Eilisen pettymyksen ruotiminen jatkuu vielä jonkin aikaa. Kirjoitin edellisen tekstin kännykälläni automatkalla Jyväskylään. Aika kätevästi sain sillä valokuvankin liitettyä tekstiä elävöittämään. Netti itseasiassa toimi aika hyvin liikkuvasta autosta. Vanha mokkula ei tahtonut oikein pelittää ollenkaan kun aikaisemmin junamatkalla olin yrittänyt käyttää läppäriä ja nettiä. Facebook ym. muun selailun lisäksi sain ladattua Nokian musiikkikaupasta Armin van Buuren biisejä. Ostaessani kännykän sain latauslipukkeen, jolla voin imuroida 25 biisiä ilmaiseksi. Kohta tuo etu on käytetty.

Niin, sitä eilistä kisaa voisi katsastella myös itselle edullisesta näkökulmasta, eli vertaamalla edellä juosseitten kotimaisten jyrien kympin tuloksia. Matti 28.52, Tuomas 29.11, Mårten 29.16, Juha 30.40, Miika 30.11. Kärkikolmikkoon olisi siltä pohjalta pitänyt muodostua minuutin välimatka. Nyt se oli Matti 1.14, Tuomas 44, Mårten 24 ja Juha 14. Luulen että ainoastaan Matti suoriutui tasonsa mukaisesti ja muita harmitti enemmän tai vähemmän oma suoritus. Syksyllä tietysti on hiukan vaikea olla huipputikissä, koska monien pitämästä ylimenokaudesta ei ole niin pitkää aikaa. Silti olisi ihan kiva tietää, mitä reenejä ruotsalaiset, norjalaiset ja tanskalaiset tekivät valmistautuessaan kisoihin. Oliko se ihan peruslenkkeilyä vai kenties kovia reenejä? Ite on pääasiassa mennyt syksyn kiihtyvillä reippailla maastossa sekä muutamilla mäkivedoilla. Tehot ja vauhdit ei niissä kovin korkealle noussut mikä nyt sitten näkyi kisassa. 3.10 kilometrivauhdin juokseminen tuntui työläältä ja jo alkuvaiheissa putosin kärkiporukasta. Junnut hyppivät silmille alkukierroksilla, mutta onneksi lopussa kestävyys voitti :) Tilannetta ei enää helpota se, että ehkä ensi lauantaina juoksen Teivo Cupin 5km valmistautumisena Japanin keikkaa varten. PM-maastojen majoituksena toimi Leipyölin maatilamatkailu. Ihan siisti mesta.

PM-maastot Perniö 2009

Pohjoismaiden parhaat maastojuoksijat vuosimallia 2009 on ratkottu. Mielestäni kilpailun taso oli kovempi kuin esim viime vuonna. Miesten kisan kolmoisvoitto meni 3.40n mailereille Tanskaan. Oma kisa lähti yskähdellen liikkeelle. Tuntui että alusta lähtien sai luukuttaa täysiä. Maasto oli yllätykseksi tosi tasainen. Olin varautunut raskaampaan maastoon ja rataprofiilikin näytti ennakkoon mäkiseltä. Todellisuudessa reitti oli tosi tasainen ja vauhdikas juostava. Näin jälkikäteen jos tämän olisi arvannut olisi ehkä kannattanut juosta esim tonnin vetoja. Kärki juoksi kisan läpi alle 3min vauhtia. Vaikka kyseessä oli siis kotikisat eivät kaikki juoksivat tienneet millainen reitti oli tulossa. Jopa suomalaisilla maileireilla olisi nyt ollut sanottavansa. Oma tavoite eli joukkuemitali jäi vieläkin saavuttamatta. Ehkä ensi vuonna sitten Norjassa. Luulen että kunto nousee tästä vielä paljon ja Japanissa saattaa olla kohtuu kunto jos mies pysyy terveenä. Olisi vain tehnyt mieli juosta kovaa jo tänäänkin. Pieni näpäytys eli ennakkoon kovempien voittaminen tuntuu aina yhtä makealta.

