruokalassa saa kokkailla japanilaista ruokaa ja toistaiseksi maha on toiminut hyvin..