Valmistelut lauantain PM-maastoja varten alkaa olla tehtynä. Eilen oli hieronta ja sekä kevyt päivä. Aamulla ysi ja illalla kymppi mennessäni Anterolle saunomaan. Töiden jälkeen otin pitkät päikkärit ja heräsin kun pimeä oli jo tullut. Teki mieli jatkaa seuraavaan aamuun asti, mutta järki käski toisin. Työkeikallani neuvolaan olisin saanut ylijäämä sikainfluenssa rokotteenkin, mutta kieltäydyin siitä kuultuani, että jopa kova kuume voi tulla sivuvaikutuksena. Vähintään tulisi kipeä käsivarsi ja kropan reaktioita lääkeaineeseen. Päätin jättää tällä kertaa väliin, kun lauantaina on tärkeä kilpailu. Jos rokotetta tarjotaan myöhemmin työpaikan kautta saatan sen ottaakin. Edessä kun on Japanin reissua ja muuta.

Päivän valmistavaan harjoitukseen viime viikon tapaan kuului 6x200m hölkkäpalautuksella. Siinä missä viimeksi tyydyin 32 sekunnin vauhteihin tänään mentiin jo alle 30 sekunnin. Tuntuma juoksuun oli parempi ja kroppa herkemmässä kunnossa. Siitä ei ole tietoa näkyykö se parempana kisasuorituksena kyseessä kun on 9km maastossa. Etukäteen veikattuna kisasta tulee kyllä kova, eikä ole yhtään häpeä jos ei heti kympin sakkiin sovi. Tarkoituksena on kuitenkin aloittaa rivakasti ja pyrkiä pitämään asemat. Matkan edetessä sitten pyrin poimimaan kavereita, mutta kisa on kuitenkin aina kisa eikä etukäteen voi käsikirjoitusta laatia. Huomiselle on kuitenkin luvattu lumisadetta joka sulaa pois ja muuttuu sohjoksi Etelä-Suomessa. Piikkareille siis saattaa olla käyttöä, vaikka välillä jo ajattelin juoksevani tossuilla alustan ollessa kova ja jäinen. Kauden 2009 spekulaatiot PM-maastojen kohdalta on käyty ja seuraavaksi on siirryttävä sanoista tekoihin. Ylläoleva kuva piristäköön muistia viime vuoden skabasta.

Eilisen vaisun treenin jälkeen tuli tänään jälleen palautettua usko omaan tekemiseen. Lähdin reenaamaan tällä kertaa tankanneena ja levänneenä. Kevyet tirsatkin tuli otettua. Treenikaverina tällä kertaa Erik, joka oli suunnitellut spurtteja lenkin varrelle. Itse lenkkivauhti maastossa oli kohtuu reipasta ja siihen väliin aina kun sopiva maastonkohta tuli iskettiin vetoa. Välillä tasaiseen, välillä mäkeen. Useinmiten juosten, mutta pari kertaa loikkien. Kämpille päästyäni kello näytti 1.23 reenin kestoksi. Se mikä oli ilahduttavaa tällä kertaa oli se hyvä fiilis. Jalat pelittivät aivan eri tavalla kuin eilen ja frekvenssiäkin sain aina väliin iskettyä kunnolla. Hain sellaista kilpailutuntumaa, eli että kovaa mutta mahdollisimman rennosti ja vaivattomasti. Siis sitä haamujuoksemista, jossa pakarat vain läpsyvät pakaroihin eikä tunnu missään. Pääfokusointi terhakkaassa mäkien nousemisessa eli siinä missä usein eroja vastustajaan tehdään kilpailussa. Alamäissä ja tasaisella juoksemisessa ei mulla yleensä ole ongelmia, siitä pitävää huolen pitkä harppa. Virkeitä pimeälläjuoksupäiviä!

Tänään sain maistaa perustyöläisen arkea, kun olin myöhästyä treeneistäkin. Kello jatkoi kulkuaan, kun olimme maahanmuuttajapalveluiden työntekijän kanssa kotikäynnilla. Meille tarjottiin teetä ja tulkkasin asioita maan ja taivaan väliltä. Välillä vilkuilin kelloa ja yritin hoputtaa viranomaista. Tunnin keikka se oli kuten oli sovittukin, mutta mulla painoi reeni päälle. Pienessä kiireessä mieleeni tuli, kuinkakohan kauan tälläistä pientä stressiä jaksaisi. Yleensä syön ja huilaan kämpillä ennen treeneihin lähtöä. Nyt melkein suorilta jaloilta lähdin harjun pururataa kiertämään kahdeksan kierrosta. Tavoitteena oli reipas vauhti ja lopussa kovaa. Sitä kovaa ei tullut missään vaiheessa vaan vauhti pysyi samana vaikka yritin kiristää vauhtia. Jalat olivat väsyneet ja syke ei noussu. Selkeä merkki siitä, että palautuminen kisasta on vielä kesken. Huominen hieronta ja loppuviikon kevennys varmasti tuovat uuden stimmungin päälle kisaa ajatellen.

Veljeni laittoi oivallisen linkin. Jos mikään ei nykyään hetkauta niin ei sitten tämäkään. Joku voisi ajatella, että Afrikka on aina sitä samaa eli kurjuutta. Nyt kuitenkin omalla kohdalla tulkattavista asiakkaista valtaosa tulee Kongosta ja varmaan tuollaisilla mestoilla ovat eläneet ennen Suomeen tuloaan. Mahtaa olla iso muutos elämässä.

Katsastuskilpailu Pajulahdessa on käyty. Selvitin itseni kolmen parhaan joukkoon ja varmistin paikkani Suomen joukkueeseen. Pohjoismaiden mestaruuskilpailut maastojuoksussa kilpaillaan ensi lauantaina Perniössä Salon lähellä. Suomella on tällä kertaa lähettää mielestäni erittäin vahva joukkue ja menestystä on odotettavissa niin henkilökohtaisessa kilpailussa kuin joukkueskabassakin. Oma tavoite on sijoittua mahdollisimman korkealle ja voittaa ennakolta joku kovempi kotimainen menijä. Tämän onnistuessa olen melko korkealla. Joukkuesijoitukseen kun lasketaan kolmen parhaan juoksijan sijapisteet. Viime vuonna paras suomalainen oli seurakaveri Juha Puttonen muistaakseni viidennellä sijalla. Itse taisin olla sijalla 14, eli sitä lähdetään parantamaan.

Eilinen kisa oli todella tiukka omalta kohdalta ja ensi lauantain kisa ei sen vaikeampi enää voi olla. Startti tapahtui odotetun rivakasti ja jouduin jojottamaan heti alusta lähtien. Hengitys teki pikkupakkasessa kovasti töitä ja vaativa maasto terävine ylä- ja alamäkineen teki reitistä haastavan. Kolmannelle kierrokselle lähtiessä olin Puttosen ja Bostömin peesissä ja yritin vain roikkua. Kierrosta aikaisemmin olin ohittanut kovaa aloittaneet Toivolan ja Laurilan. Melko lähellä iskuetäisyyttä pysyin koko kisan ajan, mutta kärjen rinnallepääsyä lukuunnottamatta lähinnä seurailin Puttosen taktista peliä Boströmiä vastaan. Mäissä Puttonen veti vahvasti ja selkeästi hallitsi kisaa mennen tullen. Maalissa hän oli Boströmiä edellä 9 sekuntia ja minä taas 5 sekuntia Boströmin takana. Vaivanpalkkioksi raastosta saimme edustuspaikan lisäksi Pajulahden huivit! Paluumatka Jyväskyläänn meni koomaillessa. Sunnuntain kahden tunnin lenkki Juhan kanssa sujui kohtalaisesti, mitä nyt pientä lihaskipua molemmilla oli. Seuraava kisa juostaan jo piikkareilla.

JKU järjestää palkitsemisgaalan pe 13.11 klo 18.00 Yliopiston Mattilanniemen A-rakennuksessa. Tilaisuuteen kutsutaan palkittavat urheilijat junnuista veteraaneihin. Tilaisuus on kaikille avoin. Kahvitarjoilu. Tervetuloa!

Keskustelu aiheesta juoksijan ruokailu näyttäisi herättävän mielenkiintoa. Idea kestävyysnylkyn ruokaresepti-kirjasta ei välttämättä ole huono idea. Jos sellaisen väsää, niin se on lähinnä huumoripainotteinen. Nimittäin mistään gourmee aterioista kun ei voi todellakaan puhua! Ruuista käytetyt nimetkin viittaavat kaikkeen muuhun kuin makunautintoon. Ehkä herkullisimmilta niistä kuulostavat tappomässyt ja herkulliset baakkelssit. Näistä ensimmäinen pitää sisällään:

Pastaa, purkillisen tomaatti pyreetä, pannullinen käristettyä jauhelihaa ja kaikki nämä yhteen sekoitettuna. Tärkeintä ei ole makuelämys, vaan se että ruokaa riittää nälän poistamiseen. Vaikka nälkä olisi vielä tappomässyt syötyään voi energiahuoltoa täydentää herkullisella suklaatäytteisillä baakkelsseilla. Erojärven Vesa oli tämä herkun legendasyöjä! Toinen syömisen asiantuntija oli Petri "Pete" Saavalainen alias paskamaha. Hän pystyi lähtemään ruokapöydästä suoraan lenkillä ja hänen tiedetään käyneen kesken lenkin mäcissä täydentämässä energiavarastojaan!

Päivän työrupeaman jälkeen sosiaalistuminen jatkui Tynin Mikon kanssa paikallisessa kuppilassa. Mikko oli tiukkaan minuuttiaikatauluun saanut sovitettua kahvitauon ja mulle se tottakai sopi. Keskustelussa sivuttiin mahdollista kevään Haagin puolikasta. Saas nähdä toteutuuko se.

Mikä miestä vaivaa kun hän alkaa leipomaan? Sanoisin että äijällä on silloin nälkä. Aloin illalla tekemään lättyjä, mutta ei ollut paistinpannua. Se kuuluisa vispilä kuitenkin löytyi ja sain aikaiseksi pikapullaa. Helppoa: pari munaa, 4desiä maitojauhtetta, 7desiä vettä ja 1/2 teelusikallista suolaa. Aineiden linkous ja pellille paistumaan. Ainoastaan maku on vielä toteamatta. Ohjeessa luki, jotta uunijuusto, mutta pian selviää mikä on maku.

Radio rokista kuuntelen aamuisin äijien höpinöitä. Teksti on välillä aika karkeaa, mutta sisältää sitä miehistä energiaa mitä heräämiseen tarvitaan. Tänään sain nukkua niin pitkään kun halusin, mutta pahaksi onneksi aurinko viikkojen piilossaolon jälkeen päättikin näyttäytyä. Tuo kummallinen valoilmiö posotti suoraan meitsin boltsiin ja pakkohan sitä oli kammeta itsensä ylös aamulenkille. Edellispäivänä tehdyt loikat tuntuivat kivasti pakaroissa ja juoksu oli aika tukkoista. Hienoa sen sijaan oli aurinkoinen keli kiertäessäni Palokka- ja Jyväsjärven rantoja. Taivallettuani 12km olin jälleen kämpillä syömässä aamupuuroa. Illan juoksenteluun kuului käväisy Hipposhallin puolella tsiigailemassa paikallista menoa. Ohjelmassa oli valmistava 6x200m hölkkäpalautuksella. Yllätyksekseni Iso-Erik ilmestyi paikalle ja yhdessä ravasimme vedot. Ainoastaan kerran Erkki paukautti paikallista junnua päin täydestä vauhdista. Muuten väistely onnistui tällä kertaa samoin kuin leveäharteisten jääkiekkoilijoidenkin kiertely. Pienellä jännityksellä saa varautua tulevan talven halliharjoituksiin. Mun kroppa kun on viritelty niin hienoon vireeseen, että yksikin kaatuminen tai nopea väistäminen voi aiheuttaa jonkin haaverin. Joo pikapulla maistui ihan kelvolliselta.

Kuulutko totaalivalmennuksen piiriin? -kysyi mies minulta lenkkipolun varrella. Olin kesken lenkin pysähtynyt tekemään loikkia, kun tämä pohjanmaanmurretta taitanut miekkonen tuli yllättäen juttusilleni. Ensin hän tiedusteli urheilulajiani ja pian sen jälkeen tiesi tuntevansa hyvän mäen mäkijuoksua varten. Sanoin välillä käyväni mäkiä juoksemassa, mutta nyt loikkivani. Hän kyseli paljonko olin kympin juossut ja vastauksen saatuaan kysäisi kuulumistani totaalivalmennukseen. Se mitä hän kyseisellä termillä tarkoitti jäi avoimeksi, mutta omaan mieleeni se painui syvälle. Välillä tämä mies jatkoi kävelylenkkiään, mutta palasi pian takaisin. Suojuoksua harrastetaan nykyään kuulemma liian vähän, hän tokaisi. Sanoin, että suunnistajat taitavat harrastaa sitä hiihtäjien ohella edelleen. Ajatukset harhailivat asiasta toiseen ja selväksi tuli, että kyseinen mies on heittänyt puukeihästä 56metriä ja harrastanut sotilashiihtoa. Jatkoin lenkkeilyäni. Päällimmäisenä tunteena oli pieni huvittuneisuus, mutta samalla ajatus siitä kuinka vähän nykyään tulee ventovieraille juteltua. Kyseisen keskustelun jälkeen olin hyvällä tuulella loppulenkin ja juoksu kulki hyvin. Mietin vain mielessäni sanaa totaalivalmennus...

Tänään oli tuomiopäivä kun menin kuulemaan vastausta magneettikuvista. Tiivistys pitkästä radiologin teksistä oli, että selän 5-6 nikaman välissä on hiukan vähemmän nestettä kuin muissa mikä viittaisi jonkinasteiseen rasitukseen. Isompi ongelma sen sijaan oli SI-nivelissä, joista vasemmassa oli jotain luuödeemaa. Ei siis murtumaa, vaan jotain muutosta. Vasen pakaralihaksen alueella näkyi jotain muutosta, mutta en saanut selvää mitä. Se ei ollut tulehdus, murtuma eikä pahempaa. Lääkkeeksi sain kehotuksen käydä fysioterapeutilla, jolle järjestyikin aika samalle päivälle. Selvityksenä oli syvempien vatsalihasten heikkous sekä selän pieni notko. Luulin välillä jo mahani kasvaneen, kun se ajoittain näytti aikamoiselta pallolta. Tosiasiassa tämä johtui huonosta ryhdistä joka kääntää lantiota eteen, mikä rasittaa alaselkää. Vastaukseksi tarjottiin erilaisia jumppaliikkeitä ja niitä tulen jatkossa tekemään.

Keskustelu eilisestä aiheesta jatkui tänään 1.47 kasin juoksijan kanssa. Ajatukseksi vahvistui, että juttuja on pureskeltava valmiiksi ja vasta sitten tarjottava niitä Keskisuomalaiselle. Kysymys onkin onko kaikki sen arvoista vai kannattaako yksinkertaisesti tyytyä kohtaloonsa? Seura tekee monien muiden tuntemattomampien lajien kanssa arvokasta työtä olematta jatkuvasti urheilu-uutisissa. Jokainen siis valitkoon sen lajin, mistä pitää ja pääasia on että harrastaa jotain. Sen ei välttämättä tarvitse olla se kaikista vaativin ja rankin laji. Voihan sitä ns. vain harrastella muutaman kerran viikossa ja lisätä näin elämänlaatua. Valitettavan usein juuri yleisurheilussa ollaan kiinnostuneita vain tulevaisuuden huipuista. Laji kun on vahvasti sentti ja sekunttipohjalle rakennettu. Urheilijan kehitys näkyy selkeästi tulosparannuksena ja sitä kautta kilpailuissa. Omasta mielestäni kuitenkin kaikki urheilu on yhtä arvokasta.

Päivän projekti työssäkäymisen lisäksi oli magneettikuvassa käynti. Kuvat otettiin niin alaselästä kuin lonkastakin. Kuvat sain heti kotiin vietäväksi, mutta huominen lääkärillä käynnin pitäisi antaa valaistusta tilanteeseen. Uskoisin, että siellä saattaa olla joku tukos jossain kohti joka säteilee ajoittain pakaralihakseen. Nyt se on keskivartalojumpalla pysynyt kunnossa, mutta hyvähän se on varmistaa asiat. Aion nimittäin juosta kilpaa vielä monta vuotta.

Päivän reeni: aamulenkki jäi väliin laiskottelun vuoksi, päivällä hieronta ja illalla 18km maastossa. Juoksu kulki todella hyvin ja suorastaan nautin läpstttelystä valaistulla purudadalla. Tuli mieleeni ajatus "Mä olen aloittanut lenkkeilyharrastuksen". Silloin joskus ei kehdannut oikeen vielä juosta ja piti illalla lenkkeillä. Mitä ne toiset ihmiset ajattelee kun mä juoksen? Mikä on mun juoksutekniikka, näyttääkö se ihan hassulta? Kehtaako sitä?